Oletteko muuttaneet lasten kanssa paljon?

Olemme muuttaneet 1-4 lapsen kanssa 9x 40 vuoden aikana.  Eihän siinä ollut ennen mitään ihmeellistä, ensin asuttiin pienessä asunnossa ja siitä asteittain isompaan. Tuossa pari väliaikaistakin kotia taloprojektien ajan

Olemme muuttaneet liikaa paikkakunnalta toiselle, mutta kaikki muutot ovat olleet "pakollisia". (työn tai opiskelun perässä) Paikkakunnan sisällä muutot ovat olleet vuokra/omistusasuntomuuttoja.

Jos paikkakunnanvaihdot kykenee välttämään olisi ideaalitilanne.

Naimisiin mentyämme ostimme 57 m2 rivarikaksion, saimme kaksi lasta, kun nuorempi oli hiukan alle kolme muutimme rakennuttamaamme omakotitaloon, josta lapset  muuttivat omilleen aikuistuessaan. 

Esikoisemme nyt 21 v, hän asunut meidän kanssa 5 eri asunnossa. Eka asunnossa oli vain yks makuuhuone, kahdessa seuraavassa 2 mh. Sitten päästiin omakotitaloon ja se olis ollut hyvä ja asuttiinki lähes 10 v. Mutta sen vuokranantaja möi, oli pakko muuttaa.

Toivottavasti nyt saadaan tässä asua niin pitkään kun nuorinkin asuu omillaan.

Olemme aina asuneet vuokralla, niin paljon helpompaa kuin oma talo. 

Olemme muuttaneet, mutta emme kertaakaan niin että lasten hoitopaikat, koulut tai ystäväpiiri olisivat vaihtuneet.

Oma lapsuudenperheeni muutti isän työn perässä kaupungista toiseen monta kertaa ja kyllä oli perseestä jättää ystävät taakse ja taas kerran aloittaa alusta luokan uutena tyttönä.

En tee samaa omille lapsilleni.

Kiitos vastauksista, mutta kadutteko muuttelemista? Onko ollut haittaa lapsille? Ap

Emme ole muuttaneet kuin kerran, esikoisen ollessa alle 1v muutimme nykyiseen, isompaan asuntoon kerrostalokaksiosta. Olen ihan tarkoituksella välttänyt muuttamista. Itse jouduin lapsena isän työn takia tehtyjen muuttojen vuoksi vaihtamaan kaupunkia kolmesti, päiväkotia kahdesti ja koulua kolmesti. Eri koteja oli yhteensä 7 lapsuuteni aikana. Oli todella ikävää joutua jättämään vanhat kaverit ja etenkin kesken tokaluokkaa tapahtuneen muuton seurauksena jäin uudessa koulussa ilman kavereita, kun bestissuhteet oli jo muodostettu. Kolmantena joukkoon yrittäminen ei toiminut. Olin lapsena melko yksinäinen. Omilla lapsilla on vielä yläkoulussakin vanhoja päiväkotikavereita kaverina ja se on minusta ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, mutta kadutteko muuttelemista? Onko ollut haittaa lapsille? Ap

Tietysti on haittaa. Lapselle on todella raskasta kerta toisensa jälkeen jättää kaverit ja tuttu päiväkoti tai koulu. Miksi kyselet? 

Mun 16v ei ole muuttanut kertaakaan. Isänsä lähti syntymäkodistaan omilleen ja muuttelemaan. Itse muutin lapsena 4 kertaa ja ennen tähän nykyiseen asettumista vielä 8 kertaa lisää. Äkkisellään sanon että aloillaan olleet on meistä tasapainoisempia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, mutta kadutteko muuttelemista? Onko ollut haittaa lapsille? Ap

Tietysti on haittaa. Lapselle on todella raskasta kerta toisensa jälkeen jättää kaverit ja tuttu päiväkoti tai koulu. Miksi kyselet? 

No koska omassa lapsuudessani muutimme koko ajan ja muuttolaatikoiden keskellä eläminen ei ollut kivaa ja olen kärsinyt siitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, mutta kadutteko muuttelemista? Onko ollut haittaa lapsille? Ap

Ei tietenkään kaduta, enemmän tilaa, parempi ympäristö jne.

Olemme muuttaneet omat muuttomme akselilla Helsinki- Vantaa- Helsinki-Espoo-Kirkkonummi. Koulut ja päiväkodit on vaihtuneet mutta aika hyvässä vaiheessa eivätkä lapsemme ole mitenkään kärsineet.

Varsinkin Kirkkonummelle muuttaminen oli suuri parannus 25v sitten erityisesti pojallemme joka oli vakavasti koulukiusattu Helsingissä. Täällä sai heti 4 hyvää ystävää joiden kanssa ystävyys jatkuu yhä yli nelikymppisinä. Sama muillakin lapsilla - koti ja juuret on täällä. 

#1

Emme ole muuttaneet kertaakaan lasten aikana, eikä ole suunnitelmissaan. Meillä on iso ok-talo ja voisin asua tässä vanhuusikään, jos vaan kunto sallii. 

 

Itse jouduin muuttamaan lapsena paljon. Heti vauvana kun vanhemmat vaihtoi isompaan, sitten vanhempien eron takia väliaikaiseen vuokra-asuntoon. Siitä taas omaan isompaan. Sitten äidin töiden toiseen kaupunkiin ja taas ensin pienemmän vuokra-asunnon kautta isompaan omaan. Hetkeksi silloisen poikkiksen kanssa yhteen. Opiskelujen takia toiseen kaupunkiin jne Laskin että 20v mennessä olin muuttanut seitsemän kertaa. Joka kerta välimatka oli vähintään 10 km, mutta kolmesti eri kaupunkiin.

 

Minulle ei tehnyt hyvää tuollainen muuttelurumba. Jäänyt vähän juureton ja ulkopuolinen olo. En oikein tykkää jos jokin muuttuu. Siitä tulee turvaton olo.

 

Lapsena ja nuorena uusien kavereiden löytäminen oli välillä hankalaa, kun muilla oli kaverisuhteet jo suunnilleen eskarissa luotu. Löysin kyllä aina ystäviä, mutta on se parin vuoden yhteys ihan eri asia, kuin pitkä side. Lisäksi se stressi olla aina uusi oppilas ja sen takia silmätikkuna jonkin aikaa. Sitten taas muutettiin ja kaverit jäi. Ei ollut some vielä lasten käytössä silloin. Aina kun olin ehtinyt sopeutua ja alkaa nauttia olostani, niin vaihtuikin taas uudet maisemat, uusi yhteisö, uudet ihmiset ja normit, joihin piti taas päästä jotenkin sisälle.

 

Uuvuttavaa se on aikuiselle, saati sitten lapselle. En muista äidin koskaan valittaneen, mutta itse en kestäisi muuttaa uuteen kotiin ja vaihtaa työpaikkaa montaa kertaa ja hoitaa kaikkea sellaiseen liittyvää paperityötä ja muuttojen käytännön järjestelyitä. 

En joutunut muuttamaan lapsena kuin asunnosta toiseen samalla alueella, saman olen suonut lapsillenikin. Pysyvyys on tärkeää.