Missä menee mielestäsi
normaalin itsekkyyden ja liiallisen itsekeskeisyyden raja? Esimerkkejä?
Kommentit (2)
Eli toisia voi hyväksikäyttää vailla omantunnontuskia. On tervettä itsekkyyttä sanoa joskus ei, jos ei omat voimavarat riitä (vaikkapa ylitöiden/luottamustehtävien/tuttujen lasten yökyläilyn tmv. kanssa.)
Itsekkyyttä on se, että on vaikkapa työpaikalla se jolla ei OIKEASTI ole mitään tärkeää töiden jälkeen (ei harrastuksia, lapsia, kampaajaa tmv. pakko mennä tiettyyn aikaan juttua) lähtee kotiin, muiden jäädessä töihin joilla kamala sumpiliminen vaikkapa sen suhteen miten ehtii/kuka hakee lapset päiväkodista jos joutuu jäämään pariksi tunniksi ylitöihin YLLÄTTÄEN.
Liian kiltti ei saa olla!!! Mutta itsekäs ihminen ei ajattele kun itseään eikä osaa samaistua toisten asiaan. Eli tiivistäen; kaikki on minulta pois (mikä tahansa asia onkin kyseessä). Lähtökohtana siis se että aina muiden pitää joustaa/tehdä päällepäsmärin mukaan jne. Liian kiltit taas aina alistuvat, tyhmää sekin. Pitää löytää balanssa, eli se terveellinen itsekkyys.
up