Lue keskustelun säännöt.
Voiko mies, jolle koskettaminen on vaikeaa oppia nauttimaan siitä?
07.01.2024 |
Kysymys otsikossa. Miesystäväni on ollut elämänsä suhteissa, joissa ei ole tottunut kosketukseen ja olemaan itsekään läheinen.
Olemme seurustelleet muutaman kk:n ja tämä on minulle ongelma, koska koskettaminen ja läheisyys ovat itselleni ehdoton edellytys suhteessa, jotta muukin yhteys säilyy. Tunnen ja tiedän itseni, että se pitkällä aikavälillä muuttuu ongelmaksi, jos ne puuttuvat ja vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan.
Mies kertoo nauttivansa kosketuksestani ja haluavan olla itsekin niin, mutta kun ei ole tottunut siihen niin ei tule vielä luontevasti jne. Mutta onko todellista toivoa, että mies oppisi ajan myötä siihen luontevammin suhtautumaan, sekä antajana että saajana? Onko kellään kokemusta, että voisi muuttua, vai onko turha toivo? Muuten mies ja suhde on hyvä.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Yleisin syy miesten vaikeuteen koskettamiselle on siinä ettei ole ketä koskettaa.
Mutta entäs sitten, jos on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haaskaisi aikaani noin estyneeseen.
"Muuten mies ja suhde on hyvä." Mitä nyt vaan ei kykene läheiseen ihmissuhteeseen, mutta hyvä mies ja suhde!
Olen samanlainen kuin miehesi ja olen nyt pian ollut 9 vuotta suhteessa naisen kanssa, joka on usein kertonut, kuinka rakasti koskea ja tulla kosketuksi aikaisemmissa suhteissa. Minä nykyään pystyn, ja jopa nautin, toisen koskettamisesta, mutta en vielä tänäkään päivänä siedä kosketuksia, etenkään yhtäkillisiä sellaisia.
Minulla se johtuu siitä, etten saanut lainkaan (helliä?) kosketuksia lapsena, ja jos sain kosketuksia, niin ne olivat pääosin väkivaltaa, jota käytettiin kurinpitona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain lapsuuden traumaahan tuossa on taustalla, voi olla aika mahdotonta että rohkaistuu näyttämään välittämistään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä just luin
Mikä sua ihmetytti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen kuin miehesi ja olen nyt pian ollut 9 vuotta suhteessa naisen kanssa, joka on usein kertonut, kuinka rakasti koskea ja tulla kosketuksi aikaisemmissa suhteissa. Minä nykyään pystyn, ja jopa nautin, toisen koskettamisesta, mutta en vielä tänäkään päivänä siedä kosketuksia, etenkään yhtäkillisiä sellaisia.
Minulla se johtuu siitä, etten saanut lainkaan (helliä?) kosketuksia lapsena, ja jos sain kosketuksia, niin ne olivat pääosin väkivaltaa, jota käytettiin kurinpitona.
Kokeeko kumppanisi vaikeana sen, ettei sinua saa koskettaa? Pystytkö pitämään kädestä kävellessä, saako sinua pussata? Tulla kainaloon?
Vierailija kirjoitti:
En haaskaisi aikaani noin estyneeseen.
Sama. Oletko valmis elämään täältä ikuisuuteen suhteessa, jossa tarpeet läheisyyteen eivät kohtaa? Kuinka ison riskin siitä, että mies ei tule muuttumaan olet valmis ottamaan? 50%? Varmuudella sitä ei pysty sanomaan, useimmiten ihmiset eivät kuitenkaan muutu merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haaskaisi aikaani noin estyneeseen.
Sama. Oletko valmis elämään täältä ikuisuuteen suhteessa, jossa tarpeet läheisyyteen eivät kohtaa? Kuinka ison riskin siitä, että mies ei tule muuttumaan olet valmis ottamaan? 50%? Varmuudella sitä ei pysty sanomaan, useimmiten ihmiset eivät kuitenkaan muutu merkittävästi.
Tämä onkin se asia, mitä tällä hetkellä syvästi mietin. Koska läheisyys ja yhteys toiseen sitä kautta on itselleni ehdoton edellytys suhteen ylläpysymiseksi. Etten herää viiden vuoden kuluttua siihen todellisuuteen, ettei mikään muuttunut ja olen etäisessä suhteessa ja yksin. Etten turhaa haaskaa aikaa sellaiseen, mikä todennäköisesti ei tule tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen kuin miehesi ja olen nyt pian ollut 9 vuotta suhteessa naisen kanssa, joka on usein kertonut, kuinka rakasti koskea ja tulla kosketuksi aikaisemmissa suhteissa. Minä nykyään pystyn, ja jopa nautin, toisen koskettamisesta, mutta en vielä tänäkään päivänä siedä kosketuksia, etenkään yhtäkillisiä sellaisia.
