Ihmiset (naiset) jäävät suhteisiin kodin tai muiden saavutettujen etujen vuoksi
HS kertoo erokotihäpeästä jossa nainen on eron vuoksi joutunut muuttamaan suuresta, itse suunnitellusta omakotitalosta pienempään vuokra-asuntoon eron seurauksena:
150-neliöinen omakotitalo seisoo pääkaupunkiseudulla hyvällä paikalla. Heidi ja hänen silloinen puolisonsa rakennuttivat talon itse 2010-luvun alussa. Itse he myös suunnittelivat kodin toiminnot ja huonejaon palkkaamansa arkkitehdin avustuksella.
Heidistä oli mukava esitellä kotia vieraille.
Kyllä minä olin siitä ylpeä. Toisaalta olen realisti, ei se mikään linna ollut vaan tavallinen omakotitalo. Mutta oli kiva kutsua sinne kavereita käymään juuri siksi, että itse tykkäsin kodista niin paljon, Heidi sanoo nyt.
Aiemmin, kesken eropohdintojen, Heidi oli miettinyt jopa mahdollisuuksia pelastaa parisuhde talon takia: voisiko suhteen saada vielä toimimaan, jotta ei tarvitsisi muuttaa?
Tiedän parisuhteita, joissa ihmiset ovat yhdessä sen takia, että elämässä on niin paljon erilaista saavutettua etua. Eikä se minusta väärin ole, että miettii kaiken sellaisen arvoa
VUONNA 2018 Heidi ja hänen puolisonsa erosivat. Seuraavan vuoden puolella Heidi kantoi tavaransa vuokrakotiin, jossa neliöitä oli alle puolet vanhan kodin määrästä. Alue oli lähellä aiempaa kotia, mutta vasta rakentumassa.
Muuttopäivänä Heidi tunsi työstäneensä mielessään suhteen päättymisen, mutta kodin kohtalo suretti edelleen. Avainten luovutus tuntui suorastaan hirvittävältä.
Uusi koti ei saanut tuntemaan huumaavaa vapautta uudesta alusta, vaan kliinisen valkoiset nurkat tuottivat lähinnä irrallista ja lannistunutta oloa.
Suoraan sanottuna asunto tuntui ankealta välitilalta.
En pyydellyt innostuneena kavereita katsomaan uutta ihanaa kotiani, kun eihän se ollut mielestäni ihana. Kun kaverit sitten tulivat, huomasin selitteleväni heille tuota ja tätä nurkkaa. Että tänne minä nyt sitten jouduin, sanoo Heidi. Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään, koska ei halua läheistensä tietävän ajatuksistaan. Hänen henkilöllisyytensä on HS:n toimituksen tiedossa.
LAPSET ALKOIVAT asua äitinsä kanssa vuoroviikoin. Lapsettomina viikkoina Heidi ryhtyi keksimään iltaisin tekemistä kodin ulkopuolelle, jotta uudessa kodissa ei tarvitsisi viettää aikaa
Tosiasia on, että kodilla ja rahalla on väliä. Meillä menee nyt ihan hyvin, mutta oli myös vaihe, jolloin mietin tosissani eroa, ja keskeinen jarruttava tekijä oli raha. Toinen lapsistamme on erityislapsi jolle vieras ja ahdas kerrostaloympäristö olisivat olleet isoja miinuksia, koulun vaihtaminen katastrofi. Ero puolisosta olisi tarkoittanut sitä että olisi joutunut palaamaan täydelle työajalle huolimatta siitä että lapsen avuntarve aamuissa ja koulun jälkeen on tavallista suurempi ja heijastuisi myös terveen lapsen jaksamiseen jos en olisi riittävästi paikalla. Eron myötä toinen lapsista, se joka muutenkin jää tässä yhtälössä liian vähälle huomiolle, olisi joutunut luopumaan mieleisestä harrastuksesta, jossa hänellä oli minun lisäkseni aikuisia jotka kysyivät mitä kuuluu. Ja minä olisin joutunut luopumaan perheterapeuttikontaktista joka auttoi minua keksimään miten toimia erityistarpeisen lapsen kanssa ja esti minua hajoamasta itse kun yritin kannatella koko muuta perhettä. Todennäköisesti ilman näitä hyötyjä olisin eronnut, koska olin jaksamiseni äärirajoilla ja miehen näennäinen läsnäolo arjessa vai lisäsi yksinäisyyttäni ja hämmensi lapsia.
Mutta siitäkin vaiheesta mentiin yli ja mies on kaivanut pään p*rseestään. Koti ja raha eivät ole merkityksettömiä.