Lue keskustelun säännöt.
Miten saatte miehenne osallistumaan kotitöihin?
08.01.2007 |
Meillä on kolme lasta ja työtä piisaa...
Mies on sanonut että mun pitää pyytää jos tarvitsen apua. No, olen pyytänytkin, esim. voisitko imuroida. Mies imuroi, muttei sohvien ja pöytien alta vaan keskilattioilta. Sitten teen loput perässä...ja jos vauva itkee lattialla niin mies ei vaivaudu katsomaan mikä on tilanne, silloinkin pitäisi erikseen pyytää apua: " voitko muru hakea vauvan syliin kun istun itse juuri pöntöllä" . Siis pitääkö miehelle vääntää kaikki rautalangasta ja jokaikistä asiaa pyytää ja anoa erikseen????
yritin tätä samaa keskustella hänen kanssaan muttei siitä mitään tule, molemmat hermostuu, mä huudan ku palosireeni ja mies lähtee toiseen huoneeseen. Aina sama juttu kun yritetään setviä erimielisyyksiä, koski ne sitten mitä tahansa.
Tuntuu niin pahalta että ennen niin onnellinen parisuhde on ajautunut tähän. Mä teen ku orja kaiken koska olen kotona lasten kanssa. Mies reissaa työssään 1-3 pv viikossa ja vetoaa aina siihen kun ei jaksa.
miks mun pitää aina vaan kuitenki jaksaa?
Arvata saattaa ettei makuuhuoneessakaan mikään toimi kun en jaksa ajatellakaan päivän päätteeksi sellaista ja yleensä olen vielä niin ärsyyntynyt miehelleni päivän kulusta että hermostun vaan lisää.
Onko jollain hyviä vinkkejä miten arkihommat sais kulkemaan?
Kahdenkeskistä aikaa tarvitsemme kipeästi, mutta sitä on turha järjestää ennen kuin arkisysteemit on kunnossa.
(tuli testattua laivareissulla; tappelimme sielläkin tiskikoneen täyttämisestä..)
Mitä teen?
Kommentit (19)
Eli minua ärsytti ihan kauheasti kun meillä oli just tuollaista, mies ei osannut ottaa mitään tehtäviä itselleen. Siis lopetin huudon ja kaikenlaisen pyytämisen, tein marttyyrin omaisesti kaiken, siis ihan kaiken. Jos en kerennyt pöntöltä hakemaan kiljuvaa vauvaa niin ohitin mieheni tässä pyynnössä ja sanoin 3v. veljelle että käytkö laittamassa pikkuveljelle tutin kun äiti ei pysty. Tein miehestä ihan hyödyttömän esineen meidän talouteen. Kun mies yritti puhua ja jutella jotain tuijotin vain väsyneillä ja tyhjillä silmillä ohi ja kysyin kohta että " mitä sanoit" ? " En kuule nyt jaksa jutella tästä ja tästä asiasta juuri nyt, on niin paljon tehtävää ja ajateltavaa muutenkin" . Kun huomasin että mies vaan katseli sivusta meidän hommia, jäin välillä tuijottamaan vaan tyhjyyteen ihan kuin puhti olisi lopumassa kokonaan. Huokailin ja huokailin. Ja yllätys yllätys apua alkoi löytyä ja tottahan siitä äitikin piristyi.
En tiedä toimiiko teillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli aloin pikku hiljaa antamaan miehelle hommia, tyyliin " jos ehtisit viedä roskat ja tyhjätä tiskikoneen, niin ehditään lasten nukuttua katsoa leffa yhdessä. Tai että, jos ehtisit käydä kaupassa töiden jälkeen (laitoin listan mukaan) niin ehdin hoitaa paremmin kotihommat ennen kuin tulet, ja pääset suoraan yläkertaan (mies rakentelee pienoismalleja joskus) omiin hommiin. Ja tietysti, kun mies siivoaa kodin, kun olet lasten kanssa ulkona ja sitten jaksaa kummasti innostua miehestäkin lasten päiväunien aikaan.
