Kädet tärisee! Kahvikuppineuroosia?

myös altis masentumaan. Hikoilen, punastun ja kädet tärisee. Pelkään etukäteen tiettyjä tilanteita. Lääkkeitä olen saanut ja auttaneet jonkin verran.

Siis masennuslääkkeitäkö syöt? Kauanko olet syönyt? Ja kauanko aiot syödä?

rauhoittavia kun oikein joku tilanne jännittää. t.3

ja aivan yllättäen. En oikein näe, että voisin tuollaisia " kun oikein jännittää" -lääkkeitä syödä, kun en koskaan tiedä, milloin alkaa " jännittää" :/ AP

Kohtaukset tulivat yllättäen; kuin salama kirkkaalta taivaalta. Liittyivät yleensä esiintymiseen tai syömiseen, tämä johti siihen että aloin välttelemään ko tilanteita; menin syömään koulussa vasta kun muut jo lopettelivat jotta sain istua yksin jne. Ja esiintymiset olivat valtavan paniikin paikka. Suurin ongelma juuri sydämen tykytys ja käsien tärinä, ei muita paniikkihäiriön oireita. Vaihtoehtoina oli eristäytyä kokonaan tai ratkaista ongelma.



Päätin tehdä asialle jotain ja otin itseäni niskasta kiinni. Tiesin että vaiva ei välttelemällä parane. Päätin hakeutua kammoksumiini tilanteisiin; kehitin itselleni psykologisia " varauloskäyntejä" - jos kädet tärisevät sanon että on vähän huono olo ja jätän ruoan syömättä. Tai sanon: kylläpä palelen, ihan kädet tärisee tms. Huomasin, että kohtaus kesti vain muutaman minuutin: alkupaniikin mentyä pystyin syömään täysin normaalisti.



Näiden tueksi hain lääkäriltä betasalpaajareseptin (mietoja). Otin puolikkaan ennen kaikkein jännittävimpiä tilaisuuksia (coctailtilaisuudet, sukujuhlat jne), kokemuksen karttuessa pienensin annoksen neljäsosaan, sitten kahdeksasosaan jne. Pienensin annosta, kunnes määrä oli enää yksi " nuolaisu" eli täysin henkinen tuki siis ainoastaan. Se oli helppo jättää pois koska tiesin ettei sillä ollut enää minkäänlaista vaikútusta.



Nyt olen ollut vuosia töissä alalla jossa esiinnyn ja edustan em kaltaisissa tilaisuuksissa viikottain ilman mitään ongelmia. Tsemppiä siis sinulle ja muille ko vaivasta kärsiville: siitä voi parantua täysin!!