Miten edistäisin 1-v. puheenkehitystä?
Meidän vuoden ikäinen ei vielä puhu sanoja eikä jokeltele selkeitä tavujakaan. Eihän tässä vielä mikään kiire ole puheenkehityksessä, mutta mietin, voisiko mahdollista viivettä kuroa kiinni jo varhaisessa vaiheessa? Miten teidän vauvat ovat innostuneet esim. matkimaan äänteitä tai sanoja? Millaiset leikit edistävät ääntelemistä?
Kommentit (14)
Meillä 2v tyttöllä oli vasta 5 sanaa ja kävimme puheterapeutilla. häneltä saimme vinkin lorutella, laulaa ja matkia eläinten ääniä, kuten koira sanoo hau, hau lehmä sanoo ammuu ym.
Kuten aikaisemmat kirjoittajat ovatkin sanoneet, niin laulut, loruttelut, kirjojen katseleminen ja ihan arkinen juttelu edistävät varmaan parhaiten puheen kehitystä. Mutta lapsesihan ei ole vielä todellakaan " jäljessä" mistään aikatauluista, vaan puhetaito kehittyy ja kypsyy varmasti ihan normaalisti ja myös omalla painollaan. Joten älä yhtään stressaa vaan toimi mahdollisimman rennosti - älä suotta ota puheen " kehittämistä" ihan tietoiseksi päämääräksenne, vaan puhu, leiki ja ole lapsen kanssa ihan niin kuin muutenkin olisitte!
Nimittäin. Ainakin itsestäni olen huomannut sen, että jos olen liian tietoisesti yrittänyt tekemällä tehdä lapsen kanssa jotain (ajatellut vaikkapa tyyliin että " tänään meidän täytyykin laulaa aikaisempaa enemmän" tms hassua), niin olen helposti stressaantunut ja jotenkin kuormittanut itseäni suotta. Siksi olen päätynyt - tietoisesti tosin tässäkin tapauksessa - elämään lapsen kanssa mahdollisimman stressivapaata arkea ihan vaan tuiki tavallisine juttuineen, ilman minkään sortin " yrittämistä" . Meillä tämä esikoinen on pian 1v9kk ja rupesi viime elokuussa (1v4kk) toistelemaan enemmän sanoja, ja nyt puhuu jo aika paljon. 1-vuotiaana hänellä taisi olla noin kolme sanaa, ja lisäksi neljäs (" koko" ) joka tarkoittikin sitten kaikea muuta! : )
t. Ompunäiti
.. kysyit siitä, miten muiden lapset ovat oppineet äänteitä ja sanoja, tai miten siihen voisi innostaa. Meillä ainakin lapsi osoitti itse olevansa kiinnostunut esim. asioiden nimeämisestä silloin kun oli siihen itse " valmis" . Jotenkin en oikein usko, että näiden juttujen varsinaisesta opettamisesta olisi kauheasti hyötyä tai iloakaan - tosin et sellaista tainnut itsekään ajaa takaa. Pointtini siis: älä huoli liikoja! : )
t. Ompunäiti
Niinhän se varmasti on, ettei asiasta kannata stressata. Olen itse vaan kiinnittänyt tuohon puheen kehittymättömyyteen erityistä huomiota, kun sisaren perheessä lapsilla on ollut huomattavaa viivettä puheenkehityksessä. Pelkään, että se on perinnöllistä, ja siksi haluaisin auttaa lastani mahdollisimman varhain. Meidän 1-vuotias ei vielä näytä " hokanneen" matkimista ja äänteiden lausumista, mutta ehkä se on vaan kypsymisestä kiinni. Olen aika paljon laulellut hänelle, toistellut sanoja ja esim. eläinten ääntelemistä, lukenut runojakin ja juttelen aika paljon hänelle. En tiedä, voisiko vielä jostain antaa kipinää puhumiseen? Jotain josta lapsi saisi ahaa-elämyksen ääntelemiseen. " Normaalisti" 1 v. ikäinen osaa sanoa muutaman sanan, 3-4 sanaa kuulemma.
Tässä vaiheessa ei varmaan oikein muuta pysty tekemään, vaan nyt täytyy odottaa lapsen " kypsymistä" . Sanoit alkuperäisessä viestissä, että lapsesi ei vielä tavuttele. Tätä kannattaa kokeilla, eli jos lapsi sanoo TÄT, toistat itse heti perään TÄT, jossain vaiheessa lapsesi sanoo taas TÄT. Tätä toistoa kyllä useimmat vanhemmat tekevät ihan luonnostaan.