En tiedä mikä auttaisi, kauniisti pyytäminen auttoi välillä (mutta kun en jaksa kiitellä ja lattiaan saakka kumartaa aina sen jälkeen kun mies on jotakin tehnyt...) ja välillä se, että sanon, että minä en jotakin ehdi tekemään, jos mies ei tee, niin sitten saa odottaa (esim. vauvan kakkavaipan vaihto juuri kun itsellä porisee neljä kattilaa hellalla). Meillä kans kolme lasta ja kun yksi homma tehty, näkee jo kymmenen uutta tehtävää edessään.
Meillä ja teilläkin ilmeisesti kuitenkin aika kivasti, välillä vain tuntuu, että kaikki hommat kaatuu itselle niskaan. Yhdessä ystäväperheessä ne todellakin kaatuvat, siellä mies ei tee muuta kuin makaa. Vauvan (sielläkin kolme lasta) vaipan on peräti kerran vaihtanut ja vauva 11 kk kohta.
Oikein hyvin. Aina ei tarvi edes pyytää. :)
Meillä mies yleensä imuroi ja pesee lattiat ja minä pesen pyykit. Tiskikoneen täytöt ja tyhjennykset yms. menee puoliksi ihan itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mulla on vastuustuntoinen ja reipas kunnon mies. Hänelle ei tarvitse sanoa. Molemmat käymme töissä niin tottakai molemmat tekevät kotitöitäkin.
Se kumpi on ensin kotona tekee ruuan, kumpi huomaa koneen olevan täysi laittaa sen päälle, kumpi huomaa että pyykit on valmiit laittaa ne kuivumaan ym. Arki rullaa hienosti.
En voi kuin olla tyrmistyneenä hiljaa kun jotkut kaverini valittavat että he joutuvat kaikki kotityöt tekemään itse. Tulee vain kokoajan mieleen että minkä helvetin takia pitää olla sellaisen vähä-älyisen kanssa?? Hankkisi itselleen miehen eikä pikkupoikaa.
kieltämättä joskus on äitifiilis. (halua siinä sitten kammarin puolelle...)
joo ei toivoakaan että tää voi näin jatkua kun palaan töihin itsekin.
koko tuhu on niin naurettavalla tasolla että huh huh. voisin kirjoittaa kirjan näistä typeryyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sun mielikuva äitiydestä millanen? Pullanhajunen ja kiukkunen äiti??
Anna olla! Osta pullaa välillä valmiina tai laita pennut ulos isin kanssa (älä vahdi niitä itse ikkunasta) vaan leivo pakkaseen satsi..
Jos annat jonkun tehtävän miehelle ja mies sen tekee: SE ON SILLOIN TEHTY! Imuroi itte seuraavalla kerralla sieltä mistä mies ei ole imuroinu -tai kerro että jos se imuroisi sieltä sohvan altakin? ÄLÄ mene itse imuroimaan perässä!!! Ajattele miten tuskaselta se miehestä tuntuu? Voiko imuroida väärin kun on töiltä väsynyt? Tai jos mies ei osaa imuroida -älä pyydä sitä imuroitteen!
Ja onko mies sanonut sulle että sillä on sua raskaampaa? Sää teet omalla asenteellasi elämästäsi tollasta!
LOPETA SE JATKUVA SIIVOOMINEN; PYYKIT ODOTTAA HUOMISEENKIN jos tänään ottasit rennommin!!!
Seksi on parisuhteen huoltamista, hellyyttä. Jos sun ei tee mieli niin ala pirulauta haluamaan! Tottakai joskus voi väsyttää, mutta toi on kostoa? Miten mies väsyneenä jaksaa helliä sua mutta sinä et? Todistat väsymyksesi sillä että näytät miten paljon miestä haluat?
Osta dildo ja herättele ittesi uuteen eloon!
Tollasesta ei tule kyllä mitään että olet tollanen niuho! SINÄ olet muuttunut?!
