Lue keskustelun säännöt.
Eroaminen vanhoillislestadiolaisuudesta
08.12.2023 |
Moi!
Oon 13-vuotias henkilö, ja mun perhe kuuluu vanhoillislestadiolaiseen ev.lut kirkon herätysliikkeeseen. Oon tässä elämäni viimeiset 2-3 vuotta tuntenut siten, että tämä ei ole sitä elämää mitä haluan oikeasti elää. En usko Jumalaan, kuoleman jälkeiseen elämään Taivaassa tai siihen, että synnit saa anteeksi pyytämällä jne jne kaikkiin sääntöihin. Mun maailmankuva on sellainen, että parhaan elämän voi elää siten, että ajattelee, että tämä on mun viimeinen eli päivä, ja elän sen niin täysillä kun on sopivaa. Oon joskus 10-vuotiaana about maininnut isälle tästä mun halusta erota, ja se sano että ota vaikka päiviä kerrallaan, ja katso miltä tuntuu. On tässä mun "uskossa" hyviäkin puolia. Esim. en tykkää alkoholista ja huumeista, kiroilusta tai muusta vastaavasta. Minusta on kasvanut myös melko kunnioittavainen ja reilu ihminen perheen opetusten myötä. Miten mun pitäis toimia? Miten voisin kertoa vanhemmilleni tästä? Jännittää, ja meinaa itkettää aina, kun yritän ajatella, että joskus tästä on kerrottava.
PS. Oon jo miettinyt tätä asiaa todella paljon, ja olen varma, että haluan erota liikkeestä.
Kommentit (19)
Varmasti jännittää, mutta olosi helpottuu kun saat kerrottua. Isäsi kuulostaa ymmärtäväiseltä, jos on aiemmin kommentoinut tuolla tavalla pohdintaasi. Rohkeutta sinulle oman polkusi valintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä kerro tai kysy lupia. Et vain suostu enää ja ilmoita erosta sinne lahkoon (kaavake tai mikä se onkaan jolla se tehdään). Älä osallistu siihen kertakaikkiaan ja älä mene sinne fyysisesti. Hanki sellaisista tutuista ja suvusta ihmisiä tueksi ensin, jotka eivät kuulu siihen. Tai kaverin perhe, naapurintäti, serkku tms. Koulussa on ihan tarpeeksi ja mitä itse harrastelet kotona tms. Muualla on elämää, jopa uskoja ja uskonnottomuuksia. Isäsi voi uskoa itse, muttei voi pakottaa toisia siihen. Mitä äiti sanoo isän pakotuksesta. Jos isä suuttuu, hän ei saa olla hyökkäävä tai ilkeä. Sun pitää saada rauha tästä.
Vierailija kirjoitti:
No älä kerro tai kysy lupia. Et vain suostu enää ja ilmoita erosta sinne lahkoon (kaavake tai mikä se onkaan jolla se tehdään). Älä osallistu siihen kertakaikkiaan ja älä mene sinne fyysisesti. Hanki sellaisista tutuista ja suvusta ihmisiä tueksi ensin, jotka eivät kuulu siihen. Tai kaverin perhe, naapurintäti, serkku tms. Koulussa on ihan tarpeeksi ja mitä itse harrastelet kotona tms. Muualla on elämää, jopa uskoja ja uskonnottomuuksia. Isäsi voi uskoa itse, muttei voi pakottaa toisia siihen. Mitä äiti sanoo isän pakotuksesta. Jos isä suuttuu, hän ei saa olla hyökkäävä tai ilkeä. Sun pitää saada rauha tästä.
Kaavake? Millaiseksi liikkeeksi sinä sitä oikein luulet?
Ai saatana, varo palstan pahamaineista lestamammamafiaa tuon avautumisen jälkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älä kerro tai kysy lupia. Et vain suostu enää ja ilmoita erosta sinne lahkoon (kaavake tai mikä se onkaan jolla se tehdään). Älä osallistu siihen kertakaikkiaan ja älä mene sinne fyysisesti. Hanki sellaisista tutuista ja suvusta ihmisiä tueksi ensin, jotka eivät kuulu siihen. Tai kaverin perhe, naapurintäti, serkku tms. Koulussa on ihan tarpeeksi ja mitä itse harrastelet kotona tms. Muualla on elämää, jopa uskoja ja uskonnottomuuksia. Isäsi voi uskoa itse, muttei voi pakottaa toisia siihen. Mitä äiti sanoo isän pakotuksesta. Jos isä suuttuu, hän ei saa olla hyökkäävä tai ilkeä. Sun pitää saada rauha tästä.
Kaavake? Millaiseksi liikkeeksi sinä sitä oikein luulet?
Se on ihan sama mikä eroamistapa on, kunhan eroaa ja ei mene kokoontumaan. Kerropa sä kun tiedät miten pääsee heidän rekisteristä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan sama mikä eroamistapa on, kunhan eroaa ja ei mene kokoontumaan. Kerropa sä kun tiedät miten pääsee heidän rekisterist
Rekisteristä?! Ei se mikään järjestö ole.
NiinTikTok:ia saa varmaan katsella mutta televisiota ei. Että
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kiire mihinkään vaikka siltä nuorena tuntuukin. Kun olet täysi-ikäinen ja elät omillasi, voit päättää omista asioistasi vapaasti. Jos haluat, voit vielä elää nuoruutesi yhteisössä mukana.
