Lue keskustelun säännöt.
Iron Maidenin aseksuaalisuus
01.01.2024 |
En tarkoita bändin jäseniä (joihin kuvaus ei varmasti sovi) vaan kappaleiden aiheita, joissa on muihin aikansa heavy-yhtyeisiin verrattuna hyvin vähän mitään rakkauteen tai seksuaalisuuteen viittaavaa, poislukien Charlotte-trilogia ja esim. Brucen muutamat yksittäiset biisit. Esim. Judas Priestiin verrattuna ero on selkeä. Toisaalta Priestin myöhäismateriaali on myöskin pääasiassa seksitöntä :)
Luuletteko tämän vaikuttaneen bändin menestykseen, myönteisellä tai kielteisellä tavalla?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Sehän seksikästä onkin, kun vanha mies repii jalkaan liian pienet kumihousut ja sitten irvistelee hikisenä. Vapauttavaakin se toki on. Ja kapinointia ilman muuta.
Rajat on kuin solun kalvot. Ne on täysin läpäistävissä, vaikka kuinka olisi kalvot ja homma tietynlaisissa raameissa.
Tän kun tajuaa niin ei kauheesti ärsytä erilaisuus ja rajojen ylittäminen, jos se ei aiheuta kenellekään harmia.
Mielipaha kertoo vain todellisuusväärentymästä. Tämä on vapaa maailma ja rajoja voi venyttää kuten niitä lateksihousuja jalkaan. Maailma venyy pitkälle ja sellainen se onkin.
Kun venyttelee rajoja ja soittaa hyvin ja laulaa myös, niin kova saa olla että menee kaupaksi. Tosi monille miehille joskus oli deal braakkarer, kun laulaja ei näyttänytkään Dean Martinilta, vaan sillä oli pitkä tukka tyyliin Beatles.
Se oli deal breaker. Liian pitkä tukka kun menee korville ja hipoo kaulaan.
Osa porukasta on sen verran outoa että ne pysyttelee sen solun sisällä, vaikka ulkopuolella on paljon soluja ja vapaa maailma. Ne kenties teeskentelee ettei solun kalvoa voi läpäistä ja asiat pitää olla paikallaan kuten kolkin laite ja mitokondriot jne pikku paskat siinä tuman vierellä. Mut todellisuudessa maailma on muutakin kuin meille asetetut raamit näyttää.
Sun tehtävänä on meikata ja värjätä letti. Pistää ne seksikkäät kumihousut jalkaan ja ampua ittes taivaalle kitaras avulla muiden tähtien joukkoon.
Suurin osa tyytyy vain katselemaan tähtiä ja laulamaan hennolla varovaisella äänellä tuiki tuiki tähtöstä. Ei siinä ole mitään pahaa, mutta antaa tähtien loistaa rauhassa yli rajojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä Iron Maidenia voi verrata vaikkapa Kissiin. Kiss on olevinaan heavya, mutta kun pelleiksi maalatut miehet laulavat kumihousuissaan AI VAS MEID FOR LAVING JUU BEIBI ja heiluttelevat kieliään, niin eihän sitä kukaan voi ottaa vakavasti.
No miten tuo kiss kuvaus liittyy maideniin?
Vierailija kirjoitti:
Ei Metallicakaan seksistä laulanut
Tai siis laula vieläkään.
22. Acacia Avenue ja Charlotte the Harlot ovat kyllä aika outoja ja raakoja kappaleita Iron Maidenin varhaistuotannosta.
T: nimim. Assburger
Miettikää miltä on tuntunut aikoinaan konservatiivin ostaa levy josta pitää ja kannessa on meikattuja kiharatukkaisia miehiä naamat seksikkäissä irvistyksissä. Melkein voi verrata pornolehden ostoon kioskilta.
Vaatii rohkeutta ostaa tuote joka rokkaa. Nykyään tätä ei tajuta. Maailma on muuttunut hyvin hitaasti ja vähän vapaammaksi. Ahdistavinta on kuulla kuinka nuoret haikailee kasarille. Ne ei tiedä millainen helvetti kasari aikakautena oli.
Sekin pieni vapaus mikä meillä nyt on, oli olematonta niihin aikoihin. Kun musiikki penetroituu kyselemättä henkilön korvista sisimpään, niin siinä kenties tehdään eräänlainen rikos. Sitä ei voi todistaa ja se on yleistä kuin linnun laulu keväisin.
Tän takia radio oli niin vallankumouksellinen keksintö aikoinaan. Tätä ei tajuta vieläkään.
Musiikki vapauttaa ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laulaa elämän realiteeteista mm. Hallowed be thy name. Mitä judakseen tulee pain killer on myös elämän realiteetti.