Miten tiskikoneesta saa edes tappelun aikaan? Tiskikone helpottaa arkeasi, ei vaikeuta! Ajattele jos sun tarttis pestä käsin kaikki tiskit?
Minä saan miehen siivoamaan sillä että sanon vieväni roskat ja pyydän sitä vaikka täyttään tiskikoneen. Tai toisinpäin. Ei se näe roskaa pöydällä, minä sen nostan -mua se häirittee. Mitä siitä toiselle kiukutteleen. Kiukuttelisin jos mies ei siivoaisi. Ja tässäkin huomioin että olenko itse kotona vai töissä niinkuin mies, hommat jakaantuu erilailla eri aikoina.
oppinut itsekseenkin jonkin työn aloittamaan. Esim tyhjentää ja täyttää tiskikoneen jo pyytämättä. =) Muihin töihin pyydän apua joskus harvoin kylläkin. Olen nimittäin lasten kanssa kotona niin on aikaa siivota silloin kun mies on töissä. Mutta joskus sanon miehelleni vaikka näin, että " voisitko sä imuroida, koska sä imuroit niin paljon tarkemmin kuin minä?" Ja mieshän imuroi. Tai " voisitko rakas vaihtaa tuon lampun, kun se käy sulta niin paljon näppärämmin?" Tai " Samalla kun menet suihkuun niin voitko hiukan pesaista sitä kylppäriä? Riittää, että edes hiukan käytät ainetta ja juuriharjaa." Kyllä minun mieheni tekee, kun pyydetään, mutta ei jos käsketään.. Siinä on hurja ero. Mutta ymmärrän kyllä sinua hyvin, on nimittäin ärsyttävä, kun toinen ei huomaa epäsiisteyttä tai eteisessä täynnä olevaa pyykkisäkkiä,,, Miksei niihin töihin voi tarttua oma-aloitteisesti? Miksi aina pitää pyytää? No siksi, että ne ovat miehiä ja eivät huomaa asioita aivan samalla tavalla kuin me naiset.. Tai siis eihän tätä voi yleistää todellakaan, mutta pätee varmasti useimpiin miehiin.
Tsemppiä teille. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeeksi määrään molemmille omaa aikaa, jotta kuulee omat ajatuksensa, ne selviävät umpisolmuistaan ja rentoudutte, sekä miehellesi ja sinulle yhteistä aikaa ilman lapsia.
kun mitään ei voi tehdä vapaaehtoisesti ja ihan omasta aloitteestaan. En ymmärrä miten miehestä tuli tuollainen, aikaisemmin teki ihan samalla tavalla kotitöitä. Ilmeisesti näytteli tai jotain. Viikonloppuna olisi vaan maannut sohvalla, ihan loputtomiin. Minusta on ihan älytöntä sanoa että voisitko olla lapsen kanssa sen aikaa että saan siivottua tms. Ja sitten sekin pitää tehdä irvitsellen, menee kaksi minuuttia ja mies makaa taas siellä sohvalla ja lapsi minun jalassa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Eli minua ärsytti ihan kauheasti kun meillä oli just tuollaista, mies ei osannut ottaa mitään tehtäviä itselleen. Siis lopetin huudon ja kaikenlaisen pyytämisen, tein marttyyrin omaisesti kaiken, siis ihan kaiken. Jos en kerennyt pöntöltä hakemaan kiljuvaa vauvaa niin ohitin mieheni tässä pyynnössä ja sanoin 3v. veljelle että käytkö laittamassa pikkuveljelle tutin kun äiti ei pysty. Tein miehestä ihan hyödyttömän esineen meidän talouteen. Kun mies yritti puhua ja jutella jotain tuijotin vain väsyneillä ja tyhjillä silmillä ohi ja kysyin kohta että " mitä sanoit" ? " En kuule nyt jaksa jutella tästä ja tästä asiasta juuri nyt, on niin paljon tehtävää ja ajateltavaa muutenkin" . Kun huomasin että mies vaan katseli sivusta meidän hommia, jäin välillä tuijottamaan vaan tyhjyyteen ihan kuin puhti olisi lopumassa kokonaan. Huokailin ja huokailin. Ja yllätys yllätys apua alkoi löytyä ja tottahan siitä äitikin piristyi.En tiedä toimiiko teillä!
