Pupu loikkasi pöksyihin
On tämä ihmismieli nyt ihan kummallinen kapistus. Ensin on hirveä hinku ja sitten alkaa pelottamaan ihan kauhiasti. Eli kerronpa tarinani:
Meillä on jo kaksi ihanaa lasta, 2v ja 3,5 v. Oikeastaan ihan kuopuksen syntymästä lähtien olen kärsinyt vauvakuumeesta, eli hinkunut kolmatta lasta. Isäntä on ollut vastaan. Perustelut: Ollaan jo liian vanhoja (yli 40 v) tekemään lapsia ja hän ei vaan jaksaisi enää yhtään vauvaa. Ei aina jaksa näitä nykyisiäkään lapsia, kun ovat joskus aika villejä.
Nyt sitten vuoden vaihteessa vauvakuumeeni yltyi sietämättömäksi ja lähinnä ilmoitin, että lopetan pillereiden syömisen. Ja kas kummaa, heti seuraavana päivänä minuun iski kauhea vauvakammo! Aloin itekin miettimään kaikkea jaksamista ja entäs jos tulee vammainen vauva ja jos mies ei ikinä sitten alakaan pitämään siitä uudesta lapsesta... Kaikkea mahdollista.
En uskalla sanoa miehelleni, että pupu meni pöksyyn. Sittenhän tuo vasta riemastuisi tähän naisen tuuliviiripäähän.
Onko kukaan muu kokenut vastaavia tunteita? Aiheuttavatko minipillerit vauvakuumeen, joka loppuu sillä siunaamalla, kun niiden syönnin lopettaa? Vai olenko minä vain niin pönttöpää, että ruoho aina vihreämpää siellä aidan toisella puoella?
Kommentit (3)
Itselle tuli yhtäkkiä kauhea vauvakuume, kun esikoinen oli jo yli kolme. Olin just lähtenyt töihin ja kaipasin esikoistanikin ihan kauheasti. Olin ollut kolme vuotta kotona hänen kanssaan... Silloin oli aivan mahdotonta ajatella ottavansa sitä askelta ja mieskään ei innostunut yhtään. Halusi toki lisää, mutta oli realistinen. Ehkäisy on kuitenkin jäänyt laittamatta eli ei kierukkaa tai pillereitä. Nyt yhtäkkiä miehellä on kauhea vauvakuume! Ja itsekin noin hetken oli innoissaan kunnes menkat oli myöhäs. Silloin iski kauhea paniikki... iik! Ja kuitenkin olin sitten pettynyt kun miinusta näytti. Olin pettynyt ja helpottunut samaan aikaan!
Esikoinen on nyt jo viis ja ens vuonna tulee pyöreät täyteen itsellä. Mies on joitakin vuosia nuorempi. Tuntuu hurjalta ajatella kaikkia riskejä, mistä varoitellaan joka paikassa... ja Osaako sitä rakastaa toista yhtä paljon kuin esikoista joka on todella rakas mulle? Kuinka tulla taloudellisesti toimeen kun onkin kaks huollettavaa? Miltä tuntuu olla 50v ja lapsi on vasta 10v? Itselläni oli nuoret vanhemmat ja se oli musta tosi yes. Ja on vieläkin! Ollaan samalla aaltopituudella eikä ne oo ns. kalkkiksia. Tosin sekin on ehkä persoona kysymys?
Eli kahden vaiheilla olen täällä minäkin... :) Vaikka olen heti kättelyssä valmis sanomaan, että lapsia saadaan ja ne ovat ihana lahja! Epäilen vain itseäni ja omaa jaksamistani ja antamisen kykyäni...
minulla kans meni yllättäen pupu pöksyyn :o/
Yritystä ollut viime elokuusta tulee jos on tullakseen menetelmällä ja nyt viime kuu ihan täysillä yritettiin ovistikkujen kanssa ja nyt kun pisimmän kierron mukaan kierto lähestyy loppuaan en yhtäkkiä haluakkaan ja eilen kun tuli aavistus veristä vuotoa niin olin helpottunut ja harmissani yhtäaikaa. Yöllä sitten valvoin ja sain päätettyä että jos nyt en ole raskaana niin aloitamme jonkin moisen ehkäisyn mahdollisesti ja odotan että vauvakuume nousee ja pysyy ylhäällä.
Toki jos nyt olen raskaana ei se kamalaa ole ja vauva otetaan ilomielin vastaan.
niiloakseli kp 30/22-39
Kyllä täällä on samoja tunteita. Me ollaan 3kymppisiä ja toista yrittämässä. Esikoinen 1.5v. Kyllä sitä käy välillä mielessä haluaako sitä toista, tai haluaako sitä vielä.
Toisaalta olen miettinyt että haluan joka tapauksessa ainakin kaksi lasta, joten samaan konkurssiin vaan ;)
Nautin niin omasta ajasta, että toisaalta ahdistaa ajatus uudesta vauvasta. Entistä vähemmänhän sitä sitten on.
Ristiriitaisia ajatuksia riittää.