Mitä tekisit jos joutuisit elämään masentuneen kanssa? Miten voisi piristää?

Vierailija:

En ole se jolta kysyit, mutta vastaanpa kuitenkin.

Romanttinen rakkauskäsitys rapistuu hyvin tehokkaasti, kun itse kaiken tekevänä/kaikesta huolta kantavana osapuolena jää huolenpidotta. Silloin kun sitä ei tipu omalta puolisolta, ystäviltä, sukulaisilta tai työtovereilta. Tilanteessa palaa niin totaalisesti loppuun ettei energia enää riitä " rakastamiseen" vaan jokapäiväisestä elämästä selviämiseen. Jäljelle jää jonkinasteinen välittäminen tai toveruus.

Ja minä vieläpä olen se masentunut osapuoli.

Onkohan liian paljon odotuksia lupauksiin nähden, vai iskeekö todellisuus vaan kovaa vastaan?



Eiköhän paras olisi vain hakea apua ja laskea rimaa hieman. Sitten miettiä rauhassa oma vuoden tavoite, ihan mikä se sitten lieneekin. Tavoitteeseen mennään sitten väli tavoitteiden kautta, aluksi päivän, sitten viikon jne.



Mutta jostain se vain on otettava kiinni. Ei ole muuta keinoa. Napit on pelkkää paskaa.

Hyvinpä olet perillä neurokemian ja -farmasian saloista. Mistä opinahjosta olet tutkintosi käynyt pokkaamassa?



Aika harvalla ammattilaisella ja alasta jotakin tietävällä on pokkaa sanoa, että " napit on pelkkää paskaa" .

helpommin tulee mieleen mitä ei kannata tehdä, eli missää tapauksessa ei kannata painostaa mihinkään (paitsi hoitoon). tai muutenkaa käyttää hyväksi, minkä uhriksi masentuneet ihmiset helposti joutuvat.

ota itseä niskasta kiinni!

Se on loputon suo ja lopputulos on vain se, että sairastuu itse.

Itse varoisin hyvinkin tuota sanaa " piristää" , tarkoitan " piristyisit nyt" -asennetta. Oikea masennus on niin paljon syvempi tila kuin tilapäinen alakulo, jolloin ihmistä voikin piristää no, vaikka kukkakimpulla.



Tue, kuuntele, kannusta hakemaan apua.

Asutko hänen kanssaan?



Paras neuvo jonka itse olen saanut, on se ettei tyrkytä mitään, vaan tekee selväksi että on valmis kuuntelemaan mutta antaa masentuneen tehdä aloitteen jutteluun.

Minä kyllä sanon, että typerintä mitä voi tehdä, on lähteä leikkimään terapeuttia tai jotenkin siloittelemaan sen masentuneen elämää. Siinä kärsii vain sitten itse.

häntä varten ajan lääkärille ja lähtisin mukaan tueksi.

Muuten koko perheen elämä pyöriikin masentuneen ympärillä. En toivo kenenkään perheeseen masennusta kyläilemään. Niin rankka ja energiasyöppö kuokkavieras on kyseessä.

Aikoinaan, kun tilanne oli paha, ohjasin hänet hoitoon. Sen ajan kun hän oli sairaalassa kokoamassa itseään, kävin häntä päivittäin katsomassa. Tästä on jo useampi vuosi aikaa.



Nykyisin toimin kai jonkinlaisena " mahdollistajana" , eli pidän hänen maailmansa pystyssä, vaikkei hän itse jaksaisikaan. Huolehdin raha-asioista (teen kahta työtä), hoidan kaikki stressaavat jutut yms.



Välillä mietin, että hän voisi varmaan paremmin, jos joutuisi itse pitämään huolen kaikesta.. En tiedä, mutta rakastan häntä ihan kamalasti!

Ei varmaan miestä juuri helpota, kun haukun sen saamattomuutta joka päivä. Se ei tee kertakaikkiaan mitään muuta, kun makaa. Minä olen kanssa aina hoitanut meillä ihan kaiken. On toki miehellä niitä parempiakin kausia, mutta meillä sitten mukana vielä alkoholi. Täällä alkaa rakkaus kyllä hiipumaan, kun vuodesta toiseen sama juttu. eikä lääkäreistä apua saa.

Siskoni eli noin ja sairastui lopulta ylirasitukseen ja syöpään. Kroppa teki tenän vuosien stressin ja raadannan jälkeen.

Silloin kun minulla on vapaa-aikaa, pyhitän sen perheelle, ja kiskon miehenkin aina mukaan. Ulkoilu tuntuu olevan aikamoinen voimavara masentuneellekin, kunhan hänet vaan saa liikkeelle.



13, tiedän että joskus on todella vaikea olla haukkumatta toista, kun itse on myös tosi väsyny, eikä toiselta juuri apuja heru. Minun mieheni käy nykyisin töissä ja tapaa välillä kavereitaankin, joten meillä ollaan kai menossa parempaan suuntaan.



Masentuneen läheisenä kannattaa pitää huoli, että myös itsellä on ihmisiä joille voi puhua. Kokemuksesta voin sanoa, ettei siitä ole kenellekään mitään hyötyä jos molemmat on aivan lopussa.

14

Kohdalle sattuneista terapeuteista ei ole saanut mitään irti. Sama kun tyhjälle tölkille puhelisi. Kallispalkkaisia mumisijoita, joilla ei ole koskaan mitään sanottavaa kun jo ennalta tiedetyt kliseet. Yritä siinä saada elämän syrjästä kiinni, kun punainen lanka on kadoksissa ja kukaan, edes terapeutti, ei tiedä mistä sen langan pään löytää.

Koska en enään jaksa hyyssätä masentunutta, niin yritän elää mahdollisimman paljon vain omaa elämää lasten kanssa. Ja mies jää sitten ulkopuolelle. Erota ei oikein uskalla, kun ajattelee kuinka toiselle sitten käy kun ei kukaan hoida sen asioita.

Näin sanoi ihan siskoni lääkärikin. Vuosikausien ylikierroksilla meno on vaarallista terveydelle, jostakin kohtaa se kroppa sitten romahtaa.



14

Eli kuinka erota masennuspotilaasta tyylipisteitä tiputtamatta?