Lue keskustelun säännöt.
Onko teitä koskaan pilkattu yksinäisyydestä/kaverittomuudesta?
Kommentit (51)
Joo, mies välillä sanoo että eihän sulla ole ystäviä. Ja se on totta, muutama tuttava löytyy, mutta ei sitä ystävää. Olen vastannut, että ei olekkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en haluakaan ystävystyä kenenkään kanssa, koska suurin osa ihmisistä ovat niin typeriä ja tylsiä.
Ja sitten toinen puoli ihmisistä on ilkimyksiä ja sellaisten kanssa en myöskään halua olla missään tekemisissä.
Älykkäat, suurisydämiset ja lämpimät ihmiset ovat kuolleet Suomessa ilmeisesti sukupuuttoon.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mies välillä sanoo että eihän sulla ole ystäviä. Ja se on totta, muutama tuttava löytyy, mutta ei sitä ystävää. Olen vastannut, että ei olekkaan.
Olisi kyllä entinen mies tuollainen, joka noin sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Itse en haluakaan ystävystyä kenenkään kanssa, koska suurin osa ihmisistä ovat niin typeriä ja tylsiä.
Ja sitten toinen puoli ihmisistä on ilkimyksiä ja sellaisten kanssa en myöskään halua olla missään tekemisissä.
Älykkäat, suurisydämiset ja lämpimät ihmiset ovat kuolleet Suomessa ilmeisesti sukupuuttoon.
Olet oikeassa. Tuohon viimeiseen kohtaan kommentoin, että olen tutustunut erääseen ihmiseen, joka on juuri kuvailemasi. Hän on uskovainen. Ihanaa, että tästä maailmasta löytyy hänen kaltaisiaan ihmisiä, toivon hänelle kaikkea hyvää.
Exä aina vittuili. Oltiin silloin nuoria ja hänellä oli laaja kaveripiiri. Hän sanoi, että häntä ärsyttää, kun olen aina kotona. Nyt nuo kaverit keskittyvät perheisiinsä ja exä on vuorostaan se, joka on yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei.
Riittää hyvin, että itse tiedostan asian.
Kaikki vastoinkäymiset on suomalaisille herkkua ja saa pienen pilin jöpöttämään audi-kuskilla. Pääasia että sulautuu massaan.
Toisaalta jos pärjää yksin on vahvempi kuin laumaelukat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, mies välillä sanoo että eihän sulla ole ystäviä. Ja se on totta, muutama tuttava löytyy, mutta ei sitä ystävää. Olen vastannut, että ei olekkaan.
😯 Oho, siis hämmästynyt. Mulla päinvaston eikä miestäni haittaa yhtään vaan päinvastoin halusi häätää pois niitä kun liian rasitteeksi kävivät.
On sitten kyllä muiden taholta tullut pilkkaa. Jos jos olen jollekkin suuttunut antaen negatiivista palautetta niin on käytetty lyömäaseena takaisin ettei sinulla ole yhtään ystävää. Minä en sellaisia nuoruudenaikojen ystäviä kylläkään enää tarvitse, mihinkä tarvitsee sitoutua puolin ja toisin. Yhteiset harrastukset puolison kanssa ihan riittävät sekä koti ja työ. Muuhun en enää haluaisikkaan sitoutua.
Ei, mutta mun odotetaan olevan käytettävissä 24/7 perheellisten asioihin. Itsellä jo kotoa muuttaneet lapset niin eipä nyt ihan heti kiinnosta lähteä esim. kaverin lapsen korisharkkoja katsomaan. Kerran melkein pakotettiin mukaan vaikka sanoin moneen kertaan ei, en tule, ei kiinnosta niin ei kelvannut. Olisi pitänyt omat viikonloppusuunnitelmat perua siksi että menen sinne kentän laidalle seisoskelemaan, miksi? (Kylään perus kahvitteluillehan taas tässäkään tapauksessa ei kutsuttu...) Itsellä on ihan täysin soljuva arki ja mielenkiintoista tekemistä ja kokemista "yksinäisyydestä" huolimatta - sekä niitä sosiaalisia suhteitakin joista muille en juuri puhu - mutta mua yritetään selvästi tunkea johonkin "säälittävä yksinäinen rassu" -muottiin jota pitäisi nyt sitten ruveta muiden paimentamaan ja ohjailemaan. Ja esittelemään kuinka oikeat perheet elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. On voitu tai sitten ei. Minulla ei ole tapana esitellä ihmisiä toisilleen ja olen erittäin hyvin lokeroinut elämäni joten ei sitä oikein osaa kukaan sanoa mitä minulla on ja mitä ei kun minun lokeroni ei kommunikoi keskenään. Minulla voi olla muualla ihan toinen elämä.
