Isovanhemmat

Ystäväni on 8vuotiaan pappa ja  lähtivät Haaparannalle ostamaan makeisia. Ja lapset muistavat mukavat reissut aikuisena.

Eivät vieneet koskaan minnekään, mutta olivat aina läsnä. Mummo ja pappa asuivat meillä. Juteltiin koko ajan, mummo ymmärsi kaiken, vielä teini-ikäisen murheetkin. Hänelle voi kertoa kaikesta, omille vanhemmille ei. Tunsin, että minua rakastettiin, toisin kuin äitini kanssa tunsin, että olin aina tiellä ja liikaa. Mummo on turva. Pappa oli taustalla, mutta turva sielläkin. Ilman mummoa en olisi kasvanut henkisesti näin terveeksi. Vaikka mummolla oli ollut kamala elämä itsellään, lapsia kuollut jne. hän oli silti heikkona vanhuksenakin turva. Ihmeellistä.