Määräaikaisen työntekijän huono kohtelu työpaikalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen ylimääräisiä vapaita vakituiset saavat?

Eiköhän ne vakituiset ole saaneet ihan saman perehdytykset. Tee hommasi ja kysy tarvittaessa. 

Olen kysynyt neuvoja. Vastattiin ettei tällaiseen ole aikaa.

Neuvoja saadakseen pitää kuulemma laittaa jollekin yksikössä sähköpostia ja kysyä parin päivän päästä uudelleen, jos vielä ei ole saanut vastausta. Todella hyvin saa täällä apua. Viikossa ehkä saa selvitettyä summittaisesti miten jotain pitäisi hoitaa, jos tulee vielä jokin lisäkysymys asiasta.

Työ on luonteeltaan yhtä poikkeuksen poikkeuksen poikkeusta, joten ehkä noin viidessä vuodessa perusjutut ovat tätä tahtia hanskassa.

Se ei tosin enää minua eikä työnantajaa hyödytä, koska määräaikainen työsuhde päättyy paljon ennen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Heillä on ilmeisesti se käsitys, että perehdytys tarkoittaa vain työpaikan erilaisten käytänteiden selittämistä uudelle työntekijälle, varsinainen työ pitäisi osata hoitaa itsenäisesti.

Esim. jos olet kirjanpitäjäksi mennyt, niin kirjanpito sun pitäs osata jo omin päin, mutta vessan sijainti, ruokalan sijainti ja työajat jne. sulle selvitetään perehdytyksessä.

 

Millä ihmeen logiikalla uusi työntekijä oppii tuosta noin itsekseen firman sisäiset käytännöt ja uudet ohjelmistot, mutta ei ilman opastamista löydä paikasta vessaa? Taidatte palkata töihin todella epätasaisen kykyprofiilin omaavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää tiimissämme oleva määräaikainen nyt, kun työt ovat alkaneet vähentyä. Tulee sellainen olo, että mitä me hänellä teemme, kun juuri ja juuri on meille vakituisille riittävästi työtä. Tämä meidän määräaikainen on vielä jokseenkin pyrkyri. Toivon, että hänen määräaikaisuuttaan ei enää syksyllä jatketa.

Sori vaan, mutta se nyt vaan on eri asia olla vakituinen kuin määräaikainen. Olen itsekin aikoinaan ollut määräaikainen ja ymmärsin kyllä silloin paikkani.

Mikä on määräaikaisen paikka? Ei ainakaan olla ensimmäisenä yt-neuvotteluissa lähtevien joukoissa.

Nostetaan ketjuas.

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin perehdyksen tarkoituksena on oppia tuntemaan työpaikka, sen tavat, ihmiset ja työhön liittyvät tavoitteet, sinä itse teet sen työn mihin on palkattu. Työnopastaja opastaa sitten muut jos on jotain epäselvyyttä miten työ tehdään. 

Näin se menee. Perehdytys ja työnopastaminen on kaksi eri asiaa, mutta työpaikan pitää ne molemmat suorittaa.Mutta työtä ei voi tehdä, jos siihen ei opasteta, eli uudella työntekijällä pitää olla työnopastaja. Nykyään nämä laistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heillä on ilmeisesti se käsitys, että perehdytys tarkoittaa vain työpaikan erilaisten käytänteiden selittämistä uudelle työntekijälle, varsinainen työ pitäisi osata hoitaa itsenäisesti.

Esim. jos olet kirjanpitäjäksi mennyt, niin kirjanpito sun pitäs osata jo omin päin, mutta vessan sijainti, ruokalan sijainti ja työajat jne. sulle selvitetään perehdytyksessä.

 

Millä ihmeen logiikalla uusi työntekijä oppii tuosta noin itsekseen firman sisäiset käytännöt ja uudet ohjelmistot, mutta ei ilman opastamista löydä paikasta vessaa? Taidatte palkata töihin todella epätasaisen kykyprofiilin omaavia ihmisiä.

Epätasaisen kykyprofiilin omaavana kirjolaisena tämä kommentti huvitti, en tiedä miksi. Joskus tosiaan ne ihan simppelimmät asiat on vaikeimpia eikä niinkään se oma työ jonka hallitsee erinomaisesti. Olen oppinut, että avaa suunsa ja kysyy kaiken heti mitä mieleen tulee. Mieluiten on lista kysymyksistä jo mielessä kun menee paikalle. Sitten heti hoitaa kaikki pois alta ettei tarvitse ihmisiä tipotellen vaivata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heillä on ilmeisesti se käsitys, että perehdytys tarkoittaa vain työpaikan erilaisten käytänteiden selittämistä uudelle työntekijälle, varsinainen työ pitäisi osata hoitaa itsenäisesti.

