Huvitti iltiksessä Piritta H
siis tämä raskaana oleva missi kun jotenkin maalaili niin ruusuista kuvaa äitiydestä, hänellä tulee omien sanojensa mukaan olemaan " pyhä" suhde tähän lapseen (siis kun aavisti alkuraskaudessa että vauvalla onkin kaikki hyvin) saas nähdä miten pyhää se sitten on vaikkapa uhmaikäisen kanssa ;D
Kommentit (10)
mutta raskaanahan sitä on normaalia herkemmässä tilassa
äitejä... Millä voit loukata naista helposti? Haukkumalla hänen lapsiaan ja kyseenalaistamalla hänen äitiytensä.
Ja ihan yhtä " pyhä" tämä suhde mulle on, vaikka juuri nyt mulla on kolme uhmaikäistä riiviötä.
ja hän osaa tulkita lastaan, siitä on apua uhmaikäisenkin kanssa. Hyvä suhde nimenomaan toimii huonoinakin aikoina.
Keneltä se on pois, jos odottava äiti puhuu kauniisti vauvastaan ja omasta suhteestaan tähän?
Lähinnä tunnistin siitä itseni ja omat naiivit harhaluuloni ensimmäisen raskauden ajalta, esim. " Piritta toivoo että lapsi ei muuttaisi koko elämää vaan että lapsi sopeutuisi vanhempiensa elämään" tai jotain sellasta. Noh, nyt on vaaleanpunaiset lasit multa jo tippuneet ;)
...se on ihan luonnollista. Ei tossa vaiheessa ole realistista kuvaa todellisuudesta. Nyt kolmen lapsen äitinä voi vain todeta, että pyhyydelle on tapahtunut pientä arkipäiväistymistä...=D
Kunhan ei vain tipahda kovaa ja korkealta. Ei ole hyvä asia, jos on realiteetit ihan hukassa. Yövalvomiset, imetysongelmat, sairas vastasyntynyt yms. ovat paljon raskaampi taakka, jos on raskausaikana kuvitellut äitiydestä jotain ihan kummallista ja taivaallista.
Pyhä ei mielestäni tarkoita mitään ihmisen tekemää " täydellisyyttä" vaan enemmänkin Jumalan siunaamaa.
ja samantyylisiä juttuja. Miinusta kyllä hän vaikutti oikein fiksulta ja lausunnot olivat suht täysjärkisiä verrattuna vaikkapa Saimi Nousiaisen juttuihin - hän kirjoitti mm. aivan poskettomia kolumneja meidän Keskisuomalaiseen (varmaan julkaistiin muissakin lehdissä?), joita lukiessa ei tiennyt itkeäkö vai nauraa.
Ei kai kukaan esikoista odottaessaan ihan täysin ole selvillä faktoista. Kyllä minä silti sanoisin 5- ja 2-vuotiaiden lasten äitinä, että se tietty pyhyys on yhä läsnä tässä äiti lapsi-suhteessamme.
Jutut ovat pelkkää turhanpäiväistä sanahelinää ja lausunnot tyyliä: " tahdomme suurperheen. Olen halunnut äidiksi jo pitkään ja jo lapsena rakastin hoivata nukkeja" tai " sen oikean kyllä tunnistaa kun se tulee vastaan, olemme toistemme sielunkumppanit ja mieheni on graniittikallioni" tai " useat jalkapalloilijat tms. pettävät, mutta huomasin heti että jomppa on erilainen ja jotenkin syvällinen" . Että silleen.
ja Piritta voi nukkua kauneusunia.