Ihailen ja kadehdin karismaattisia, hauskoja ihmisiä

Olin tänään juhlissa, missä suuri osa oli tuntemattomia toisilleen. Siellä kuitenkin ne karismaattisimmat tyypit löysivät heti toisensa, vaikkei koskaan olleet tavanneetkaan. 

Saivat juhlat eloon. Nokkela tilannetaju, mahtava huumorintaju, ja ihmeelliset vitsi/tarinankerrontataidot. Naurukin oli sellaista, että sai kaikki muutkin nauramaan ja oli kuitenkin kaikessa hurttiudessaan hyväntahtoista ja fiksua. Tietynlainen karisma.

Itse huomaan siten aina olevani seinäruusu. Hidas tilannetaju, ja huumorintajuni tulee oikeuksiinsa vain harvoin. En yleensä hakeudu juhliin/ihmispaljouksiin, joten seinäruusumaisuuteni ei suurimmaksi osaksi elämääni haittaa. Mutta sitten kun haittaa, niin haittaa kunnolla. 

Ihailen vaan tuollaisia karismaattisia ihmisiä. Ensin ihailen, ja sitten jopa kadehdin. 

Millaisia tuntemuksia sellaiset ihmiset teissä herättää vai herättääkö oikestaan mitään?