Ylipaino on psyykkinen häiriö, ratkaisu ei löydy ruuasta tai liikunnasta

Olen tullut siihen tulokseen, että krooninen ylipaino ei korjaannu millään ruokaan tai liikuntaan liittyvällä prosessilla. Mikään ruokavalio, liikuntaohjelma tai elämäntapamuutos ei tuo pysyviä tuloksia, vaikka ne lyhyellä aikavälillä toki laihduttaakin. Ainoa, mikä voi auttaa on psyykkinen "paraneminen" ja työstäminen, sillä pohjimmiltaan ylipainossa ei ole kyse syömisestä vaan mielestä.

Olen ollut koko ikäni ylipainoinen. Lihoin ihan lapsena, noin kouluiän kynnyksellä, kun isäni jätti perheeni. Ruoka oli lohtu. Mitä onnettomampi olin esim. koulukiusaamisen vuoksi, sitä enemmän lihoin. Näin kävi siitä huolimatta, että minua juoksutettiin lääkärissä, opetettiin hyviä ja huonoja ruokia, patistettiin liikkumaan vaikka olin kömpelö ja aina lopulta toruttiin ja syyllistettiin, kun en onnistunut. Psyykkinen hyvinvointini heikkeni samaa mukaa kuin paino nousi.

Myöhemmin, varhaisaikuisesta keski-ikäiseksi olen kyllä onnistunut laihduttamaan 20-30 kg useita kertoja, n. 10 vuoden välein. Ensimmäisen todellisen onnistumisen myötä sairastuin bulimiaan, myöhemmin laihtuminen on ollut ortoreksian seurausta. Joka ikinen kerta olen lihonut takaisin. Lihominen tapahtuu, vaikka kuinka ja millä keinoin sitä jarruttaisi, sillä itseinho ruokkii syömistä. Joka kerta lihominen on myös kiihtynyt jonkin vastoinkäymisen seurauksena.

Toki nykyään tiedetään myös, että etenkin nopeiden kuurien jälkeen myös biologia tekee kaikkensa, että paino palaisi takaisin. Silti rikkoontunut psyyke on se keskeinen tekijä.

Olen laihduttanut painonvartijoiden pisteillä, nutreilla, herkkujen (=liki kaiken) rajoituksilla, vegellä, ketolla, paastolla ja usein näiden kaikkien komboilla. Liikuntaa on välillä ollut niin paljon, että olen saanut rasitukseen liittyviä vammoja (plantaarifaskiitti kahdesti, välilevyn pullistuma, nivelongelmat). Niinpä voin sanoa, ettei laihtumistavalla ole mitään väliä. Kaikilla laihtuu, mutta millään näistä paino ei pysy pois.

Olenkin päättänyt lopettaa ravinnon ja laihtuminen yhteyden miettimisen täysin. Painon pysyvä putoaminen ei liity mitenkään siihen, mitä syön. Se liittyy siihen, mitä ajattelen. Tietysti psyykkisestä hyvinvoinnista seuraa vähemmän syömistä, kun ruoka on jatkossa vain ruokaa, ei psyykelääkettä. Saapa nähdä miten käy.