Onko kellään ollut niin kauhea synnytys, että

Ekan synnytyksen jälkeen jäi niin pahat traumat että toista ei uskaltanut enää vähään aikaan yrittää.

Nyt yli 10 vuotta myöhemmin ei meinaa enää onnistua :-(

sillä ponnistus kesti2,5h!!!!Mitä tuskaa, koska vauvan pää oli koko ajan näkyvissä, mutta eipä voinut muuta kuin puskea tyhjää, ennen kuin imukupilla ulos. Sydänäänet ei romahtanut vauvalla, joten mun annettiin kärisä ja kärsiä. Miettikää nyt, vesimeloonin pää näkyis sieltä ja siihen jäis plus tuska supparit. Härregud

Huutoa ensimmäiset kolme kuukautta, syömisen opettelua pitkän kaavan mukaan sekä aluksi tissin suhteen ja myöhemmin soseiden...Siihen päälle oma masennus ja ahdistus...



Musta ei olisi kahden lapsen äidiksi, en jaksaisi koko tätä rumbaa alusta uudelleen ja vieläpä että sen vauvan lisäksi olisi isompi lapsi hoidettavana.

Kaksi lasta onnellisesti sovitun sektion kautta synnyttänyt.

En voi jotenkin uskoa, että minulla olisi yhtä hyvä tuuri toisen kerran.

raskaus ei pelota, mutta synnytys onkin toinen juttu. JOs sitä joskus parin vuoden päästä olisi osan siitä kivusta unohtanut. Mutta mitä luultavammin pelkopolille hakeudun, koska lapsia kuitenkin tämän ensimmäisenkin lisäksi vielä haluan.



Yksi lapsi siis nyt. Raskaus meni hyvin ja synnytys ei pelottanut etukäteen.

Synnytys kesti 24 tuntia. 3 vuorollista kätilöitä meni synnytyssalissa.



Puudutteita olin ajatellu käyttää " vaan jotain jos tarttee" mutta melkein kaikki meni mennen tullen: spinaali, epiduraali, paracervikaali, kaasua, tavallisia puudutteita..



Kohtu ei saanu lasta laskeutuun ja supparit oli kamalia eikä tulosta tullu. Kuvailivat välillä josko lapsi onkin väärässä tarjonnassa -ei ollu.

Posket hinkkas vastaan..



Ponnistus ei vieny kun 20 minsaa, en meinannu jaksaa ja kätilö valmisteli imukuppeja ja leikkaussaliin oltaisi menty parin ponnistuksen jälkeen, mutta se syntyi. Kaikkeni annoin. Ja kamalaa oli. Nukahdin en muista matkasta huoneeseeni.



Mutta HETI kun lapsi oli syntynyt: halusin uuden vauvan pian. Lapsi valloitti mut ja mieheni T-Ä-Y-S-I-N ja meillä ei ollut kun jälkivuodon ajan kondoomit käytössä (pelkäsin pöpöjä ja tulehduksia).

Uusi raskaus tuli muutamassa kuukaudessa ja kerroin heti neuvolassa pelostani, juteltiin siitä hetki ja sovittiin että palaan asialle myöhemmin jos siltä tuntuu, neuvolassa täti yritti vähän kyselläkin pelottaako, mutta pelko oli muuttunu ihanaksi innoksi ja malttamattomuudeksi saada vauva syliin.



Toinenkin synnytys oli sama kipulääkkeiltä. Aika tosin 6 tuntia, tössähti sekin poskiin.. Tällä kerralla lapsi sai jo mustelmia kun oli yli 4 kilonen.



Kolmas on haaveissa ja jutuissa mukana. Pelkään kipua, mutta halutaan lisää lapsia!! Apinan raivolla synnytyssaliin.

aika sen jälkeen...Istukka ei irronnut-saliin sen poistoon, häntäluu murtui, nopea ponnistus-anturi vauvan päässä viilsi paikat auki-27 tikkiä, kukaan ei muistanut mainita särkylääkkeiden syönnistä, itse tuoreena äitinä en uskaltanut syödä viikkoon ja sitten en päässytkään enää sängystä ylös, maha ei toiminut, peräpukamat...Siitä on nyt 8.5kk aikaa ja ihan äkkiä en uudestaan ryhtymistä mieti vaikka mies olisi jo valmis...

Ensimmäinen synnytys meni ihan metsään ja päätyi kiireelliseen sektioon.

Halusimme kuitenkin esikoiselle sisaruksen ja päätin uskaltaa uudelleen.

Toinen synnytys olikin sitten ihan normaali ja kesti vain 6 tuntia. Kipu oli toki helvetillinen, mutta ensimmäiseen verrattuna synnytys oli helppo.

että pelottaa raskautua uudelleen. Lähinnä pelkään miten tämän ekan sektion jättämät vauriot vaikuttavat uuden raskauden kulkuun ja synnytykseen(mahd. kiinnikekivut,istukan irtoaminen,arven repeäminen. . huh)

Toinen synnytys pelotti aivan mielettömästi. Menin jonkinasteiseen paniikkiin kun mentiin laitokselle toista lasta synnyttämään. Kätilöt sitten yrittivät parhaansa mukaan rauhoitella =)



Mutta onneksi tämä toinen synnytys oli todella helppo, aivan vastakohta ekalle kerralle. Voisin mennä kolmannen kerran synnyttämään jos tietäisin että olisi yhtä helppoa kun tokan kanssa =)

Raskaudet oli kyllä kamalia ja toinen vielä kolmattakin pahempi.

Eka oli kauhea, meni hätäsektioksi lopulta. Kesti jotain 25 tuntia. Toinen synnytys parin vuoden jälkeen oli helppo, mutta sen yhtydessä traumat ekasta purkautuivat pahemman kerran, vaikka toinen vauva oli jo maailmassa. Itkeskelin ja sairaalassa kaivettiin ekan synnytyksen tiedot esiin, ja järkevän sorttinen kätilö jutteli siitä. Kolmas synnytys meni asenteella ' kaikki mitä on tulossa, on otettava vastaan, muuta vaihtoehtoa ei ole' . Oli sellainen keskitason synnytys, ei helppo, muttei mahdotonkaan.

halusi tulla maailmaan kasvot edellä - niin oli kuin ois tykinkuulaa työntänyt millin kerrallaan alas.

Taitaa jäädä lapset tähän.

1. synnytys pitkittyi, lopulta imukuppilla avitettiin, iso eppari, repeämä. Verta meni paljon, toipuminen kesti pitkään.



2. synnytys eteni ihan ok:sti, ultra-arvio meni 1kg poskelleen, syntyi kiloa painavampi lapsi, solisluu murtui kun ei meinannu mahtua, napanuora kaulanympäril vauvalla. Eppari ja repeämä, verta meni 1.2lt. Toipuminen kesti pitkään.



Joten 3:tta lasta ehkä ei meille synny näiden kokemusten perusteella..:(