Te lapsiperheelliset, joilla on siistiä, miten te teette sen?

Yksinkertainen vastaus on, että siivoamalla. Tämä tosin vaatii sen, että omat energiat riittää, eli pystyy nukkumaan ja elämään muutenkin suhteellisen "normaalia" arkea. Pitämällä tavaramäärän kohtuullisena ja opettamalla lapsille pienestä pitäen, että jos vaihdetaan leikkiä, niin ne edelliset lelut siivotaan pois ennen kun kaivetaan uudet tilalle.

Paljon tyhjiä komeroita, jonne kiireesti lanataan kaikki lelut lattialta kun tulee vieraita. Sitten pikainen imurointi ja pintojen pyyhkiminen.

pitää hyväksyä se että päivittäin ei ole todellakaan täysin siistiä ja kerran viikossa sitten laitetaan asioita taas järjestykseen niin pahin sotku pysyy poissa... jos stressaa päivittäin siitä tulee vain valtava kierre josta ei selviä...

Kaveri, jonka koti on siisti siivoaa kokoajan tiedostomatta. Ei anna sotkun tapahtua. Tehtiin lasten kanssa limaa, eika tullut sotkua.

Itse taas annoin lasten koristella pipareita ja han oli kauhuissaan kun annoin sotkun tapahtua. Alkoi kerailemaan strosselia lattialta.

Sotku syntyy, kun tavaroille ei ole paikkoja.

Lapsille lelujen kerailysta kannattaa tehda leikki/kisa. Kuka on nopein ja kuka on tarkoin.

Siisteys pysyy luonnostaan. Tähän vaikuttavat ainakin seuraavat:

- Ei kamalasti tavaraa

- Aika hyvin säilytystilaa

- Lapset rauhallisia, leikkivät keskittyneesti yhdellä jutulla kerrallaan (esim. legot, hama-helmet, autot..)

- Lapset tykkäävät rutiineista, lelujen keruu leikin jälkeen on rutiini

Keittiö siivotaan ruokailun jälkeen, talo kerran viikossa.

Eriytän vastauksessani siivouksen ja järjestämisen.

Aikuiset perheessä on erittäin hyvin järjestelmällisiä, kumpikaan ei kestä epäjärjestystä. Lapset on kasvatettu keräämään lelunsa päivän päätteeksi. Jos on tulossa kavereita kylään (lapsille tai aikuisille), leikit leikitään lasten huoneissa eikä levitetä olkkaariin. Kun järjestys on kunnossa, on siivoojan helppo käydä kerran viikossa pitämässä asunto kunnossa kun puhdistaa kaikki paikat kunnolla. Se aika me vietetään perheenä mm. ulkoilemassa kun ei tarvii vapaa-ajalla siivota.

Jokaisella tavaralla on oma paikka. Ja tavarat laitetaan niille paikoilleen joka ilta ennen nukkumaan menoa. Mulla oli lastenhuoneessa korkeat vaatekaapit, joiden alaosissa oli vetolaatikoita: pikkautot, dinosaurukset, legot, junarata, naamiaisvaatteet, ritarilinnan osat jne jne. Lapset oppi hyvin nopeasti myös itse, että mitä tulee mihinkin laatikoon ja osasi korjata edellisen homman pois, että saivat seuraavan mahtumaan siihen lattialle. 

Meillä kaksi lasta ja kaksi lastenhuonetta. Toisessa nukutaan ja toisessa leikitään. Leikit pysyy yhdessä huoneessa. Jos sinne halutaan rakentaa se junarata, pitää muut siivota ensin lattialta pois.

Mies kiristää koululaista melko menestyksekkäästi siivoamaan huoneensa ennen kuin saa luvan pelata tietokoneella. Tai lattia ainakin tulee kerättyä tyhjäksi, kaikki tasot on kyllä täynnä askarteluvälineitä, keskeneräisiä projekteja ja muita tavaroita... 

Meissä on kaikissa vähän sitä vikaa, että tavarat eivät tahdo kulkeutua paikoilleen. Oma jumppamattoni saattaa pyöriä eteisessä lähes viikon, ennen kuin vien sen paikoilleen. Kirjaston kirjat on sohvapöydällä tai sohvalla kirjahyllyn sijaan, mies kerää imuroinnin tieltä tuolit tavarat sängylle ja jättää ne siihen. En varmaan auttanut kysyjää, mutta tunnen tuskan.

Tavarat käytön jälkeen aina omalle paikalleen, siivotaan kun tarvetta on.

Tämäkään asia ei ole hankala ellei siitä tee sellaista

Suurin syy siisteyteen olin ja olen edelleen minä. Pidän järjestyksestä. Tästä johtuen meillä on aina ollut jokaiselle tavaralle oma paikka, ja olen harrastanut karsintaa iät ja ajat. Kaikelle, mitä ei oikeasti tarvita, on etsitty uusi sijoituspaikka. 

Kun lapset oli pieniä ja ikäeroa oli kaksi vuotta, ja kun toinen on ja toinen tyttö, toinen poika, leluja oli todella paljon. Tein kuitenkin niin, että lelumäärälle oli myös järkevät ja helppokäyttöiset säilytyspaikat, ja että lelut oli suurin piirtein siellä missä lapsetkin. Kun lapset kasvoivat, lelutkin siirtyi olohuoneesta omiin huoneisiin. Kun meille syntyi vielä kolmas, järjestin talon kertaalleen uudelleen niin että vauvan tavarat oli siellä missä vauvakin useimmiten. 

Toinen mikä ylläpiti järjestystä oli se, että kausivaatteet oli eteisessä ja muut pestyinä ja viikattuina vaatehuoneessa. Kaksi kertaa vuodessa pidin kirppispöytää plus lahjoitin pois kaiken, mitä koin ettei enää tarvita. Mitä jäi jäljelle, pesin heti ja siirsin vaatehuoneeseen odottamaan syksyä/kevättä. Säännöllisesti korjasin rikki menneitä leluja tai vaatteita, tai karsin niitä pois. Ja aina jotain ostaessa mietin, minkä kanssa tämä käy ja tarvitseeko tätä todella. Kun joku tarjosi jotain tavaraa tai vaatekasaa, kieltäydyin ihan reilusti jos koin, että vastaanottamisesta ei ole kuin haittaa. 

Ja päivittäisessä siivouksessa vie mennessäs, tuo tullessas, toimii edelleen. Tuo yhdessä sen kanssa että mitään ei ole liikaa - kaikki on helpompaa.