Pelkään että lapseni ja minun välinen luottamus menee rikki kun selviää ettei joulupukkia ole olemassa

Minä opetin lapselleni jo alussa, että se joulupukki on vain sellainen typerä leikki. Ja seuraapas, kuka on "sattumalta" poissa paikalta silloin, kun se pukki käy.

Itselleni oli aikanaan paha pettymys, että minua sillä lailla huijattiin ja siksi en halunnut menettää itsekin lapsen luottamusta minuun.

No en tiedä. Itse kerroin jo vauvalle, että se on pukeutumisleikki. 

EU:n ja WEF:n virallinen suositus on, että yli 6-vuotiaille ei puhuttaisi joulupukista mitään...

Parempi oppia jo nuorena että maailma on täynnä valheita.

Miksi menit valehtelemaan?

Koko joulupukkikuvio on psykologian näkökulmasta aivan tolkuton jäänne ajalta, jolloin pelottelu oli ihan hyväksytty kasvatuskeino. Koko hommahan perustuu siihen, että lapset huijataan käyttäytymään, koska "tontut kurkkii". Vain kiltit lapset ansaitsevat lahjoja, muille, esim. nepsy-haasteiden myötä aina ongelmissa oleville on luvassa ahdistusta ja jännitystä siitä, saako mitään. Ja varmasti moni kilttikin miettii, onko ollut tarpeeksi kiltti.

Oma juttunsa on juuri tuo valehtelu. Mitä isommaksi lapsi uskonsa kanssa päästetään, sitä kovempi isku totuus on. Se voi aidosti luoda trauman, kun vanhempi, jonka pitäisi olla 100% luotettava, onkin huijannut ja pelotellut turhaan vuosikaudet.

Kerro lapsellesi totuus heti kun voit.

Miten kerron Joulupukille etä lapseni on taruolento, suuttuukohan se.

Jonkun psykologin mielestä lapsen kehitykselle on hyvä hoksata itse, ettei joulupukkia ole olemassa. 

No mitäs oot menny valehtelemaan sille lapselle? 

Sehän on satua ja leikki. Kehittää ajattelua ja päättelykykyä

Muistan lapsena miettineeni kuinka tyhmänä aikuiset pitävät minua, kun selvästi joulupukkina on tätini. 

Kannattaa alusta asti jättää ottamatta joulupukki-valehtelut osaksi jouluperinnettä. On ihan ok kertoa, että läheiset antavat lahjat omasta halustaan.