Meidän poika jokelteli kovasti jo nuorena ja sanoja alkoi tapailemaan hyvin varhain. En pidä itseäni millään osa-alueella kovin aktiivisena äitinä, tarkoitan että joskus jopa podin huonoa omaatuntoa kun en lorutellut, laulellut lapseni kanssa. Sen sijaan puhuin hänelle paljon. Kerran neuvolassakin sanoin, että puhunkohan " liikaa" , eli jaksaakohan tuo pienoinen edes kuunnella;) Kun aina selostin, mitä tein. Joka ikinen kerta kun tultiin ulkoa sisälle, sanoin pojalle että odota siinä, äiti aukaisee oven (aivan kuin se vaunuista mihinkään ois voinut mennäkään..). Pikku hiljaa poika alkoi sitten matkia joitain noista sanoista, mitä tuossa käytin.
Tuo on vaan yks esimerkki. Mielestäni ihan normaali puhuminenkin voi riittää. Jos oli tylsää, kyselin pojalta missä taulu, missä lamppu, missä mikäkin on ja hän osasi näyttää kunnes joskus sitten alkoi itse tapailla noita sanoja. Poika sanoi jo reilun vuoden iässä sanoja ja puhui hyvin reilusti ennen 2-v. Toki en nyt tarkoita että omalla toiminnallani on suurin painoarvo tässä puheenkehityksessä, ymmärsitte varmaan sen.
Huomasin ajattelevani samoin kuin Tikru-Pikru, eli uskon, että normaalitapauksissa ihan tavallinen arjessa tapahtuva juttelu " riittää" Loruttelusta ym hauskanpidosta ei varmastikaan ole mitään haittaa, jos niistä ei tee itse tarkoitusta ja väsytä siten molempia osapuolia!
Jotenkin tuntuisi, että lapsen yksilöllistä kehitystä ei välttämättä voi eikä kannata kiirehtiä. Sitähän esim sanotaan, että motoriikka ja puhe kehittyvät eri tahtiin - yleensä ensin toinen ja sitten vasta toinen. Tämä johtuu ihan aivojen kehityksestä: olisi liian suuri rasitus aivoillle, jos sekä motoriikkaa että puhetta ohjaavat aivoalueet joutuisivat kehittymään samanaikaisesti.
Nyt huomaan kirjoittavani kuin olisin joku " asiantuntija" : ). En ole sitä, vaan ainoastaan yhden lapsen äiti! Onkohan täällä esim. puheterapeutteja paikalla? Olisi kiintoisaa kuulla, mitä mieltä he ovat asiasta!
t. Ompunäiti
Kohta poistun, mutta tämä tuli vielä mieleeni: Kuten Tikru-Pikru sanoi, minäkään en ole kokenut itseäni mitenkään kauhean aktiiviseksi äidiksi näiden kielenoppimis-asioiden kanssa, eikä lapsenikaan ollut kuin vasta reilusti yli 1-vuotiaana kiinnostunut esim. kirjojen katselusta ja lukemisesta puhumattakaan! Siihen saakka hän ei kerta kaikkiaan malttanut olla paikallaan, vaan liikkuminen ja muu touhuaminen veivät voiton. Nyt ollaan suunnilleen puolen vuoden ajan luettu joka ilta jokin pieni iltasatu, ja sen lisäksi ehkä yksi-kaksi muuta (pientä) kirjaa päivän mittaan - lapsen aloitteesta yleensä. Jonkin verran varmaan laulelen kotitöiden ohella ym, mutta lapseni pääasiallinen " oppimisympäristö" on joka tapauksessa ollut ihan tavallinen arkinen juttelu. Siksi olenkin ollut aika yllättynyt, miten nopsaan ja melkein itsestään sitä puhetta onkin alkanut tulla!
Nyt siirryn taka-alalle, mutta seuraan kiinnostuneena keskustelua!
t. Ompunäiti
että hänen nuorimmaisensa, 2,5-vuotias ei vielä puhu montaakaan sanaa, kun taas vanhempi sisarensa puhui jo pari vuotiaana erittäin laajalla sanavarastolla ja täysiä lauseita. Jälkimmäinen lapsi on aivan pienestä pitäen kuullut, kun isommalle luetaan satuja ja myöskin luulisi, että hän ottaisi mallia vanhemmista lapsista ja matkisi heitä. Kypsyminen tapahtuu lapsilla niin eri aikaan, että samassakin perheessä voi esiintyä hyvin suuria eroja kielen oppimisessa, eikä ympäristötekijöillä näytäkään olevan juuri vaikutusta.