Kiss no,no,no on kaukana realiteetista tai not for the innocent. Mites lienee loves a deadly weapon.
Vierailija kirjoitti:
22. Acacia Avenue ja Charlotte the Harlot ovat kyllä aika outoja ja raakoja kappaleita Iron Maidenin varhaistuotannosta.
T: nimim. Assburger
Mikä Acaciasta tekee raa'an? Ihan uteliaisuuttani kysyn. Suosikkini The Number of the Beastiltä yhdessä Hallowed Be Thy Namen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perinteisessä hevissä on aika vähän seksijuttuja (hard) rockiin verrattuna. Hevihän on paljolti progen jälkeläinen. Historiajuttuja ja yhteiskuntakritiikkiä.
Tämä juuri hevin ja metallin teemat ovat olleet pitkälle ihan muussa kuin seksissä tai rakkaudessa, vaikka yksittäisiä biisejä ja poikkeuksia mahtuu toki joukkoon.
Seksi on liittynyt aina enemmän rockiin, vaikka sielläkin alkaa nykypäivänä muut teemat voittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22. Acacia Avenue ja Charlotte the Harlot ovat kyllä aika outoja ja raakoja kappaleita Iron Maidenin varhaistuotannosta.
T: nimim. Assburger
Mikä Acaciasta tekee raa'an? Ihan uteliaisuuttani kysyn. Suosikkini The Number of the Beastiltä yhdessä Hallowed Be Thy Namen kanssa.
Maksullisen seksin ylistys ja perinteinen "huorissakäymiseen" liittyvä sanasto.
Kappale on myös jatkoa Charlotte the Harlotille, joka nyt on raaka ja outo.
Charlotte the Harlot let me see blood
Charlotte the Harlot let me see love
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loistava aihe! Itse tässä mietin juuri kuinka vastenmielisenä pidän nykyään junnuaikojen suurta suosikkiani, Mötley Crueta. Joskus kaksikymppisenä vielä diggasin heidän sikailumeiningistään, mutta nyt vanhempana perheenisänä niin pakko myöntää että heidän misogyniansa etoo, ja aika rankasti.
Eli kyllä Iron Maiden ja Metallica sillä tavalla ajattomampaa musaa tekee kun laulavat neutraaleimmista aiheista.
Veit sanat suustani.
Mötley Crue ja vastaavat herättävät nykyään lähinnä myötähäpeää. Nämä yhtyeet olivat lopulta sellaisia one trick ponyja, jotka eivät lopulta kehittyneet mihinkään suuntaan ja nyt se nuoruuden larppi on vain kiusallista seurattavaa. Puhumattakaan siitä kuinka pahasti aika on ylipäätään ajanut tuollaisen toiminnan ohi.
Sen sijaan ajattomammilla teemoilla musiikkia tehneet, taiteensa mukana kasvaneet bändit ovat edelleen ihan relevantteja oman yleisönsä joukossa. Metallican tuotannon epätasalaatuisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta oleellista on, että he kiertävät edelleen stadioneja, ei mitään pikkumaiden kesäfestareita alkuillan esiintyjinä.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää miltä on tuntunut aikoinaan konservatiivin ostaa levy josta pitää ja kannessa on meikattuja kiharatukkaisia miehiä naamat seksikkäissä irvistyksissä. Melkein voi verrata pornolehden ostoon kioskilta.
Vaatii rohkeutta ostaa tuote joka rokkaa. Nykyään tätä ei tajuta. Maailma on muuttunut hyvin hitaasti ja vähän vapaammaksi. Ahdistavinta on kuulla kuinka nuoret haikailee kasarille. Ne ei tiedä millainen helvetti kasari aikakautena oli.
Sekin pieni vapaus mikä meillä nyt on, oli olematonta niihin aikoihin. Kun musiikki penetroituu kyselemättä henkilön korvista sisimpään, niin siinä kenties tehdään eräänlainen rikos. Sitä ei voi todistaa ja se on yleistä kuin linnun laulu keväisin.
Tän takia radio oli niin vallankumouksellinen keksintö aikoinaan. Tätä ei tajuta vieläkään.
Musiikki vapauttaa ihmiset.
Musiikki säikäytti ihmiset. Kun katsoo niitä kaljupäisiä hevareita joilla ei ole tuuheaa kiharrettua tukkaa ja meikkejä, niin on menty taaksepäin kehityksessä. Suurin osa on pelkureita.
Se että miehet saa pitää pitkää tukkaa on sellainen juttu kuin työpaikkatupakointikin. Jos sitä ei tehdä, niin menetetään etuuksia. Kohta ei saa edes pitää normaaleja taukojakaan ja hiusmuoti miehillä on kuin 1930-luvun saksassa. Tai pahempaa. Meillä on sen lisäksi parrat kuin 1800-luvulla... Eikä musiikki enää kuulosta hyvältä.
