Mitä ihmettä tehdä 1v9kk poikahirviölle?

T. Samanikäisen hellyttävän ihanan (tyttö) taaperon äiti

Eli opetin reilun vuoden ikäisen lapseni pyytämään anteeksi, jos löi tai puraisi jotakuta. Se auttoi todella. Eli vahdit ja kiellät ja opetat lapsen paijaamaan ja sanomaan anteeksi.

eli että näytätte pojalle aina vaihtoehtosen käyttäytymisen, joka kerran jälkeen. Toisekseen mäkin uskon että hakee huomiota, ja on huomannut että noin sitä saa tehokkaimmin.



Mä en yhtään usko että teidän perheessä on jokin kauhea ongelma, tai että lapsi olisi henkisesti jotenkin häiriintynyt johtuen jostain kasvatuksesta tai muuta vastaavaa.



Toiset on fyysisempiä kuin toiset, ja myös rajumpia hellyydenosotuksissa. Meidän kolmevuotias esim kyllä pääasiassa pussailee ja halailee sisaruksiaan mutta hänen pusunsa on useimmiten tosi rajuja oikeen sellasia että " nyt mä teen pusushyökkäyksen" ja varsinkin pikkusisko joskus jopa horjahtaa noista pusuista.



Miten paljon poika puhuu? Jos sanavarasto on vielä tosi pieni eikä puhetta ole paljon niin lapsi voi olla vähän turhautunut ja siksi turvautua noihin nopeisiin huomionhakukeinoihin.

meillä 1v9kk-1v11kkv ikäisenä poika satutti (raapi, repi, löi ihan ythäkkiä ilman näkyvää syytä) vauvasiskoaan ja välillä meitä vanhempiakin. (Lapsi reagoi todella voimakkaasti siskon syntymään.) Meillä auttoi se, että silloin kun vauvaa oli satutettu, annoimme huomiota _vain_ vauvalle oikein ylitsevuotavasti emmekä olleet poikaa huomaavinamme. Sitten kun vauva oli rauhoittunut, selitimme pojalle, miksi ei saa satuttaa ja näytimme siinä vaiheessa, miten nätisti siskoa kohdellaan. Eli emme antaneet kiusanneelle lapselle huomiota välittömästi väärin tehdyn asian jälkeen, koska se juuri antaa lapselle väärän viestin eli, että kun satutan, saankin oikein paljon huomiota.



Yritimme ensin kyllä muutaman viestittäjän käyttämää mallittamismenetelmää, mutta se ei vaikuttanut tippakaan, minusta jopa tuntui, että aggressiivisuus paheni, koska lapsemme piti koko hommaa jonkinlaisena leikkinä.



Jonkin ajan kuluttua tapahtuneesta annoimme pojalle aina oikein paljon positiivista huomiota. Odotimme, että alkuperäinen ikävä tilanne oli siis selvästi ohi, jottei kiusaaminen ja myönteisen huomion saanti linkkiydy yhteen, mutta mahdollisimman pian, jottei ehdi syntyä uutta kurjaa tilannetta. Muutenkin annoimme pojalle paljon huomiota ja kehuja ihan mistä tahansa. Ja vähäisinkin siskoa kohtaan helläksi tulkittava teko (vaikkapa se, että lapsi ihan vain koski lyömättä, eli ei mitään erityistä hellää edes ollut kosketuksessa :-P) sai meidät suorastaan suunniltamme riemusta ja kehuimme kuinka hiiiienosti veli osaa siskoa kohdella. Ja nyt kun poika on pari-vuotias, hän on todella hellä ja rakastava isoveli, joka suukottelee, paijaa ja vie leluja siskolle lohdutukseksi, jos sisko itkee.



Huomiota piti antaa muutaman kuukauden ajan siis ihan tolkuttomasti, mutta nyt tulokset näkyvät todella hienosti. Ja poikamme oli siis erittäin aggressiivinen, välillä olin vaipua epätoivoon. Onneksi luotimme valitsemaamme linjaan ja lopulta kiusaaminen on saatu suurimmaksi osaksi pois. Joskus jos veli on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, hän saattaa vielä yrittää satuttaa, mutta näin tapahtuu enää todella, todella harvoin, ehkä kerran viikossa, kun alussa kiusaamista oli 10 kertaa päivässä.