Olen itse ollut ateisti jo lapsuudesta låhtien. En käytä alkoholia ja huumeita, enkä kiroile. Nämä asiat eivät liity uskovaisuuteen mitenkään ja voit aivan hyvin jatkaa erinomaista elämäntapaasi edelleen.
Aika kypsää 13-vuotiaan tekstiä.
Ettei vain olisi Porvoon Rauhanyhdistykseltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkeasti vain kerro läheisillesi ajatuksistasi. Parhaimmillaan avoimuus voi lähentää teitä.
Ehkä myös voisit löytää jonkun toisen nuoren, joka eronnut liikkeestä/ harkitsee eroa ja saada vertaistukea?
Muista pitää arvoistasi kiinni - on paljon myös ei-lestadiolaisia nuoria, jotka eivät halua käyttää päihteitä tai kiroilla.
Kaikkea hyvää sinulle AP!
Itse jätin vl-yhteisön nuorena aikuisena. Se oli sellainen kerrasta poikki -ero. Jäljestä päin olen ajatellut, että kun on koko elämänsä kuulunut johonkin yhteisöön, niin olisi ehkä parempi irtaantua vähitellen, saattaen vaihtaa uuteen elämään. Tunsin aluksi valtavaa yksinäisyyttä. Kotiväkeni kyllä tuki minua, mutta ystäviä ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä eroaminen muuttaisi elämässäsi?
Hienoa, että näet kummatkin puolet. Hyvät jo luettelitkin.
En ole lestadiolainen, enkä tiedä mitä kaikkea siihen kuuluu.
Olen ymmärtänyt, että uskossa voi olla pitkiäkin aikoja, jolloin epäilee.
Jos mikään ei ratkaisevasti muutu itsesi ulkopuolella, riittäisikö alkuun, että tiedostat sisälläsi olevat ajatukset ja olet rehellinen itsellesi? isällesihän jo kerroitkin tunteesi.
Kannattaa suojata itseään. Perheensä uskonnosta eroaminen kasvuiässä on trauma, vaikka olisikin itse haluttu ja pitkällä tähtäimellä hyvä ratkaisu. Ota vähitellen ja rauhassa, rakenna omaa identiteettiäsi, lue muiden kokemuksista. Silloin kun itse aikanaan olin liikkeestä eronnut nuori aikuinen, sain tukea erilaisilta vertaistukisivuilta, kirjoista tms. Mua auttoi tosi paljon se tieto, etten ollut yksin. Kaikkea hyvää sinulle!
Kysyjälle: vanhoillislestadiolaisilla ei ole mitään rekisteriä eikä jäsenlistaa. Siksi ehkä vähän harhaanjohtavaa puhua "eroamisesta". Käytännössä uskosta luopuminen tarkoittaa, että kertoo lähipiirille, ettei enää ole uskomassa.
Paljon tsemppejä ap:lle!
Olen itse vastikään uskosta luopunut parikymppinen ex-vl. Ja kyllähän se vanhemmille (ja muillekin) kertominen jännitti, mutta ei se ole perhesuhteisiin vaikuttanut. Varmasti olisi jännittänyt vielä enemmän, jos olisin asunut vielä kotona.
Jos olet päättänyt, niin kerro vain. Salailukin on pitkällä tähtäimellä kuormittavaa. Ja takaisinhan pääsee aina jos mieli myöhemmin muuttuu.
Onko sinulla ystäviä (vl tai ei), joiden tiedät hyväksyvän sinut uskonnosta riippumatta ja joita tapaat enimmäkseen muualla kuin ry:n toiminnassa? Jos on niin hyvä.
Ja onko sinulla sisaruksia, jotka ovat kieltäneet uskon? Sekin voisi helpottaa, ettei ole ensimmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Paljon tsemppejä ap:lle!
Olen itse vastikään uskosta luopunut parikymppinen ex-vl. Ja kyllähän se vanhemmille (ja muillekin) kertominen jännitti, mutta ei se ole perhesuhteisiin vaikuttanut. Varmasti olisi jännittänyt vielä enemmän, jos olisin asunut vielä kotona.
Jos olet päättänyt, niin kerro vain. Salailukin on pitkällä tähtäimellä kuormittavaa. Ja takaisinhan pääsee aina jos mieli myöhemmin muuttuu.
Onko sinulla ystäviä (vl tai ei), joiden tiedät hyväksyvän sinut uskonnosta riippumatta ja joita tapaat enimmäkseen muualla kuin ry:n toiminnassa? Jos on niin hyvä.
Ja onko sinulla sisaruksia, jotka ovat kieltäneet uskon? Sekin voisi helpottaa, ettei ole ensimmäinen.
Ja lisään vielä, että jos sinulla on hyvä ystävä tmv. jolle kertominen tuntuu helpommalta kuin vanhemmille niin kerro ensin hänelle. Ja kouluterveydenhoitajalle tai kuraattorillekin voi jutella ja saada rohkaisua vanhemmille kertomiseen. Suurin osa ammattilaisista kai osaa suhtautua lestadiolaisuuteen ihan asiallisesti, kun vain selität, millainen tilanteesi on.
Miten siitä käytännössä erotaan? Ihan ulkopuolisena kysyn.