Ei näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22. Acacia Avenue ja Charlotte the Harlot ovat kyllä aika outoja ja raakoja kappaleita Iron Maidenin varhaistuotannosta.
T: nimim. Assburger
Mikä Acaciasta tekee raa'an? Ihan uteliaisuuttani kysyn. Suosikkini The Number of the Beastiltä yhdessä Hallowed Be Thy Namen kanssa.
Maksullisen seksin ylistys ja perinteinen "huorissakäymiseen" liittyvä sanasto.
Kappale on myös jatkoa Charlotte the Harlotille, joka nyt on raaka ja outo.
Charlotte the Harlot let me see blood
Charlotte the Harlot let me see love
Oikeassa olet kyllä. Mutta kappaleen jälkipuoliskollahan ylistys muuttuu kyseenalaistukseksi, kun Bruce tahtoo Charlotten kertovan, miksi tämä suostuu olemaan halpa patja miehille. Lopulta Bruce taivuttelee/pakottaa Charlotten lopettamaan. Kuten totesin, hyvä kappale, albumin parhaita.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää miltä on tuntunut aikoinaan konservatiivin ostaa levy josta pitää ja kannessa on meikattuja kiharatukkaisia miehiä naamat seksikkäissä irvistyksissä. Melkein voi verrata pornolehden ostoon kioskilta.
Vaatii rohkeutta ostaa tuote joka rokkaa. Nykyään tätä ei tajuta. Maailma on muuttunut hyvin hitaasti ja vähän vapaammaksi. Ahdistavinta on kuulla kuinka nuoret haikailee kasarille. Ne ei tiedä millainen helvetti kasari aikakautena oli.
Sekin pieni vapaus mikä meillä nyt on, oli olematonta niihin aikoihin. Kun musiikki penetroituu kyselemättä henkilön korvista sisimpään, niin siinä kenties tehdään eräänlainen rikos. Sitä ei voi todistaa ja se on yleistä kuin linnun laulu keväisin.
Tän takia radio oli niin vallankumouksellinen keksintö aikoinaan. Tätä ei tajuta vieläkään.
Musiikki vapauttaa ihmiset.
Hyvin kirjoitettu. Musiikin avulla on tehty aseettomia vallankumouksia. Normeja rikkoneet bändit ja heidän faninsa ovat muuttaneet maailmaa enemmän kuin vielä tänäpäivänäkään tunnustetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, mun mielestä metalliyhtyeiden musiikissa on ylipäätään vähemmän mitään seksuaalisuuteen liittyviä sanoituksia. Rakkausjuttuja löytyy jonkun verran, mutta on monia bändejä muitakin kuin Iron Maiden joilta ei pahemmin niitäkään. Ja siis, jos nyt vakavasti puhutaan kun aseksuaalisuuden mainitsit, niin aseksuaalisuus ei sulje pois rakkausjuttuja, romanttinen rakkaus voi hyvinkin kiinnostaa, ainoastaan ne seksijutut (tai ei sulje pois, mutta ettei ne kiinnosta).
Tätä voi jakaa loputtomiin. Otetaan cooperin tuotantoa ennen the trash albumia. Raise your fist and yell, roses on white lace. Jotain mielettömän psykedeelistä. Tai se aiempi tuotanto. Kaikille ei seksi sovi suuhun vaikka cooperi vetää hyvää kamaa siihenkin suuntaan. Mm. Spark in the dark, bed of nails, love is a loaded gun ym.
Cooper on mun mielestä parasta.
Maiden hyvää kamaa, keikat hyvin vedettyjä, judasta odotellessa. Metallica jää kakkoseksi ku cooperista puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää miltä on tuntunut aikoinaan konservatiivin ostaa levy josta pitää ja kannessa on meikattuja kiharatukkaisia miehiä naamat seksikkäissä irvistyksissä. Melkein voi verrata pornolehden ostoon kioskilta.
Vaatii rohkeutta ostaa tuote joka rokkaa. Nykyään tätä ei tajuta. Maailma on muuttunut hyvin hitaasti ja vähän vapaammaksi. Ahdistavinta on kuulla kuinka nuoret haikailee kasarille. Ne ei tiedä millainen helvetti kasari aikakautena oli.
Sekin pieni vapaus mikä meillä nyt on, oli olematonta niihin aikoihin. Kun musiikki penetroituu kyselemättä henkilön korvista sisimpään, niin siinä kenties tehdään eräänlainen rikos. Sitä ei voi todistaa ja se on yleistä kuin linnun laulu keväisin.
Tän takia radio oli niin vallankumouksellinen keksintö aikoinaan. Tätä ei tajuta vieläkään.
