Lue keskustelun säännöt.
Ja taas pitäis miehen päästä baariin...
05.01.2007 |
Meillä on aina ollut tapa, ettei aikuinen ihminen tarvi lupaa lähteä baariin, mutta kumpikin kunnioittaa toista sen verran, ettei lähde jos toinen tykkää siitä huonoa. Eli tavallaan toisen " siunaus" on tapana kysyä ennen kuin lähtee, varsinkin nyt kun on lapsia.
Viimeksi mies oli pikkujouluissa ja lähtiessä oli puhe ettei ottaisi paljon, kun seur päivänä mulla oli paljon menoja että pystyisi olemaan sitten lasten kanssa. Lähtiessä vielä sanoin et hauskaa iltaa mut muista sit että mulla on ne pakolliset menot eli juo siihen malliin..
No, mies kotiutui aivan tolkuttomassa humalassa, oli hukannut avaimensa ja pankkikorttinsa, sen varran tajusi että soitti taksista mulle klo 03 yöllä että tulisin maksamaan alaovelle taksin ja päästämään hänet kotiin. Sisällä mies kaatuilee pitkin seiniä ja huonekaluja ja huutaa sekavia juttujaan niin että lapset herää. Kun vihdoin saan kaikki hiljenemään, alkaa mies oksentaa ja olohuoneen matolle tietenkin. Ja kukapa ne siivoaa muu kuin minä! Vähän pakko, että pystyy lasten kanssa aamulla toimimaan. Unettoman yön jälkeen olen lasten kanssa tietty koko seuraavan päivän ja peruutan menoni kun mies oksentaa krapulassa. Lisäksi hän saa vielä kuulla kaveriltaa että oli aiheuttanut (turhaa) jonkun tappelun baarissa, järkkäreitä oli tullut paikalle monia ja vaatteita oli revennyt yms.
Tottakai mies häpesi ja katui, mutta nyt on kauhean loukkaantunut kun en todellakaan ole kovin innoissani kun hän vihjaili tulevasta työporukan saunaillasta. Mitä mieltä?
Kommentit (12)
Samanlaista ryyppäämistä ja remuamista se on aina kun lähtee johonkin. En minäkään ole innosta soikeesta, kun ilmoittaa menoistaan! Eikä enää uppoa ne " juon pari ja tulen kotiin" -jutut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mitä tekisin: mies ei siis koskaan lähde jos ei voi lähteä hyvillä mielin. Eli jos minä tykkään huonoa lähdöstä, hän pysyy kotona. Toki murjottaa, kun en " päästänyt" lähtemään. Teenkö mielestänne ihan oikein jos tässä tapauksessa pidän kiinni linjastani, että vedän herneet nenuun jos mies suunnittelee lähtöä? Musta se olis ihan hyvä että tuollaisesta toilailuista saa kärsiä sen verran että joutuu jäämään seuraavista pippaloista pois.
ap
onneksi nyt kun ensimmäinen yhteinen lapsi syntyi, niin jäivät baarireissut pois..käy varmaan kerran vuodessa nykyään..mutta silloin en tosiaan hänen oksennuksia siivonnu,vaikka haju oli hirveä...majottauduttiin lasten kanssa toiseen huoneeseen tai lähettiin ulos..ja miehen kyllä potkin aikasin aamulla ylös siivoomaan..oli krapula tai ei!
Lasten myötä onneksi rauhoittunut. Minä en tuollaisen reissun jälkeen ihan heti päästäisi uudestaan eikä mies kyllä varmaan itsekään haluaisi lähteä.
olen aivan toivoton alkoholisti. Jos otan, vedän karseet kännit.
Mies on aina aivan raivona tilanteesta. Viimeksi järjestin yllärit toissavuoden pikkujouluissa. Yritin iskeä pomoani siellä ja sitten tulin kotiin ja kusin sohvalle.
Oli perhesopu hiukan hakusessa sen jälkeen. Enkä ihmettele.
Meillä vaimo (äiti) vetää näitä perseitä, mistä en kyllä yhtään ylpeile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisinaan tekee niin, että lähtee 5 min. varoitusajalla, eikä siinä auta vaikka seisoisi oven edessä päällään, on erittäin vaikea luonne silloin kun on sitä pahimmillaan.
t. 3
Eräänkin kerran tulin kotiin vasta viideltä ja join kaappiin jääneet siiderit. Olin kännissä, kuin käki ja heräsin aamulla pökäle kainalossa. Mies oli lasten kanssa ulkoilemassa.
Oksennan aina koko päivän iltaan asti :(
Tämä tapahtuu viikottain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehellä on aina hirveä hinku päästä kaupunkiin. Jos lähdetään/hän lähtee niin heti kun on päästy cityyn niin sitten haluaa takaisin kotiin, kiva maksella kalliita takseja tuollaisen takia...
Nytkin uutena vuotena oli aivan perseet ja kinusi baariin lähtöä, minä sanoin tiukasti että en lähde mene jos tahdot (meillä ei siis ole vielä lapsia). Siinä se rupesi kavereille soittelemaan muuta kun kukaan ei oikein tiennyt menoistaan niin ukko tyytyi kömpimään sänkyyn telkkaria katsomaan. Onneksi sillä oli sen verran järki päässä että tajusi hakea ämpärin sängyn viereen sillä kohta sitä tarvittiin ja kipeästi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisissä suhteissa alkoholia käytettiin ja ravintoloihin rahat tuhlattiin. Nykyisen mieheni kanssa, emme kumpikaan juo ja menot on juostu. Käymme ravintoloissa syömässä ja joskus elokuvissa. Tupakansavuisiin kapakoihin ei enää vaan ole mitään kiinnostusta. Mutta ymmärrän, että ei se aina ole niin, kuten meillä, mutta kaikki tavallaan. Voimia.
että " pikkujouluissa kävi ja nyt pitäisi TAAS päästä" ... Siis väliä kuukausi...
Muuten tuollainen sikailu on ällöttävää.
Tiedän monta samanlaista tapausta lähipiirissä. Ei mies ikinä muutu.