Pienten lasten äidit: mitä lapsenne isän pitäisi mielestäsi tehdä enemmän?

Kai se voisi vähän innokkaammin siivota mutta tekee kyllä jo niin tosi paljon että en nyt oikeasti osaa valittaa. 

Käydä enempi kavereiden kanssa. Mutta toisaalta, sanoo, että hänelle parasta omaa aikaa on se, kun saa olla ihan yksin toisinaan. 

Meillä on vanhemmuuden jakaminen toiminut jotenkin luontevasti alusta asti. Molemmat luotamme toisen osaamiseen ja kykyyn olla lapsillemme parhaat vanhemmat.

Tähän kysymykseen on mahdoton vastata, sillä vanhemmuus on kokonaisvaltainen mielentila ja toimintamalli. Miehen tulisi toimia koko ajan niin, että mikäli äiti poistuisi kuvioista syystä toisesta joksikin ajaksi, ei se vaikuttaisi isän käytännön toimiin paljoakaan. Kun isä on asenteeltaan vanhempi, eikä äidin apuri, tämä luonnistuu.

 

OT: Meillä on kolme lasta. Vasta kuopuksen syntyessä mies ymmärsi osallistua edes hieman lapsenhoitoon.

Nyt kaikki ovat teinejä. Ja vain yksi heistä haluaa omatoimisesti viettää aikaa isänsä kanssa ja kertoa hänelle asioitaan ja huoliaan. Arvaatte varmaan kuka?

Ne isät, jotka eivät omaksu vanhemman roolia äidin rinnalla, menettävät niin paljon.

Olla yhtälailla vanhempi mitä minäkin. Eli että ei työpäivän jälkeen rojahtaisi sohvalle vain selaamaan kännykkää loppupäivän ajaksi sillä ajatuksella, että minä äitinä hoidan lapsen ja kaikki, vaan ihan oma-aloitteisesti ilman sanomista syöttäisi lasta, veisi ulos ja viettäisi lapsen kanssa aikaa. Ihan kuten minäkin teen. Ja että ei vanhempiensa luona taantuisi passattavaksi lapseksi, vaan sielläkin ilman sanomista ihan oma-aloitteisesti hoitaisi lastansa puoliksi kanssani sekä auttaisi omia vanhempiaan niissä asioissa, missä vanhemmat tarvitsevat apua. Nyt sitä apua odotetaan minulta ja lisäksi oletetaan, että minä hoidan myös lapsen yksin.

Käymme ihan samalla tavalla töissä molemmat, minä tienaan enemmän mitä mies ja työni on vaativampaa asiantuntijatyötä, jossa lisäksi oikeudellinen vastuu. Maksamme vähintään puoliksi kaiken, tai itseasiassa minä maksan enemmän, koska yhteisen lapsen vaatehankinnat ja muut jäävät minun kontolleni. Eli en elä siivellä, vaan ennemmin mies hyötyy minusta taloudellisesti. Hänellä ei olisi varaa tällaiseen elämään ilman minua.

Kiitos hyvistä vastauksista. 

Tein aiemmin tänään toisen ketjun, missä kysyin mitä arvostatte lapsen isässä ja miten osoitatte sen. Se ketju ei saanut yhtään vastausta ja nyt se on näköjään poistettu.

Lasteni isä tekee hyvin paljon konkreettisia asioita siivoamisesta ja yhdessä leikkimisestä lähtien, käy kaupassakin. Tämä puoli menee ihan ok

Se missä toivoisin panostusta olisi muiden perheenjäsenten kuunteleminen ja siitä seuraavana askelena ihmisen kasvatuspsykologiaan ja mieleen perehtymisen. Vasta esikoisen ollessa liikkuva ja puhuva taapero tajusin kunnolla, että mies ei koskaan, että missä mielentilassa lapsi on ja miten itse toimimalla voisi parhaiten tukea lasta uusissa asioissa. Miehen tekeminen keskittyy aika mekaanisesti siihen, että hän vahtii että lapsi tekee "oikein" eikä "väärin" ja sen mukaan joko kehuu tai moittii. Hän ei oikein ymmärrä, että siirtymät ja uudet asiat vaativat harjoittelua. Saattoi alkuaikoina esimerkiksi ilmoittaa lapselle kesken leikkien, että nyt lähdetään päiväkotiin, haalari päälle, ja oli sitten ihan hiilenä kun lähdöstä tuli kova huutotappelu. Näissä tilanteissa mies ei myöskään osaa käyttää fiksumpia keinoja kuin korottaa ääntään ja lisätä painetta. Jouduin sivusta hänelle sanomaan, että kuinka itse suhtautuisit jos kesken baari-illan joku tulisi ovesta ja alkaisi ihan yllättäen raahata sinua tuopin edestä hammaslääkäriin?

Mies kyllä yleensä tajuaa kun selitän ja muuttaa omaa tekemistään, mutta olen aika väsynyt siihen, että joudun koko ajan olemaan tulkkina ja kolmantena pyöränä lapsen ja toisen vanhemman välissä, että arki pysyisi sujuvana.