Oppiiko pianoa soittamaan vielä 50-v.?

Trangia on parempi, siis se kolmio

Totta kai mitä vain soitinta oppii missä vain iässä. Pianoa erityisen helposti, koska se ei vaadi itsensä mutkalle kääntämistä kuten vaikkapa viulu.

Tietenkin lapsena ja nuorena oppii monet asiat tehokkaammin, mutta toisaalta maailma on joka tapauksessa täynnä parempia pianisteja, vaikka olisit aloittanut taaperoiässä. Tärkeintä on siis edetä omaa tahtiaan ja nauttia.

Tottakai oppii, kun harjoittelee. Lisäksi, jos sattuu olemaan lahjakas, niin sekin auttaa. Voit soittaa ihmisten mielestä hyvin, vaikka susta ei konserttipianistia tulisikaan. Soittaminen on kivaa ja hyvin terapeuttista. Soittamalla ihan itselleen, voi purkaa ilot, surut, ahdistuksen, stressin, jännityksen jne. Toisilla auttaa liikunta, toisilla soittaminen ja jollain molemmat.

Voi. Etsit vain soitonopettajan.

Vierailija kirjoitti:

Trangia on parempi, siis se kolmio

Se on triangle:)

Oppii. Opettelet vaikka sointuja ensin. Pidä asiat alkuun yksinkertaisina. Kato netistä vaikka lempikappaleittesi soinnut ja sitten kompaten, vaikka helpompia kappaleita siis. Ja aina voi "fuskata" ja käyttää helpompia versioita soinnuista.

Harva meistä on Rahmaninov. Youtubessa varmaan löytyy aiheesta aloitteleville kosketinsoittajille arvaisin : )

T: tumpelo 51v   (no on mulla hetkeni ) basisti / kitaristi  ja vähänkosketinsoittajakin

Joku oppii, toinen ei. Päätä kumpaan ryhmään kuulut.

Kyllä oppii. Mitään mestaria sinusta tuskin enää kuitenkaan tulee vaikka kuinka harjoittelet, mutta hyvä soittaja varmasti. Tosin jos sinulla ei ole lainkaan musikaalisuutta niin sitten homma on jo paljon vaikeampaa.

Miten oppisi yksin, ilman soitonopettajaa?

Meidän tyttö aloitti pianonsoiton seiskaluokalla ja hän oppi ihan valtavalla vauhdilla. Olin itse soittanut lapsena pianoa kuutisen vuotta ja suorittanut 2/3 tutkinnon. Oma tytär suoritti tuon jo kahden vuoden jälkeen. Siinä tuntui kokonaan jäävän pois se tuskainen välivaihe, kun aloitteleva pimputtelija soittaa yksinkertaisia kappaleita.

Olen joskus miettinyt, onko piano sellainen soitin, jossa matemaattisesta lahjakkuudesta on hyötyä. Meidän tyttärellä ei ole edes sävelkorvaa, ei osaa laulaa nuotilleen. Mutta matikka on hänelle ollut aina helppoa ja se vauhti millä hän oppi pianonsoittoa oli jotain ihan käsittämätöntä. Hän meni kahdessa vuodessa reippaasti ohi siitä, mihin itse olin päässyt kuudessa vuodessa.

Suosittelisin kyllä alkuun ottamaan ihan tunteja, jotta saa tekniikan kohdilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän tyttö aloitti pianonsoiton seiskaluokalla ja hän oppi ihan valtavalla vauhdilla. Olin itse soittanut lapsena pianoa kuutisen vuotta ja suorittanut 2/3 tutkinnon. Oma tytär suoritti tuon jo kahden vuoden jälkeen. Siinä tuntui kokonaan jäävän pois se tuskainen välivaihe, kun aloitteleva pimputtelija soittaa yksinkertaisia kappaleita.

Olen joskus miettinyt, onko piano sellainen soitin, jossa matemaattisesta lahjakkuudesta on hyötyä. Meidän tyttärellä ei ole edes sävelkorvaa, ei osaa laulaa nuotilleen. Mutta matikka on hänelle ollut aina helppoa ja se vauhti millä hän oppi pianonsoittoa oli jotain ihan käsittämätöntä. Hän meni kahdessa vuodessa reippaasti ohi siitä, mihin itse olin päässyt kuudessa vuodessa.

Suosittelisin kyllä alkuun ottamaan ihan tunteja, jotta saa tekniikan kohdilleen. 

