Työuupumus ja työpaikan ja esimiesten rooli?

Minä kerroin esimiehelle. Hän kyllä ymmärsi, mutta sanoi samalla, että mitään muutoksia työhön tai työaikoihin ei voida tehdä, vaan sinun vain on jaksettava ne työt mitä tähän työtehtävään on mitoitettu, muuta vaihtoehtoa ei ole. Eli eipä hyödyttänyt kertoa. Julkinen sektori kyseessä. Otin loparit lopulta.

Kyllä meillä pitää käydä keskustelu esihenkilön kanssa, jos saa saikkua työuupumuksesta. Mulla  katsottiin työmäärää ja vastuita uusiksi. Lisäksi vaan kieltäydyn liikatöistä, sanon, etten ehdi. Terveys ensin. Nykyään kun alkaa työt kaatua päälle, kerron ennen kuin menee työkunto. 

Pyysin yt-neuvotteluissa lopputiliä ja puolenvuoden irtisanomiajan ja ansiosidonnaisen turvin toivuin ja noin vuoden kotona olon aikana kyllästyin ja jatkoin työelämässä. 

Edellisessä työssä paloin loppuun. Vaihdoin työpaikkaa ja puhuin heti siitä, että olen toipumisvaiheessa. Uudessa työssä on osattu ottaa huomioon jaksamiseni ja säädelty kuormitusta sen mukaan. Toipuminen ja työnteko on aika tasapainottelua ja huonoja päiviä on. Olen nyt ollut reilun vuoden tässä työssä ja burn outista toipuu n. 3-5 vuotta, joten matkaa on jäljellä. Nyt on taas huonompi vaihe menossa ja toivoisin pääseväni sairaslomalle. Toisaalta ihan hirveän huono omatunto tulee sellaisesta ja mielummin toipuisin työn ohessa. 

Mikä olisi mielestäsi oikea ratkaisu esimiehen osalta? Mitä se ymmärtäminen konkreettisesti olisi? Vähemmän töitä? Vähemmän vastuuta? Ja tietysti vähemmän palkkaa.

Uuvuin opettajan työstä, enkä saanut tukea jaksamiseeni esimieheltä, enkä oikeastaan myöskään myötätuntoa. Muutaman neuvon tosin sain: tee jatkossa työ huonommin ja käy metsälenkeillä. Näiden myötä uupuminen käännettiin puhtaasti minun omaksi viakseni, eli tein liikaa ja palauduin väärin, vaikka taustalla oli epätasaisen oppilas- ja tukiresurssin jako, joka oli jatkunut koko työurani kyseisessä koulussa eli 5 vuotta. Konkreettisia muutoksia ei koululla oltu valmiita tekemään.

Jäin lopulta ensin opintovapaan ja sitten virkavapaan turvin kokonaan pois. Olisin halunnut käydä "lähtökeskustelun" rehtorin kanssa niistä syistä, jotka ajoivat minut lähtemään. Ei suostunut. Tämän jälkeen samasta työyhteisöstä on lähtenyt jo 6 muutakin, hyvin samoista syistä. En tiedä, onko heitä haluttu kuulla ja ymmärtää, miksi juuri tuolla koululla on paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi mielestäsi oikea ratkaisu esimiehen osalta? Mitä se ymmärtäminen konkreettisesti olisi? Vähemmän töitä? Vähemmän vastuuta? Ja tietysti vähemmän palkkaa.

Minulla ei ole tähän ratkaisua, mutta jotenkin esimiehen pitäisi osata tukea riskialttiita tai jo ylikuormittuneita työntekijöitä paremmin. Mutta jos johtaminen on ns passiivista eikä tämän eteen haluta/ viitsitä/osata tehdä mitään, niin sitten ei ehkä ole oikea henkilö esimiesrooliin enää 2020-luvulla...