Itse olen ottanut käyttöön lapun, jossa miehen nimi, jonka isken tiskikoneeseen aina, kun on miehen vuoro hoitaa tiskit.
Ja ei pidä esittää pyyntöä kysymyksen muodossa (" voisitko" ), vaan pyydä käskemällä tekemään (ystävällisellä äänensävyllä).
Mieheni ei ole vuosikausiin auttanut pyykkejen kanssa ja on silti kehdannut valittaa, kun on kalsarit loppu. Pidin siis sitkeästi kiinni siitä, että en pessyt hänen pyykkejään, kun ei kerta häneltäkään apua herunut.
Totesin hänelle kerran asiasta taas napistessaan, että minä autan kyllä, jos hän auttaa minua. Tämä sattui vielä sopivasti sellaiseen saumaan, että meillä oli TOLKUTON puhtaiden pyykkien kasa odottamassa kerääjäänsä=)
Mies ymmärsi yskän ja nykyään tämäkin asia sujuu moitteetta.
HUOM!. Minulla on mennyt kaiken kaikkiaan lähes 15 vuotta näiden perusasioiden opettamiseen. Mies tulee kodista, jossa hän ei ikimaailmassa joutunut siivoamaan, eikä sitä tehnyt kukaan muukaan heidän perheessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskittyy sitten miettimään, että kumman valitsee ; )
Istukaa joku ilta alas ja tosiaan sopikaa, mitä kummankin hommiin kuuluu, jos ei mies muuten ymmärrä olevansa perheen jäsen ei passattava kuningas.
Mistä ihmeestä te arvon naiset olette näitä passattavia pikkupoikia löytäneet? Johtuuko se siitä, että olette suhteen alussa rakkauden huumassa tehneet kaiken itse ja sitten kun lapsia tulee, niin mies ei osaa omaa osaansa tehdä?
meillä homma lähti käsistä kun alettiin 2003 rakentamaan. Sillon sovittiin että mies pääosin rakentaa (molemmat oltiin töissä tuolloin) ja minä hoidan vanhimman lapsen ja kodin. Sen lisäksi minäkin huhkin raksalla, vielä synnytystä edeltävänä päivänä keskimmäistä lasta odottaessa... Talo valmistui mutta toi työnjako vaan jäi päälle. Aiemmin se oli mies joka muistutti siivouspäivästä.
Tosi paljon pännii myös juuri se, että vaikka kuinka paljon itse tekee, niin toinen ei huomaa eikä arvosta sitä lainkaan, mutta annas olla jos oma hiuslenkki lojuukin eteisen lipastolla niin se on naputuksen aihe...
Paljon oon saanu nyt miettimisen aihetta. Ehkä parasta olisi istua rauhassa alas ja todella yrittää sopia kunkin " tehtävät" . Tarvitsen varmasti pari lasia viiniä että pysyn rauhallisena ;)
Mies imuroi ja pesee lattian joka lauantai. Sen lisäksi tarpeen tullen tiskiä ja pyykkejä, kumpi ehtii ja jaksaa. Mies yleesä keräilee lasten lelut iltaisin (niitä on aina pitkin taloa).
Minä pesen vessat ja keittiön ja pyyhin pölyt. Molemmat käyvät kaupassa ja laittavat ruokaa.
Opetat hommat kerran, jotta hän tietää mitä sinä odotat. Sitten esim. mies laittaa pyykkikoneen päälle kun tulee töistä, viikkaa edelliset kaappiin ja laittaa pyykit kuivumaan, imuroi 2 kertaa viikossa kunnolla, pesee ikkunat kerran vuodessa, ym. Niin, että olette molemmat tyytyväisiä eikä tarvi aina sanoa ja pyytää tekemään.