Lue keskustelun säännöt.
Miten olette oppineet elämään itsellenne?
18.12.2023 |
Tarvitsisin kipeästi konkreettisia neuvoja. Takana pitkä parisuhde (nuoruudesta kestänyt). Ero. Mies oli aina se voimakkaampi. Olen havahtunut nyt 32vuotiaana että olen elänyt koko elämäni muille ihmisille. Miellyttänyt, yrittänyt jaksaa, vetänyt milloin mitäkin roolia.
No, masennushan siitä on seurannut. Nyt istun illat yksin kotona, yksiössä, tuijotan seinää. Opiskelen ja on ystäviäkin, mutta kaikki tuntuu turhalta. Ihan kuin en osaisi elää, jos ei ole kumppania.. Tai aikomusta etsiä ulkopuolista rakkautta! En jaksa edes siivota itseäni varten tai laittaa ruokaa! En jaksa käydä ulkoilemassa. Olen lihonutkin +15kg eron jälkeen, sekin masentaa. En tiedä mikä minua kiinnostaa. Mit itse haluaisin kokea.. Auttakaa.
Kommentit (8)
Onko kauan erosta? Jos vasta vähän aikaa, niin muutos tapahtuu hiljakseen. Itsekään en ennen osannut elää itselleni tai tehdä mitään ilman miestä. Niinpä uusi löytyi aina nopeasti edellisen jätettyäni. Nykyisin 30v ja voisin sanoa että olen oppinut tosi hyväksi (välillä mietin että liian hyväksi, itsekkääksi?) itselleni eläjäksi.
Teen itselle hyviä ruokia, lämmitän saunan vain itselleni, käyn mökkeilemässä yksin, käyn elokuvissa yksin, ravintolassa ja kahvilassa yksin. Ostin isomman jenkkisängyn koska itse halusin tai olin halunnut jo pitkään (olin odottanut pysyvää parisuhdetta, jossa yhdessä hankitaan uusi sänky, ettei sitten yhteenmuuttaessa mahd molemmilla ole hyviä sänkyjä, joista toinen menee hukkaan). Matkalle en vielä ole uskaltautunut yksin, en siksi että ahdistuisin omaan seuraani vaan siksi että käytännön jutut matkalla pelottaa, jos käy jotain jne.
Sitä en edelleenkään tiedä kuinka osaisin säilyttää tämän itsenäisen elämän parisuhteessa ollessa enkä taantua taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavaa, kiitos tästä vastauksesta. Erosta on tosiaan vasta 1 vuosi.. Mutta on se tavallaan pitkä aika masentua ja lakata elämästä. Ehkä vielä opin, olen alkuun "vain hukassa." Ehkä en ole koskaan osannut rakastaa kunnolla itseäni. T. Ap
keitä varten mun olisi pitänyt elää? meni vähän yli.
t. mies 41v
Auttaisiko tuntea ne kaikki vuosien aikana tukahdutetut tunteet? Itkeä, raivota, nauraa... Ja sitten muistella taas, mikä saa innostuksen ja toiveikkuuden sinussa syttymään.
Terve itsekkyys on hyvästä, mutta tuo ajatus "elä itsellesi" taitaa nykymaailmassa monesti mennä myös liiallisuuksiin. Ihmiset ovat laumaeläimiä, haluamme kuulua jonnekin ja joudumme tekemään myös kompromisseja ihmissuhteissa.
Olen samanikäinen ja olen elänyt 30 vuotiaaksi muille, sitten putosi suomut silmistä ja olen alkanut ilmaisemaan omia rajoja ja karsimaan ihmisiä elämästä jos niitä rajoja ei ole ymmärretty, enää en jää vänkämään ja selittelemään miksi kieltäydyn jostain asiasta esim. Maailmankuva on muuttunut tosi paljon ja vaikka omalla mittapuulla olen vahva ja pidän omia puoliani, jään silti kakkoseksi niille keille on opetettu jo pienestä pitäen kunnioittamaan omia rajojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavassa tilanteessa elävänä olen sisustanut mukavan, itseni näköisen asunnon (kirpputoreja ja alemyyntejä hyödyntäen). Terveyden yritän säilyttää. Olen jo yli 50, joten menopaussi tuo omat mausteensa keitokseen. Työelämä meni uusiksi ja suunnitelmat ottavat jatkuvasti takapakkia.
Erooni liittyy lasten kotoa muuttoa, exän kriisi ja sairaus ym, joten myllerrys on ollut melkoista. Eron merkkejä näkyi kyllä, muutos on ollut väistämätön, mutta en odottanut ihan tätä.
Oman näköisen elämän luominen on vielä kesken, mutta ainahan se on.
Mua on auttanut se että olen ilmaissut ajatuksiani ystävilleni.
Kun sanoittaa ääneen omia ajatuksiaan niin siinä itsekin tajuaa että kuinka hölmöjä ajatuksia itselläni on.
Sitten opettelin tunnistamaan omat rajani ja ilmaisemaan niitä muille, tämä oli haastavaa, tunsin Aluksi syyllisyyttä. Mutta kun tajusin että kukaan ei kuole, eikä kenenkään elämä kaadu jos minä kieltäydyn jostain asiasta, niin on ollut helpompi kieltäytyä.
Karsin elämästäni ihmiset jotka syyllistyvät minua ja "yrittivät hallita:
Karsin kalenteristani pikkuhiljaa kaikki menot jotka ovat vain toisia ihmisiä varten ja aloin täyttämään niitä asioilla jotka edistävät omaa hyvinvointia.
Tarkistin ett uni, ruoka ja liikunta ovat tasapainossa omassa elämässäni. Aikaisemmin koin syyllisyyttä jos kieltäydyin jonkun ihmisen auttamisesta sen takia että olisin halunnut nukkua yössä tarpeeksi, tai olisin halunnut käydä salilla jne
https://kantamo.fi/laheisriippuvuus/