Minun mies on tällaisella asialla joskus kiusannut. Minulla on kuitenkin tiivis lähisuku + yhdestä työkaverista on tullut ystävä aikuisiällä. Muutamiin lapsuuden ystäviin olen edelleen viisikymppisenä yhteydessä, mutta tapaamme harvoin. En jaksaisi suurempaan määrään ihmisiä pitää yhteyttä, kun omia lapsiakin on neljä. Mielestäni laatu korvaa määrän. Minulla on kuitenkin useampi ihminen, jolle voisin hätätilanteessa soittaa, enkä kuollessani jäisi mätänemään viikoiksi, ettei kukaan huomaisi ja arkun kantajat löytyy....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mies välillä sanoo että eihän sulla ole ystäviä. Ja se on totta, muutama tuttava löytyy, mutta ei sitä ystävää. Olen vastannut, että ei olekkaan.
Olisi kyllä entinen mies tuollainen, joka noin sanoo.
Aika vähästä sulla menis mies vaihtoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on! Kouluaikoina kiusattiin siitä(kin) että ei ole kavereita ja kotona sitten moitittiin, ettei ole kavereita ja myös oletettiin oitis, että se on jotenkin mun oma syy eli olen tehnyt jotain miksi kukaan ei halua olla kaveri..
Myöhemmin sitten on hu*riteltu naisten toimesta ja jopa niin teiniaikojen tyttöporukan kaverit kuin se aikuisiän ainoa naispuolinen kaverikin levitteli selän takana ihan käsittämättömiä väitteitä, jotka tietenkin kiiri korviini vasta paljon jälkeenpäin. No, eipä tarvinnut enää ihmetellä (eikä varsinkaan syyllistää siitä itseään) kun jokainen orastavakin kiinnostus miesten puolelta loppui kuin seinään esim sillä aikaa kun kävin vessassa tai tiskillä.
Lisäksi olen tullut ghostatuksi jo aikana ennen kuin kukaan puhui siitä mitään ja nimenomaan kaverien toimesta. Miehiä ei elämässä ole niin ollutkaan vaikka hu*raksi minua onkin tykätty nimitellä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mies välillä sanoo että eihän sulla ole ystäviä. Ja se on totta, muutama tuttava löytyy, mutta ei sitä ystävää. Olen vastannut, että ei olekkaan.
Mullakin oli tuommoinen mies, halveerasi ystävien puutteesta. Toisaalta sitten, kun niitä oli kylässä, sekään ei kelvannut, ystävissä oli aina muka jotain vikaa. Joo, entinen on.
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on tällaisella asialla joskus kiusannut. Minulla on kuitenkin tiivis lähisuku + yhdestä työkaverista on tullut ystävä aikuisiällä. Muutamiin lapsuuden ystäviin olen edelleen viisikymppisenä yhteydessä, mutta tapaamme harvoin. En jaksaisi suurempaan määrään ihmisiä pitää yhteyttä, kun omia lapsiakin on neljä. Mielestäni laatu korvaa määrän. Minulla on kuitenkin useampi ihminen, jolle voisin hätätilanteessa soittaa, enkä kuollessani jäisi mätänemään viikoiksi, ettei kukaan huomaisi ja arkun kantajat löytyy....
