Lue keskustelun säännöt.
Onko tällainen avioerosta traumatisoituminen normaalia?
30.12.2023 |
Kyse sukulaisestani. Meni nuorena naimisiin monen vuoden seurustelun jälkeen, ero tuli lyhyen avioliiton jälkeen 25 v iässä, kun mies eräänä päivänä ilmoitti haluavansa erota. Mies oli hankkinut vaimonsa selän takana toisen kodin eri paikkakunnalta, pakkasi tavaransa ja muutti pois. Jälkikäteen vaimolle selvisi, että miehellä oli ollut liki koko avioliiton ajan sivusuhde toiseen naiseen. Vaimo meni myöhemmin uusiin naimisiin, sai lapsia ja vaikuttaa onnelliselta. Silti sanoo, että traumatisoitui tuosta avioerosta ja ex-miehensä käytöksestä. Kuulemma yhä terapiasta huolimatta ero palaa hänen mieleensä viikottain ja sanoo, että ei tule pääsemään tuosta tapahtuneesta täysin yli koskaan. Onko tällainen käytös ihan normaalia? Eikö tuosta pitäisi päästä yli, kun sai kuitenkin perheen?
Kommentit (14)
on normaalia, jotkut traumatisoituu pienemmästäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele sukulaisesi reaktiota. Erot itsessään on jo ikäviä, mutta että tulee noin pahasti petetyksi. Toinen ei pelkästään ollut uskoton, vaan hankki kämpän salaa ja lähti. Kenelle tuosta ei jäisi traumoja?
Vierailija kirjoitti:
on normaalia, jotkut traumatisoituu pienemmästäkin
Suominaiset traumatisoituu hamsterin kuolemasta jota seuraa 10 v intensiivistä terapia. Kelan rahoilla tietysti.
Itselläni on takana vastaava tilanne. Äkillisen eron jälkeen jouduin käymään vuosia terapiassa. Enää ei itketä puhua tuosta aiheesta, mutta koskaan en tule tuota unohtamaan. Jätti syvän epäluottamuksen ihmisiin. Pelkäsin myös jääväni täysin ilman perhettä, kun olin eron tullessa tosi nuori. Löysin pitkän yksinolon jälkeen hyvän miehen, ollaan naimisissa ja meillä on lapsi nykyään. Ymmärrän täysin, miksi tuollainen tilanne on traumatisoinut hänet. Monella tavalla kriisin paikka.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on takana vastaava tilanne. Äkillisen eron jälkeen jouduin käymään vuosia terapiassa. Enää ei itketä puhua tuosta aiheesta, mutta koskaan en tule tuota unohtamaan. Jätti syvän epäluottamuksen ihmisiin. Pelkäsin myös jääväni täysin ilman perhettä, kun olin eron tullessa tosi nuori. Löysin pitkän yksinolon jälkeen hyvän miehen, ollaan naimisissa ja meillä on lapsi nykyään. Ymmärrän täysin, miksi tuollainen tilanne on traumatisoinut hänet. Monella tavalla kriisin paikka.
Olet parodia nykynaisista 😆🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on normaalia, jotkut traumatisoituu pienemmästäkin
Suominaiset traumatisoituu hamsterin kuolemasta jota seuraa 10 v intensiivistä terapia. Kelan rahoilla tietysti.
Aika hyvin osasit ennustaa kun tuossa jo joku tällaisen tarinan kirjotti!
Jos nainen joutuu eron takia terapiaan, oikea paikka olisi hullujenhuone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattais ihmisten miettiä miten toisia kohtelee. Erotakin voi hyvin tai hyvin huonosti.
Täällä on taas jotain naisettomia uleja valittamassa. Avioerot tekee kipeää isolle osalle naisia ja miehiä, ei se ole mikään pikkujuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haava laastarilla parane se vain peittää sen.
Me ihmiset olemme erinlaisia. Itse kävin terapiassa kun vanhin lapseni kuoli nyt keväällä. Isäni kuoli puoli vuotta ennen poikaani.
Ero miehestäni tuli kesällä, elokuussa, kun minulle selvisi että ukkoni harrasti toisia naisia. Monikossa. Todella sääli että en sillon enää käynyt terapiassa, hyvä olisi ollut nyt jälkikäteen mietittynä.
Ajattelin mennä juttelemaan taas keväällä kun olen muuttanut talostamme. Ja tietty samalle terapeutille jotta ei tartte kaikkia taustoja käydä läpi uudelleen.
Älkää tuomitko toisia, olemme kaikki erinlaisia.
Täällä vauvalla oli kiihkeä keskustelu kun joku ihmetteli sukulaisen sairaskirjotusta kun häneltä oli lapsi kuollut.
Ihmettelijä selvästikin joku joka ei ole ollut samassa tilanteessa.
Ehkäpä näin apn kanssakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pitää itsensä kunnossa eikä nalkuta, ei tule eroa.
👱🏻:Yhyyyy mies erosi, haluan terapiaan ruikuttamaan miten MINÄ olin oikeassa ja hän väärässä😩
On ihan normaalia.
Mietippä ite omalle kohallesi!