Motivoitunut yläkouluikäinen voi ottaa melkein missä tahansa soittimessa parissa kolmessa vuodessa kiinni 5-vuotiaasta saakka vähemmän tavoitteellisesti soittaneen. Sen ikäisellä on vain niin paljon enemmän pitkäjänteisyyttä, motoriikkaa ja musiikin ymmärrystä. Erityisesti pianossa, missä pitää hallita useaa ääntä yhtä aikaa, ikä auttaa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Trangia on parempi, siis se kolmio

Trangia on retkikeitin. Kai sitäkin voisi jotenkin kolkutella 🤔

No kyllähän siinäkin iässä voi opetella soittamaan pari iskelmäkappletta niin, että musiikista mitään tietämättömät ihailevat taitoja. Toisin kuin joku väittää, piano ei tosiaankaan ole soitin helpommasta päästä. Kyllähän sitä kosketinta painamalla jokainen äänen saa, mutta nuotistosta pitää seurata kummallekin kädelle omaa nuottiriviä ja se, että sen tuotetun äänen saa oikeasti soimaan niin että tunne välittyy on jo ihan eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän siinäkin iässä voi opetella soittamaan pari iskelmäkappletta niin, että musiikista mitään tietämättömät ihailevat taitoja. Toisin kuin joku väittää, piano ei tosiaankaan ole soitin helpommasta päästä. Kyllähän sitä kosketinta painamalla jokainen äänen saa, mutta nuotistosta pitää seurata kummallekin kädelle omaa nuottiriviä ja se, että sen tuotetun äänen saa oikeasti soimaan niin että tunne välittyy on jo ihan eri juttu.

Minä taas väitän, että piano on helpommasta päästä. Ihan jo pelkästään siksi, että pianoa ei voi soittaa epävireisesti jos se on viritetty. 



Totta kai tunteen välittäminen on konstikasta millä tahansa soittimella, ja kaikki soittimet ovat mestaritasolla todella haastavia. Mutta pianolla pääsee aika paljon nopeammin itseä ja kavereita viihdyttävälle tasolle kuin vaikka vaskipuhaltimilla.

Sanoisin, että opit soittamaan niin, että voit soittaa jotain kivaa kavereille ja sukulaisille, ja itse tietysti saat siitä iloa.

Mun mies aloitti pianoharrastuksen 45-vuotiaana yksityistunnein ja on tosi nopeasti oppinut muutamia lempikappaleitaan. Ei hänestä tietenkään mitään ammattipianistia enää tule, mutta omaksi ilokseen voi aloittaa kyllä missä iässä vain. Ja vaikka oppisi vain pelkät alkeet niin jos soittaminen on mukavaa niin mitä väliä? Kyllähän omaksi ilokseen tehdään paljon hyödyttömämpiäkin juttuja.

Kahden nuottirivin ja -avaimen lukeminen yhtäaikaa on huomattavasti vaikeampaa, kuin minkään muun (urkuja lukuunottamatta).

Mutta ei mahdotonta. Aikuisiällä aloittavasta ei tule konserttipianistia - kuten ei suurimmasta osasta lapsena aloittaneestakaan.

Mutta piano on soittimista upein, siinä on koko orkesteri :) Suosittelen ap:ta rohkeasti menemään tunneille. Kansalaisopistoon vaikka, siellä opetetaan opiskelijan toiveiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Trangia on parempi, siis se kolmio

Kokeile ensin sangriaa, voisi olla sulle vielä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Kahden nuottirivin ja -avaimen lukeminen yhtäaikaa on huomattavasti vaikeampaa, kuin minkään muun (urkuja lukuunottamatta).

Mutta ei mahdotonta. Aikuisiällä aloittavasta ei tule konserttipianistia - kuten ei suurimmasta osasta lapsena aloittaneestakaan.

Mutta piano on soittimista upein, siinä on koko orkesteri :) Suosittelen ap:ta rohkeasti menemään tunneille. Kansalaisopistoon vaikka, siellä opetetaan opiskelijan toiveiden mukaan.

Ei kahdessa nuottiavaimessa mitään pelättävää ole. 12-vuotias lapseni lukee neljää eri avainta. Mutta jos se jotakuta pelottaa, niin pelkillä soinnuilla oppii helposti säestämään monenlaisia poppikappaleita, eli periaatteessa ilman avaimiakin voi soitella.

Tottakai oppii. Minulla on ollut 50 vuotta täyttäneitä oppilaita. Tuossa iässä riittää motivaatiota oppia omiksi tarpeiksi, eivät monetkaan pyri esiintymään. Puolisoni on harrastanut kitaran soittoa nuoruudesta alkaen ja ottanut pianon mukaan soitinvalikoimaansa. Nyt kun hän on eläkkeellä, hän on soittanut pianoa päivittäin muutaman vuoden ja voin sanoa, että sitä on ihan kiva kuunnella. - Ei ole ottanut tunteja, mutta joskus on kysynyt minulta jotain teoreettista.

Ikääntyville aivoille soittoharrastus on mitä parhainta treeniä.