Sosiaalityöntekijät, minkälaisia olette siviilielämässänne?

Uppista

Sosiaalityöntekijöitä on laidasta laitaan. Oleellistahan on se miten osaa työnsä eikä se miten elää itse siviilissä. Ei sossun pidä olla mikään esimerkki kansalainen. On hyvä, että sossut elää ihan tavallista arkea, ihan tavallisilla haasteilla ja ihan tavallisilla taidoilla. Ei tarvitse olla superäiti tai hinkata kotia tip top. Sossun työ on hyvin vaativaa ja kuormittavaa, niin tuskinpa kenelläkään lapsiperheellisellä sossulla on niin vimpan päälle kodit ja lapset aina ykkösissä. 

Se se jos vielä paskaduunin päälle siviilielämistäkin kytättäisiin.

Sen mitä olen itse tavannut työntekijöitä niin ovat aika sosiaalisia. Pitää olla aina valmis keskustelemaan tai tapaamaan ihmisiä vaikka ei juuri silloin kiinnostaisi. Joku voi soittaa puhelimella siihen pitää vastata jne. Ihmiset saattaa olla jotain mielentervetysongelmallisia sairaseläkkeellä, joudut olla jatkuvasti sellasten ihmisten kanssa tekemisissä. Asiakkailla on päihdetaustaa tai vahvat lääkkeet. Asiakkaat ovat itse aiheuttaneet ongelmansa. Yrität auttaa näitä ihmisiä perus-arjessa. Sosiaalityöntekijät voi mennä vaikka pyörällä tai bussilla töihin. Jotkut opiskelijat tekee näitä töitä silloin tällöin. Kaikki ihmiset kuitenkin puhuu paskaa seläntakana niin pitää sopeutua siihen. Googlella ei yleensä löydy näistä henkilöistä yhtään mitään tietoja vaikka hakisi heidän nimellä.

Ei toki sosiaalityöntekijänkään tarvitse täydellinen ihminen olla, mutta miten osata arvioida muiden ihmisten ja perheiden pärjäämistä, jos omakaan elämä ei ole hallinnassa?

Vielä ihan erillisenä mainintana, että tuosta olen itse eri mieltä, että asiakkaat olisivat itse aiheuttaneet ongelmansa.

T. Sossu

Nojoo jos arkitoimii niin on se helpompaa olla sosiaalityöntekijä. Henkisesti kuormittava työ, niin helpottaa jos on toimivia rutiineja niihin ei mene ajatustyötä. Koulutuksessa painotetaan erilaisuutta ja sitä pidetään rikkautena ja aika kirjava ja värikäs porukka alaa opiskelee. Mikään puhehirmu tai päällepäsmäri ei ainakaan kannata olla. Yleensä ihmiset jotka on "hyviä sosiaalisesti" omasta mielestään palaavat loppuun, koska ovat oikeasti vain puheliaita. 

Samanlainen mulkero olen siviilissäkin. 3 avioeroa takana. 

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen itse tavannut työntekijöitä niin ovat aika sosiaalisia. Pitää olla aina valmis keskustelemaan tai tapaamaan ihmisiä vaikka ei juuri silloin kiinnostaisi. Joku voi soittaa puhelimella siihen pitää vastata jne. Ihmiset saattaa olla jotain mielentervetysongelmallisia sairaseläkkeellä, joudut olla jatkuvasti sellasten ihmisten kanssa tekemisissä. Asiakkailla on päihdetaustaa tai vahvat lääkkeet. Asiakkaat ovat itse aiheuttaneet ongelmansa. Yrität auttaa näitä ihmisiä perus-arjessa. Sosiaalityöntekijät voi mennä vaikka pyörällä tai bussilla töihin. Jotkut opiskelijat tekee näitä töitä silloin tällöin. Kaikki ihmiset kuitenkin puhuu paskaa seläntakana niin pitää sopeutua siihen. Googlella ei yleensä löydy näistä henkilöistä yhtään mitään tietoja vaikka hakisi heidän nimellä.

Sossu laatii itse kalenterinsa ja sopii asiakkailleen ajat miten itse kokee ne hyväksi. Moni pitää puhelinaikoja, jolloin ottaa vastaan puheluja ja muulloin ei. Tämä on yleensä välttämätöntä sillä etenkin lastensuojelussa menee iso osa päivästä kirjoitushommissa. Kirjoitetaan suunnitelmia, kirjauksia, vastineita, lausuntoja. Useimmiten on pakko muodostaa someprofiili ilman sukunimiä, jotta ei saa vihapostia. Samoin puhelinnumerot ovat useimmilla salaiset. 

Lapsettomana päättää lastensuojelun tarpeesta ja huostaanotoista. Huumeita käyttämättömänä  päättää narkomaanien hoitoon ohjauksesta. Emme ole kokemusasiantuntijoita.

Onko muuten teillä sosiaalityöntekijöillä jotkin kriteerit, joilla arvioitte tuota asiakkaiden pärjäämistä, vai onko se ihan työntekijästä kiinni? Että jos sossulla itsellään kiiltää koti viimeisen päälle ja lapsilla arvokkainta merkkivaatetta silitettynä päällä, niin asiakas on tämän silmissä jotenkin huonosti pärjäävä, jos kotona on keittiössä likaisia tiskejä, lattialla pyörii pölypalleroita ja lapsilla reikä housujen polvessa?

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten teillä sosiaalityöntekijöillä jotkin kriteerit, joilla arvioitte tuota asiakkaiden pärjäämistä, vai onko se ihan työntekijästä kiinni? Että jos sossulla itsellään kiiltää koti viimeisen päälle ja lapsilla arvokkainta merkkivaatetta silitettynä päällä, niin asiakas on tämän silmissä jotenkin huonosti pärjäävä, jos kotona on keittiössä likaisia tiskejä, lattialla pyörii pölypalleroita ja lapsilla reikä housujen polvessa?

Aika monessa kodissa tulee sossuna käytyä. Se tiskaamaton lautanen ei herätä minkäänlaisia väristyksiä. Sen sijaan voidaan kyllä katsoa, että ongelmaa on, jos koti kiiltelee ja äiti on aivan loppuun uupunut. Ehkä ne asiakkaan vaatimukset itseltään eivät ole ihan kohdillaan. Ja ne ongelmakodit on todellakin ihan eri maata kuin pölypallerokodit. Ne on rehellisesti sen laatuisia, että niissä haisee se itse ja lattioilla ei ole jalansijaa. Joukossa lapsille vaarallisia asioita kuten pillereitä ja puukkoja.

Vielä 90-luvulla sosiaalityöntekijät oli vain kandeja ja niillä tiedoilla selvis.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvulla sosiaalityöntekijät oli vain kandeja ja niillä tiedoilla selvis.

Laki edellyttää maisterin tutkintoa. Maisterivaiheen opiskelija voi toimia sijaisena korkeintaan vuoden. Valviran tulkinta juuri kiristyi. Ajaa n. 300 sijaista pois työvoimapula-alalta.

Mielenkiintoista keskustelua.

Up