👍 Sama minullakin vaikka on ystävättömyydestä pilkattu niin kuolemani huomattaisiin heti. 😊 Introverttina väsyn liiasta ihmistenkanssa käymisestä. Riippuu vähän elämäntilanteesta, missä iässäkin on ja mihinkä rientoihin ystäviä tarvitsee. Ja yksinelävillä voi olla ihan erilainen ystävien tarve kuin parisuhteessa elävillä tai lapsi perheellisillä. Sekä ystävät voivat vaihtue eri elämäntilanteiden aikana ja jos ei ole enää mitään yhteisiä harrstuksiakaan.
Jos ei kemiat kohtaa ollenkaan niin en ala väkisin mitään ystävyyssuhdetta ylläpitämään. Ihmiset muuttuvat iän myötä ja hyvin harvoilla säilyy joku nuoruudenaikainen ystävyys suhde. Yhden tunnen jolla on sellainen pysynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mies välillä sanoo että eihän sulla ole ystäviä. Ja se on totta, muutama tuttava löytyy, mutta ei sitä ystävää. Olen vastannut, että ei olekkaan.
😯 Oho, siis hämmästynyt. Mulla päinvaston eikä miestäni haittaa yhtään vaan päinvastoin halusi häätää pois niitä kun liian rasitteeksi kävivät.
On sitten kyllä muiden taholta tullut pilkkaa.
Jos jos olen jollekkin suuttunut antaen negatiivista palautetta niin on käytetty lyömäaseena takaisin ettei sinulla ole yhtään ystävää.
Minulla on ihan sama kokemus, tosin se ihminen nyt ei ollut muutenkaan fiksuimmasta päästä. Harmittaa, etten silloin sanonut hänelle takaisn: "Ei ihme että olet tuollainen ihrakasa kun vedät niin paljon herkkuja." Hän oli joskus aiemmin kirjoittanut minulle miten ihanaa kun pääsee juhannuksena syömään kaikkia herkkuja. Ja myöhemmin pyysi minulta laihdutusvinkkejä. Tämä siis ennen erimielisyyksiämme.
Minä en sellaisia nuoruudenaikojen ystäviä kylläkään enää tarvitse, mihinkä tarvitsee sitoutua puolin ja toisin. Yhteiset harrastukset puolison kanssa ihan riittävät sekä koti ja työ. Muuhun en enää haluaisikkaan sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mies välillä sanoo että eihän sulla ole ystäviä. Ja se on totta, muutama tuttava löytyy, mutta ei sitä ystävää. Olen vastannut, että ei olekkaan.
Olisi kyllä entinen mies tuollainen, joka noin sanoo.
Aika vähästä sulla menis mies vaihtoon!
No mielestäni rakkauteen ja ihmissuhteeseen ei kuulu toisen satuttaminen hänelle kipeällä asialla. Päinvastoin, ihmistä pitää rakastaa sellainen kuin hän on ja tukea toista ja tuntea myötätuntoa kipeissä asioissa, ei kiusata tai satuttaa niillä.
Vierailija kirjoitti:
Exä aina vittuili. Oltiin silloin nuoria ja hänellä oli laaja kaveripiiri. Hän sanoi, että häntä ärsyttää, kun olen aina kotona. Nyt nuo kaverit keskittyvät perheisiinsä ja exä on vuorostaan se, joka on yksinäinen.
Ärsyttää kun olet aina kotona? No jos kavereita ei ole, niin missä sitä sitten ollaan jos ei kotona? Ei siis tietenkään koko aikaa vaan välillä esim. kirjastossa tai harrastuksissa, jos sellaisia on. Mutta valtaosa ajasta kotona.
Minä olisin lähtenyt lätkimään tuollaisen kommentin jälkeen ja sanonut, että "nytpähän en enää ole kotona, ainakaan meidän kotona". Tosin en usko että muuttaisin kenenkään kanssa yhteen, kun se asunnon etsiminen ja muutto on oma rasitteensa, varsinkin kun se pitäisi tehdä tuollaisen asian takia.
On. Naurettu selän takana ja levitetty juoruja.
Eipä siihen voi mitään sanoa. Nuo ihmiset tekevät itsestään pellejä.
En enää edes halua ystävystyä.
T: tuntematon