Musiikki vapauttaa ihmiset.
Miten se oli aikakautena helvetti? Kiinnostaa.
M22
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistava aihe! Itse tässä mietin juuri kuinka vastenmielisenä pidän nykyään junnuaikojen suurta suosikkiani, Mötley Crueta. Joskus kaksikymppisenä vielä diggasin heidän sikailumeiningistään, mutta nyt vanhempana perheenisänä niin pakko myöntää että heidän misogyniansa etoo, ja aika rankasti.
Eli kyllä Iron Maiden ja Metallica sillä tavalla ajattomampaa musaa tekee kun laulavat neutraaleimmista aiheista.
Veit sanat suustani.
Mötley Crue ja vastaavat herättävät nykyään lähinnä myötähäpeää. Nämä yhtyeet olivat lopulta sellaisia one trick ponyja, jotka eivät lopulta kehittyneet mihinkään suuntaan ja nyt se nuoruuden larppi on vain kiusallista seurattavaa. Puhumattakaan siitä kuinka pahasti aika on ylipäätään ajanut tuollaisen toiminnan ohi.
Sen sijaan ajattomammilla teemoilla musiikkia tehneet, taiteensa mukana kasvaneet bändit ovat edel
"Puhumattakaan siitä kuinka pahasti aika on ylipäätään ajanut tuollaisen toiminnan ohi."
Oliko se sitten 40v sitten muka ihan ok? Vähän vaikea uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää miltä on tuntunut aikoinaan konservatiivin ostaa levy josta pitää ja kannessa on meikattuja kiharatukkaisia miehiä naamat seksikkäissä irvistyksissä. Melkein voi verrata pornolehden ostoon kioskilta.
Vaatii rohkeutta ostaa tuote joka rokkaa. Nykyään tätä ei tajuta. Maailma on muuttunut hyvin hitaasti ja vähän vapaammaksi. Ahdistavinta on kuulla kuinka nuoret haikailee kasarille. Ne ei tiedä millainen helvetti kasari aikakautena oli.
Sekin pieni vapaus mikä meillä nyt on, oli olematonta niihin aikoihin. Kun musiikki penetroituu kyselemättä henkilön korvista sisimpään, niin siinä kenties tehdään eräänlainen rikos. Sitä ei voi todistaa ja se on yleistä kuin linnun laulu keväisin.
Tän takia radio oli niin vallankumouksellinen keksintö aikoinaan. Tätä ei tajuta vieläkään.
Musiikki vapauttaa ihmiset.
Musiikki säikäytti
Joo, ihmettelen tuota kaljun ja parran yhdistelmää. Pitkät hiukset + parrattomuus on paljon komeampi kombo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistava aihe! Itse tässä mietin juuri kuinka vastenmielisenä pidän nykyään junnuaikojen suurta suosikkiani, Mötley Crueta. Joskus kaksikymppisenä vielä diggasin heidän sikailumeiningistään, mutta nyt vanhempana perheenisänä niin pakko myöntää että heidän misogyniansa etoo, ja aika rankasti.
Eli kyllä Iron Maiden ja Metallica sillä tavalla ajattomampaa musaa tekee kun laulavat neutraaleimmista aiheista.
Veit sanat suustani.
Mötley Crue ja vastaavat herättävät nykyään lähinnä myötähäpeää. Nämä yhtyeet olivat lopulta sellaisia one trick ponyja, jotka eivät lopulta kehittyneet mihinkään suuntaan ja nyt se nuoruuden larppi on vain kiusallista seurattavaa. Puhumattakaan siitä kuinka pahasti aika on ylipäätään ajanut tuollaisen toiminnan ohi.
Sen sijaan ajattomammilla teemoilla musiikkia tehneet, taiteensa mukana kasvaneet bändit ovat edel
No toi on eräänlainen ajatusten tunkion lopputulos.
Kun musiikkia pitäisi pikemminkin tutkia eritavoin kuin jotain eräänlaistan ideologiaa. Musiikki on musiikkia.
Toi on lähinnä sun ongelma ja ajatusten tunkio. Sä kuuntelit musiikkia ja tykkäsit siitä. Ei muuta seliteltävää tarvitse olla.
Ei meitä kiinnosta tai ketään sun mielipiteet siitä että tykkäsit musiikista ja nyt jostain syystä ajattelet että olisi ollut muustakin kyse ja että sillä olisi ollut jotain ideologiaa johon syyllistyit.
Kuuntelit musiikkia. Tarviiko sitä puolustella noin paljon?
Sehän seksikästä onkin, kun vanha mies repii jalkaan liian pienet kumihousut ja sitten irvistelee hikisenä. Vapauttavaakin se toki on. Ja kapinointia ilman muuta.