Esim. jos olet kirjanpitäjäksi mennyt, niin kirjanpito sun pitäs osata jo omin päin, mutta vessan sijainti, ruokalan sijainti ja työajat jne. sulle selvitetään perehdytyksessä.

 

Millä ihmeen logiikalla uusi työntekijä oppii tuosta noin itsekseen firman sisäiset käytännöt ja uudet ohjelmistot, mutta ei ilman opastamista löydä paikasta vessaa? Taidatte palkata töihin todella epätasaisen kykyprofiilin omaavia ihmisiä.

Epätasaisen kykyprofiilin omaavana kirjolaisena tämä kommentti huvitti, en tiedä miksi. Joskus tosiaan ne ihan simppelimmät asiat on vaikeimpia eikä niinkään se oma työ j

Yritin työn alussa samaa eli kysellä paljon, jotta pääsen uuden työn kanssa vauhtiin. En saanut vastauksia, mutta kollegat tuntuivat pitävän sitä häiritsevänä, että joku kaipaa alkuun yksityiskohtaista ohjeistusta tyyliä sen vaiheen jälkeen ohjelmassa tehdään seuraavaksi siis... ja sittenkö tehtävä on hoidettu kuten pitää?

Olin viime kesänä itse samassa tilanteessa. Ei kunnollista perehdytystä. Miespomo tiuski kun yritin kysyä ohjeita. Supisi yhden naispuolisen työntekijän kanssa muista työntekijöistä. Olin järjestön tehtävissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää tiimissämme oleva määräaikainen nyt, kun työt ovat alkaneet vähentyä. Tulee sellainen olo, että mitä me hänellä teemme, kun juuri ja juuri on meille vakituisille riittävästi työtä. Tämä meidän määräaikainen on vielä jokseenkin pyrkyri. Toivon, että hänen määräaikaisuuttaan ei enää syksyllä jatketa.

Sori vaan, mutta se nyt vaan on eri asia olla vakituinen kuin määräaikainen. Olen itsekin aikoinaan ollut määräaikainen ja ymmärsin kyllä silloin paikkani.

Mikä on määräaikaisen paikka? Ei ainakaan olla ensimmäisenä yt-neuvotteluissa lähtevien joukoissa.

Ei lähde yt-neuvotteluissa, mutta ainakaan omalla työpaikallani ei määräaikaisuuksia jatketa, jos tulee yt-neuvottelut.

Vierailija kirjoitti:

Olin viime kesänä itse samassa tilanteessa. Ei kunnollista perehdytystä. Miespomo tiuski kun yritin kysyä ohjeita. Supisi yhden naispuolisen työntekijän kanssa muista työntekijöistä. Olin järjestön tehtävissä. 

Ihmiset käyttäytyvät kuten käyttäytyvät, mutta tuollainen käy uudelle työntekijälle henkisesti helposti aika raskaaksi. Yrität parhaasi ottaaksesi tehtävät haltuun, mutta huomaatkin ettei työyhteisöstä tule siihen minkäänlaista tukea. Ei pitäisi rekrytoida ihmisiä, jos työpaikalla ei ole aikaa tai kiinnostusta opastaa heitä työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää tiimissämme oleva määräaikainen nyt, kun työt ovat alkaneet vähentyä. Tulee sellainen olo, että mitä me hänellä teemme, kun juuri ja juuri on meille vakituisille riittävästi työtä. Tämä meidän määräaikainen on vielä jokseenkin pyrkyri. Toivon, että hänen määräaikaisuuttaan ei enää syksyllä jatketa.

Sori vaan, mutta se nyt vaan on eri asia olla vakituinen kuin määräaikainen. Olen itsekin aikoinaan ollut määräaikainen ja ymmärsin kyllä silloin paikkani.

Mikä on määräaikaisen paikka? Ei ainakaan olla ensimmäisenä yt-neuvotteluissa lähtevien joukoissa.

Ei lähde yt-neuvotteluissa, mutta ainakaan omalla työpaikallani ei määräaikaisuuksia jatketa, jos tulee yt-neuvottelut.

Niinhän se usein menee. Toisaalta taas määräaikaisen työsopimuksen lähestyessä loppuaan organisaation taloudellinen tilanne saattaa ollakin jo parempi ja havahdutaan siihen, että lisäkäsiä tarvitaan, kun osastolta on aiemmin karsittu väkeä.

