Lapsiperheet klassisessa konsertissa
Pieni lapsi kiljahtelee joka kolmas sekunti. Kun musiikissa on hiljainen kohta, lapsen ääni peittää soittimet. On vaikea keskittyä, kun koko ajan kuuluu ylimääräistä ääntä, josta ei ole maksanut.
Pari isompaa lasta eivät sentään kiljahtele, mutta kiehnäävät, pyörivät ja potkivat tuoleillaan jatkuvasti. Jatkuvaa hyörinää, pyörinää ja paikkojen vaihtamista, milloin isän sylissä, milloin äidin sylissä, milloin omalla penkillä oikealla, milloin toisella penkillä vasemmalla. Luulisi vähän isomman lapsen edes osaavan istua vähän aikaa paikallaan ymmärtäen, että koko iso salillinen ihmisiä tekee niin. Mutta mitään esimerkkiä ei osata ottaa.
Vanhemmat eivät tietenkään tee mitään. En sano, etteikö lapsia saisi tuoda konserttiin, mutta ainakin tässä kyseisessä perheessä sitä olisi voinut odottaa muutaman vuoden, josko lapset olisivat olleet silloin hiukan kypsempiä.
Tämän takia en saa nautintoa klassisessa musiikista kerrostalossa. Naapureiden metelöinti kuuluu aina hiljaisina kohtina. Saatan joskus yöllä kuunnella.