Minulla se johtuu siitä, etten saanut lainkaan (helliä?) kosketuksia lapsena, ja jos sain kosketuksia, niin ne olivat pääosin väkivaltaa, jota käytettiin kurinpitona.
Näinhän se menee. Kyllähän noita juttuja oppii, mutta ainakin itsellä varmasti johtuu siitä, että vanhemmat eivät koskaan osoittaneet mitään hellyyttä meille lapsille tai toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen kuin miehesi ja olen nyt pian ollut 9 vuotta suhteessa naisen kanssa, joka on usein kertonut, kuinka rakasti koskea ja tulla kosketuksi aikaisemmissa suhteissa. Minä nykyään pystyn, ja jopa nautin, toisen koskettamisesta, mutta en vielä tänäkään päivänä siedä kosketuksia, etenkään yhtäkillisiä sellaisia.
Minulla se johtuu siitä, etten saanut lainkaan (helliä?) kosketuksia lapsena, ja jos sain kosketuksia, niin ne olivat pääosin väkivaltaa, jota käytettiin kurinpitona.Näinhän se menee. Kyllähän noita juttuja oppii, mutta ainakin itsellä varmasti johtuu siitä, että vanhemmat eivät koskaan osoittaneet mitään hellyyttä meille lapsille tai toisilleen.
Olen samanlaisesta perheestä itse kotoisin. Olen opetellut olemaan läheinen ja halunnut olla tunnekylmän lapsuuden jälkeen. Olen läheinen lapsilleni, halannut ja hipsutellut, kainaloon on aina päässyt. Myös kumppania kohtaan haluan olla läheinen. Mutta tarvin sitä myös itse.
Enkä vaivaksi saakka ole kyljessä kiehnäämässä, mutta myös pientä arjen läheisyyttä tarvitaan. Eikös se ole yksi tekijä, mikä erottaa parisuhteen muista suhteista?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27v yhdessä eikä mieheni pidä vieläkään kosketuksesta. Seksin aikana joo muttei muuten.
Vielä pahempaa on se ettei osaa koskettaa minua ollenkaan, halaamme kerran päivässä mutta silloinkin hyvin nopeasti koska muuten mies alkaa kiemurtelemaan ja lyö leikiksi mitä inhoan. Muuten ei fyysistä läheisyyttä, ehkä kerran vuodessa kierähtää vahingossa unissaan lusikkaan.
Vierailija kirjoitti:
27v yhdessä eikä mieheni pidä vieläkään kosketuksesta. Seksin aikana joo muttei muuten.
Vielä pahempaa on se ettei osaa koskettaa minua ollenkaan, halaamme kerran päivässä mutta silloinkin hyvin nopeasti koska muuten mies alkaa kiemurtelemaan ja lyö leikiksi mitä inhoan. Muuten ei fyysistä läheisyyttä, ehkä kerran vuodessa kierähtää vahingossa unissaan lusikkaan.
Aivan hirveää 😕 Ja olen ihan tosissani. Olisi aivan kauheaa, jos havahtuisin muutaman vuoden päästä samaan tilanteeseen. Tämän välttääkseni haluaisin ennakoida tulevaisuutta ja jotenkin ymmärtää, voiko tämän tyylinen mies koskaan muuttua. Epäilen, että ei, jos ja kun on jo vuosikymmeniä elänyt näin. Siinäkö minulle vastaus?
Ei voi tietää etukäteen voiko hän vai ei. Voihan tosiaan olla että kyse on tottumuksen puutteesta, ja kun tottuu, niin alkaa nauttia siitä. Mutta on sekin mahdollista että on sellainen kuin esim. minä, että kosketus ei vain kuulu hänen rakkauden kieleensä, eikä kaipaa sitä muuten kuin seksin aikana. Sen näkee vain ajan kanssa, kummasta on kyse, tottumattomuudesta vai siitä että teidän tapa ilmaista rakkautta on niin erilainen ettei suhteesta tule mitään.
Siis hän on täysin vaurioitunut ja pitkän terapian tarpeessa, ja sinä aloitat suhteen?
Vierailija kirjoitti:
En haaskaisi aikaani noin estyneeseen.
Tämä. Edes keskustelutasolla.
Yleisin syy miesten vaikeuteen koskettamiselle on siinä ettei ole ketä koskettaa.