Julkisella sektorilla ihan normikauraa. Useammasta kunnan ja valtion määräaikaduunista oppineena, ko. virastoissa tehdään sanoin ja teoin mahdollisimman ilkeällä tavalla selväksi, ketkä siellä ovat vakituisia, huippukoulutettuja asiantuntijoita ja ketkä "vain" alati vaihtuvia renkejä ja piikoja. Huippukoulutettuja ehkä ovat, mutta yksityisen sektorin johtajina tuollaisella asenteella olisivat firmalle täystuho. Siksi yksityisellä puolella rekrytoinnissa huomioidaan kokonaisuus, korkeimman koulutuksen omaava ei useinkaan ole soveltuvin hakija tehtävään, varsinkaan jos koulutausta ei tehtävän kannalta ole edes oleellinen.

Vierailija kirjoitti:

Julkisella sektorilla ihan normikauraa. Useammasta kunnan ja valtion määräaikaduunista oppineena, ko. virastoissa tehdään sanoin ja teoin mahdollisimman ilkeällä tavalla selväksi, ketkä siellä ovat vakituisia, huippukoulutettuja asiantuntijoita ja ketkä "vain" alati vaihtuvia renkejä ja piikoja. Huippukoulutettuja ehkä ovat, mutta yksityisen sektorin johtajina tuollaisella asenteella olisivat firmalle täystuho. Siksi yksityisellä puolella rekrytoinnissa huomioidaan kokonaisuus, korkeimman koulutuksen omaava ei useinkaan ole soveltuvin hakija tehtävään, varsinkaan jos koulutausta ei tehtävän kannalta ole edes oleellinen.

Suhtautuminen määräaikaisiin työntekijöihin kertoo kyllä yleisesti paljon työpaikan ilmapiiristä. Julkisella puolella meno on usein aika hierarkista ja tehdään kyllä hyvin selväksi ketkä ovat pyramidin alaosassa ja ketkä huipulla.

Julkisella sektorilla on vain menty metsään:

Etätyö

Kaikki tekee kaikkien töitä

Työtehtävien laiminlyönti esim. perehdytyksen osalta

Metsästä pääsee pois:

Etätyö poistetaan

Kaikki tekevät omat työnsä ja tuuraaja hoitaa, jos sairausloma

Kiertävät työtehtävät poistetaan ja niitä tekemään palkataan 1 henkilö,

Työtehtävien laiminlyönnistä seuraa varoitus. Kolme varoitusta = uuden työpaikan etsintä.

Määräaikaisena ja tuuraajana olin selkeästi kakkosluokan kansalainen myös toisten työntekijöiden puolesta .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkisella sektorilla ihan normikauraa. Useammasta kunnan ja valtion määräaikaduunista oppineena, ko. virastoissa tehdään sanoin ja teoin mahdollisimman ilkeällä tavalla selväksi, ketkä siellä ovat vakituisia, huippukoulutettuja asiantuntijoita ja ketkä "vain" alati vaihtuvia renkejä ja piikoja. Huippukoulutettuja ehkä ovat, mutta yksityisen sektorin johtajina tuollaisella asenteella olisivat firmalle täystuho. Siksi yksityisellä puolella rekrytoinnissa huomioidaan kokonaisuus, korkeimman koulutuksen omaava ei useinkaan ole soveltuvin hakija tehtävään, varsinkaan jos koulutausta ei tehtävän kannalta ole edes oleellinen.

Suhtautuminen määräaikaisiin työntekijöihin kertoo kyllä yleisesti paljon työpaikan ilmapiiristä. Julkisella puolella meno on usein aika hierarkista ja tehdään kyllä hyvin selväksi ketkä ovat pyramidin alaosassa ja ketkä huipulla.

Huono työilmapiiri taas on poikkeuksetta seurausta umpisurkeasta johtamisesta. Julkisella sektorilla ongelman muodostaa valtava määrä johtajia ja johtajan johtajia, jolloin todellisia johtajan vastuita ei edes riitä kaikille. Kun suuri joukko tekee sihteerin hommia johtajan palkalla, alkaa se pätemisen tarve, itsensä korostaminen ja muiden alistaminen. Valtavia, maailmanlaajuisia pörssiyhtiöitä luotsaa hyvin, hyvin harvalukuinen johtoryhmä, niissä organisaatioissa asiantuntijuuden arvostus tulee luonnostaan tekemisen, saavutusten, ja mikä tärkeintä työkavereiden kunnioituksen, kautta. Itseään korvamattomina pitäviä työpaikkakiusaajia olen itsekin nähnyt lentävän firmasta pihalle seuraavissa YT-neuvotteluissa olkoon heidän "huippuasiantuntijuus" mitä tahansa. Sellaisella työpaikalla on ilmapiiri, jopa kannustaa koko työporukkaa, olipa heidän taustansa tai sopimusmuotonsa mikä tahansa.