Ehkä tuen aivan riittävästi lapsen kielen kehittymistä eli meillä puhutaan varmaan ihan riittävästi. Yritän myös välillä myönteisesti huomioida lapsen ääntelemiset matkimalla ja vastaamalla hänen hihkaisuihin ja joskus niistäkin syntyy " vuoropuhelua" .
kun niin sopivasti sattui, että juuri eilen meidän tyttö aloittikin jokeltamisen tavuilla " tättättää äittä tätä" , " pappappapaa pääpää" , " vavvav" jne. Olikin yhtäkkiä illalla valtavalla porinatuulella, mitä ei koskaan ennen ole ollut. Tänäänkin on sama pulputus jatkunut. Ja sanojakin alkoi sieltä seasta löytymään vahingossa: äiti, isi ja pallo. Hassua, että juuri kun tänne olin asiasta kirjoittanut, niin johan aukesi lapsen puhekanavat ja alkoi löytyä vaikka mitä tavua! :D Näköjään kehitys on sitten nopeaa, kun puhumisen kynnys on kerran ylitetty!
Oletko huomannut tammikuun Vauva-lehdessä artikkelia viivästyneestä puheenkehityksestä, sopiva artikkeli teille:)
meillä poika 2-v juuri täyttänyt ei puhu kuin muutaman yksittäisen sanan, eikä yhtään kaksisanaista lausetta, ei sano vielä edes äiti tai isi, tavuja vain. Siskolikka pian 5v. aloitti puheen 9kk ja jo 1,5-v sanoi lyhyitä lauseita, äänsi tarkasti, kielenkehitys ollut edistyksellistä.
Meillä on kummallekin jutusteltu kovasti, juuri kuten joku kirjoitti, ihan vastasyntyneestä saakka, näytetty esineitä, luettu kirjoja, katseltu kuvia, otettu lapsi koko ajan huomioon ja kysytty hänenkin mielipidettään, loruiltu jne jne. Vajaa 5-v on jo aika päiviä sitten oppinut kirjoittamaan ja lukemaan jonkun verran ja nyt on kiinnostunut kielistä, ja toisen kanssa ei olla edes opeteltu värejä kun ei vielä osaa puhua..
Eli lapset tosiaan kehittyvät hyvin eri tahtiin, vaikka geenit ovat samat ja ympäristö sama.
Itse emme (enää) ole huolissamme tästä myöhäisestä puheen kehityksestä, kun lapsi ymmärtää kehotukset, kommunikoi hienosti vieraankin kanssa, sanoja tulee mutta hitaasti ja kokeillen, lausuu s-äänteen ja r-äänteen, kuulee hyvin jne. Tämän takia neuvolassakin odotetaan tarvitseeko puheterapeutin käyntiä vielä.
En nyt jaksa lukea kaikkia aiheesta kirjoitettuja viestejä, mutta kerron mitä me ollaan tehty. Meillä on ihan keskiverto-poika.
" Intiaanihuudot" opeteltiin kerran sairastaessa kun aika kävi muuten pitkäksi. Masua olen lapsella pärisyttänyt ja hän on tehnyt vastaavaa minun paljaalle iholle, sormella on räpsytelty huulia, niin että niistä on tullut ääntä. Näitä joskus puolen vuoden iästä lähtien.
Ja sitten on luettu paljon ja erityisesti eläinkirjoja, jotka ovat lapsen suosikkeja ja niistä matkittu eläinten ääniä.
katselkaa kuvakirjoja ja toistele aina yhtä sanaa moneen kertaan (' tässä on lehmä, lehmä, katso, mitä lehmä tekee, onko se lehmä...' ) Kuullostaa tyhmälle, mutta niin ne sanat alkaa jäädä muistiin ja pian lapsikin alkaa niitä toistella. Lukekaa paljon, laula lapselle, osta vaikka lasten karaokevideo ja laulakaa siitä yhdessä. Ja juttele niin paljon kuin mahdollista. Ihan sama, mitä höpötät, kuhan puhut. Jos vaikka teet ruokaa, selitä koko ajan, mitä teet, mitä seuraavaksi, mitä laitat mihinkin jne.
Kiirehän ei ole, joten ihan rauhassa vaan! Puheenkehitys on tosi yksilöllinen juttu ja toiset sanoo ekat sanansa vasta lähempänä 2 vuotta.
sitruska ja muksut 6kk/2v7kk