Hiljaisena ihmisenä mietin, miksi niin moni ihminen haluaa paljastaa melkeinpä kaiken elämästään ensimmäisellä tapaamisella?
Tämä kai koskee niitä puheliaampia ihmisiä. He paljastavat esim usein kaiken elämästään jo ekalla kerralla. Työt , ihmissuhteet, perhesuhteet, menot, terveys.. yms. Kaikesta puhutaan heti avoimesti ja rohkeasti ihan ventovieraalle.
Mun on hiljaisena ja sellaisena ihmisenä joka ei luota ihmisiin lainkaan vaikeaa ymmärtää tätä. Mutta kai se on myös ihailtavaa, ehkä vähän tylsääkin että kaikki paljastuu heti. Musta on mielenkiintoista jos ihmiset pitäisi jotain tietoja itsellään. Monet työkavereistani on just tälläisiä "höpöttäjiä". Itseäni se ei haittaa, mutta joskus tätä mietin vain. He ovat usein myös kaikkialla somessa, fb, insta yms.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat niin itsekeskeisiä, että olettavat muidenkin olevan kiinnostuneita heidän elämästään. Toisilla kyse on hermostuneisuudesta tai jännittämisestä ja se purkautuu estottomana omasta elämästä avautumisena. Osa ajattelee, että kertomalla heti kaikesta mahdollisesta he luovat luotettavan kuvan itsestään ja saavat toisenkin avautumaan. Joillain voi olla taustalla yksinäisyyttä tai sitä, ettei tule lähipiirissä kuulluksi. Se heijastuu sitten suodattamattomana omista asioista vuodattamisena, kun kerrankin sattuu kohdalle joku, joka kuuntelee.
Näiin varmaan. Mua vaan kauhistuttaisi kertoa KAIKKI ventovieraalle päivän aikana. :D Olen aina ollut vähän varautuneempi.
Hauska että esim. exänikin luuli tuntevani minut kovinkin hyvin mutta ei tiennyt edes mitä harrastan tai millaista musiikkia kuuntelen.
Toiset eivät ole niin yksityisiä. Itse en pidä omasta elämästä kertomista paljastamisena, koska se ei vielä varsinaisesti välttämättä paljasta mitään kyseisestä ihmisestä.
Se kertoo paljon henkilöstä, jos puhuu vain itsestään ja kertoo itsestään asioita, joita toinen ei ole edes kiinnostunut kuulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Se kertoo paljon henkilöstä, jos puhuu vain itsestään ja kertoo itsestään asioita, joita toinen ei ole edes kiinnostunut kuulemaan.
Aika moni työkaveri ollut tälläinen
No, minä olen puhelias ihminen ja saatan kertoa itsestäni paljonkin, jos haluan tutustua ihmisiin. Minusta se on molemminpuolinen luottamuksen ja yhteisen kiinnostuksen osoitus, että kerrotaan itsestään - siitä tietää, onko miten paljon yhteistä ja millaiseksi ystävyys (tai muu suhde) kenties muodostuu. Enkä pelkästään puhu, vaan myös kuuntelen ja haluan kuulla myös siitä kaverista.
Kuitenkin, se mitä kerron, on yleisluontoista asiaa. En todellakaan kerro "kaikkea" - vaikka puhuisinkin sellaisista aiheista, jotka jotkut kokevat hyvinkin henkilökohtaisiksi.
Lisään vielä, että en ole kiinnostunut siitä, mihin usein (esim. työyhteisössä tai muutenkin) törmää; muiden ihmisten asioista puhumisesta. Juttelen mielelläni siitä ihmisestä, johon olen siinä luomassa suhdetta, ei kiinnosta juoruilu muiden asioista, varsinkaan sellaisten, joita en edes tunne.
Sinä sen jo sanoitkin: Sinä kärsit luottamusongelmista, ja siksi pidättelet.
Jos ollaan esim treffeillä, niin siihen konseptiin kuuluu itsensä esitteleminen. Samoin moneen muuhunkin tapaamiseen.
Itse pidän tiedon panttaamista epäkohteliaana.
Jotkut ovat niin itsekeskeisiä, että olettavat muidenkin olevan kiinnostuneita heidän elämästään. Toisilla kyse on hermostuneisuudesta tai jännittämisestä ja se purkautuu estottomana omasta elämästä avautumisena. Osa ajattelee, että kertomalla heti kaikesta mahdollisesta he luovat luotettavan kuvan itsestään ja saavat toisenkin avautumaan. Joillain voi olla taustalla yksinäisyyttä tai sitä, ettei tule lähipiirissä kuulluksi. Se heijastuu sitten suodattamattomana omista asioista vuodattamisena, kun kerrankin sattuu kohdalle joku, joka kuuntelee.