Voimia ja kekseliäisyyttä sinulle. Muistan kuinka turhauttavalta vastaava tilanne tuntui. Kyllä sinä vielä keinon keksit, miten tilanteen saa laukeamaan. Jos lapsesi on yhtä tulinen ja ankara testaaja kuin meidänkin poikamme on, saattaa olla, että tilanteen laukeamiseen menee pitkään, mutta usko silti siihen, että kunhan johdonmukaisesti noudatat jotain linjaa, saat vielä hyvän päätöksen tällekin vaiheelle. Sinulla on jo hyvä alku siinä, että ylipäätään etsit jotain ratkaisua tilanteeseen. Hyvä sinä. :-) (Se takaisin nipistäminen tosin ei ole hyvä ratkaisu. Mutta sen taidat jo itsekin tietää.)

ja helli ja hoivaa sitä tyttöäsi. Jos on kamala huuto niin menkää toiseen huoneeseen. Jos poika on taas kunnolla niin kiinnitä häneen enemmän huomiota. näin hän oppii että huonolla käytöksellä ei saa huomiota.

Miten opetat lapselle, ettei tämä saa kiskoa hiuksista, jos te muut kuitenkin saatte tehdä samoin hänelle??

Muutama vinkki:



- nappaa poika syliin ja toru aina, kun yrittää siskoa kiusata- - puuttuminen auttaa- ja

- eri leikit lapsille-

- siis luvallista tekemistä pojalle, ettei " ehdi" / " muista" kiusata siskoa ja

- iso (?) siskolla omat leikit/ omat kaverit/ kyläilyä omien kaverien luona (minkä ikäinen iso sisko olikaan???)

- jatkuva valvonta- ja ISI mukaan valvomaan

- paljon ulkoilua

- kerhoja

- mukavaa tekemistä

- valmisruokia, että hetii valvoa lapsia



VOIMIA!!!

Teillä on kauhean negatiivinen ajattelutapa pientä lasta kohtaan. Veikkaan, että ongelma johtuu siitä, että lapsi tahtoo huomiota, eikä osaa vielä sanallisesti itseään ilmaista.



Se siskon pureminenkin voi olla sitä, että poika on innoissaan, tahtoo siskon kanssa leikkimään. Tyttö katsoo telkkaa, poika ei osaa sanoa, että mennään leikkimään. Herättääkseen huomion puraisee.

Mutta joku seuraushan pahanteosta täytyy olla. Jos tekee jotain muuta ilkeyttä, eli heittelee vaikka videokasetteja lattialle, niin sellaisen toiminnan voi vähentää sillä, että jättää pojan täysin huomiotta. Mutta toisen tahallisesta satuttamisesta tulisi olla joku välitön seuraus, mutta mikä se olisi kun mikään ei tunnu tehoavan! ap

Totta on tuo, että aktiviteettia pitää olla, ettei poika turhaudu ja ala simputtaa siskoansa. Huomiota kaipaa, totta sekin. Se siinä onkin, että koko ajan saa olla varpaillaan, kun ei aina tiedä milloin se turhautuminen iskee.



Saattavat leikkiä ihan kiltisti huoneessaan, kunnes tyttö taas parkaisee ja poika esittelee hiustuppoa käsissään. Onneksi kerho taas pyhien jälkeen alkaa ja olenkin ajatellut aloittaa tytön kanssa jonkun jumpan tai satubaletin.



Kiitos VOIMIA-sanasta! Se todella antaa voimia, kun tietää, että joku on empaattinen.



ap

Kauheata :(

Puremistilanteessa ensin luonnollisesti irrotat lapsesi siskostaan ja sen jälkeen sanot tiukasti EI (ei siis huutoa) ja esim. ketään ei purra. Sen jälkeen otat pojan kädestä kiinni ja sanot esim. " kuinka Matti silittää nätisti" samalla kun teet pojan kädellä silitysliikettä siskon päähän. Ja sitten kehut vuolaasti.



Näin toimitaan joka kerta. Tällä tavalla annat lapsellesi mallin oikein toimimisesta. Eihän lapsi voi oppia uusia taitoja jos niitä ei kukaan opeta. Pelkkä kieltäminen ei kerro lapselle miten pitäisi toimia.



Ja kun uhkaava tilanne lähestyy (esim. poika lähestyy siskoaan uhkaavasti) olet valppaana, muistutat poikaa esim. sanomalla nätisti ja jos hän käy siskoon kiinni puutut välittömästi asiaan. Jos taas poika alkaa muuttaa tapojaan, kehut kahta kauheammin ja otat vaikka siskonkin siihen mukaan.



Varmasti tehoaa.



Ja älkää pliis purko/nipistäkö/kiskoko hiuksista lasta takaisin. Te ette ole lapsia, teillä täytyy olla muitakin keinoja toimia.

Saisitte hyviä vinkkejä/keinoja miten lapsi saadaan lopettamaan tuollainen käytös. Ja miten teidän vanhempien tulisi muuttaa omaa käyttäytymistänne ettei pojalla olisi noin paha olla... Rakkaudella, parastanne ajatellen.

Vika on kyllä vanhemmissa, tarvitsisitte kasvatustukea ohjeistusta. Sen pikkuisen on paha olla.