Samoin lomien ym. saldokertymien kanssa; vakituiset valitsevat ensin, määräaikaiset ottavat jäljelle jäävät.

Itse pilkoin lomani kolmeen pätkään, jotta vakituinen (työpaikkakiusaaja) sai lomansa putkeen toivotuinpaan lomakuukauteen koska hänen täytyy.

Silläkään ei ollut väliä, että määräaikaiset olivat työskennelleet yli vuoden ilman yhtäkään lomapäivää, koska aloitus oli ollut edellisen vuoden kevättalvella. Lähiesimies taas piti huolen ainoastaan vakituisten jaksamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Samoin lomien ym. saldokertymien kanssa; vakituiset valitsevat ensin, määräaikaiset ottavat jäljelle jäävät.

Itse pilkoin lomani kolmeen pätkään, jotta vakituinen (työpaikkakiusaaja) sai lomansa putkeen toivotuinpaan lomakuukauteen koska hänen täytyy.

Silläkään ei ollut väliä, että määräaikaiset olivat työskennelleet yli vuoden ilman yhtäkään lomapäivää, koska aloitus oli ollut edellisen vuoden kevättalvella. Lähiesimies taas piti huolen ainoastaan vakituisten jaksamisesta. 

Tämä! Määräaikaiset ovat pelkkä resurssi, viis heidän jaksamisestaan.

Mä myös määräaikainen, mutta ongelmat on erilaiset. Mulle myytiin työpaikka monipuolisena ja kiireisenä, koska tykkään vaihtelevasta työstä ja tylsistyn jos ei oo tekemistä tai on aina samaa. Painotin myös hyvän perehdytyksen merkitystä haastattelussa. Mut palkattiin tuotantohuippuun avuksi.

Noh. Ensimmäiset 5 viikkoa meni niin, että 8,5 tunnin työpäivän aikana oli 1-2 tuntia töitä. Loppu ajan sitten norkoilin jossain. Perehdytys oli sitä, et mut vaan tyrkättiin yhelle 19 v kundille, jonka piti näyttää mulle jotain. Sit se näytti "no katotaan ny vaikka tätä vähä. Ei liikaa ettei me hankalaksi". Kundi vielä puhuu suomea aika kehnosti niin oli ehkä hieman vaikeaa. Työtehtävät sitten on olleet yhtä ja samaa kaiken sen pari tuntia päivässä mitä on ollut.

Olin tyytyväinen kun määräaikaisuus läheni loppua, mut sit tuli esimies ja vain shampanja puuttui, kun sano et haluavat mut tänne jatkossakin töihin. Eix oo ihQua, hei! Pitkin hampain suostuin jäämään vielä kuukaudeksi. Nyt on tämä pätkä lopuillaan ja samaa tekemättömyyttä ollut. Firman kuluvan vuoden ennuste surkea, myynti so far surkea, joten ei mua eikä paljon muitakaan täällä tartteis, mut välttelen silti tuota setämie... Ei ku esimiestä (kuinka nyt noin lipsahti) ettei vaan vahingossakaan pääse selkää sivelemään ja vonkumaan töihin. Hyi hitto. 

Minulla oli samanlaista. Toimenkuvani oli epäselvä, enkä aluksi edes saanut tietoa, kuka on esimieheni. Usea eri henkilö antoi minulle kaikenlaisia pikkutehtäviä. Kun sitten se, jonka apulaisena toimin eniten, määräsi yllättäen palauttamaan tehtävän, joka oli vielä kesken, sain häneltä huutoa ja halveksuntaa. Pomo marssi tässä vaiheessa paikalle ja määräsi minut yksin työskentelemään. Jouduin tekemään turhia ja tylsiä tehtäviä, eikä kukaan tukenut. Toimiston vakituiset asettuivat sen henkilön puolelle, joka oli haukkunut minut pystyyn. Hän oli hyvin halveksiva minua kohtaan ja kyseenalaisti älyni ja osaamiseni. Kaikenkaikkiaan tapahtumakulku oli täysin kummallinen ja absurdi, mutta ilmeisesti ko. organisaation toimintaperiaatteena on, että kiusaaminen sallitaan. On julkisen sektorin työpaikka.