Mikä on riittävä läheisyys parisuhteessa?
Kommentit (43)
Kaikissa aiemmissa suhteissani seksi on loppunut kun muu läheisyys on jäänyt vähemmälle. Nykyisen kanssa päätin että päivittäin halaan, pussaan ja pidän hyvänä, ja se on todellakin auttanut asiaa. Seksielämä sujuu ja vaimo aivan näkyvästi ilahtuu kun minut näkee.
M48
Riippuu osapuolista, toiset kaipaa sitä enemmän ja toiset vähemmän, ei ole mitään standardia. Keskinäisellä kommunikaatiolla se selviää.
Vierailija kirjoitti:
Pussailua, halailua, silittelyä, muuta hyvänä pitoa meillä on oikeastaan jatkuvasti jos emme jotain muuta tee. Seksiä ehkä pari kertaa viikossa. Iltaisin sängyssä luemme kirjoja ja silittelemme toisiamme.
Vähempään en tyytyisi.
Hauskaa lukea näitä suht tuoreiden parien kuvauksia kuinka koko ajan pussaillaan ja seksiä on aina kun nähdään. No shit, sellaista se on parisuhteen alussa.
Mutta Herätys todellisuuteen kysyjä oli isä, eikä lasten äiti anna riittävästi läheisyyttä.
Kun talossa on lapsia tai on oltu yhdessä vuosia, tietenkin tilanne on eri, kuin suhteen alussa ja ennen lapsia. Eikä siinä ole mitään outoa tai väärää, kukaan ihminen vain ei jaksa olla kiinni toisen ihossa jatkuvasti ikuisesti. Ihannetapauksessa tietenkin läheisyyttä on siten, että suhde pysyy läheisenä ja molemmat tyytyväisinä.
Aloittajalle ohjeena, että ongelma hoidetaan puhumalla puolison kanssa asiasta vakavasti ja rakentavasti. Ja aloitetaan ns. tavoitteellinen parannusohjelma. Ei siten, että kysytään vauva-palstalta mielipidettä ja lähdetään niiden turvin pikkujouluista vieraaseen kainaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pussailua, halailua, silittelyä, muuta hyvänä pitoa meillä on oikeastaan jatkuvasti jos emme jotain muuta tee. Seksiä ehkä pari kertaa viikossa. Iltaisin sängyssä luemme kirjoja ja silittelemme toisiamme.
Vähempään en tyytyisi.
Hauskaa lukea näitä suht tuoreiden parien kuvauksia kuinka koko ajan pussaillaan ja seksiä on aina kun nähdään. No shit, sellaista se on parisuhteen alussa.
Mutta Herätys todellisuuteen kysyjä oli isä, eikä lasten äiti anna riittävästi läheisyyttä.
Kun talossa on lapsia tai on oltu yhdessä vuosia, tietenkin tilanne on eri, kuin suhteen alussa ja ennen lapsia. Eikä siinä ole mitään outoa tai väärää, kukaan ihminen vain ei jaksa olla kiinni toisen ihossa jatkuvasti ikuisesti. Ihannetapauksessa tietenkin läheisyyttä on siten, että suhde pysyy läheisenä ja molemmat tyytyväisinä.
Aloi
Pahoittelen että puhkaisen kuplasi, mutta olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Onnellisia yhdessä todennäköisesti juuri tuon toisen sekä henkisen että fyysisen huomioimisen vuoksi.
Seksiä oli alkuun melkein päivittäin, se on toki vähentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pussailua, halailua, silittelyä, muuta hyvänä pitoa meillä on oikeastaan jatkuvasti jos emme jotain muuta tee. Seksiä ehkä pari kertaa viikossa. Iltaisin sängyssä luemme kirjoja ja silittelemme toisiamme.
Vähempään en tyytyisi.
Hauskaa lukea näitä suht tuoreiden parien kuvauksia kuinka koko ajan pussaillaan ja seksiä on aina kun nähdään. No shit, sellaista se on parisuhteen alussa.
Mutta Herätys todellisuuteen kysyjä oli isä, eikä lasten äiti anna riittävästi läheisyyttä.
Kun talossa on lapsia tai on oltu yhdessä vuosia, tietenkin tilanne on eri, kuin suhteen alussa ja ennen lapsia. Eikä siinä ole mitään outoa tai väärää, kukaan ihminen vain ei jaksa olla kiinni toisen ihossa jatkuvasti ikuisesti. Ihannetapauksessa tietenkin läheisyyttä on siten, että suhde pysyy läheise
Tottakai tässä on mahdollisuus suureen vaihteluun täsmennyksellä
*jos emme tee muuta*. Tämähän voi tarkoittaa ihan mitä tahansa määrää.
Ja sillä on valtava merkitys onko pariskunnalla lapsia.
Kun perheeseen syntyy vauva, ovat nuo hetket, jolloin ei tee muuta, aika vähissä. Saati jos lapsia tulee useita. Ap:lla on useampi lapsi. On välttämätöntä, että elämään sisältyy pienten lasten kanssa vaiheita, jolloin läheisyys vähenee, koska aika ja voimat eivät yksinkertaisesti riitä jatkuvaan silittelyyn verrattuna kahdestaan oloon.
Voit nyt seuraavaksi kertoa montako yhteistä lasta teillä on, niin olette vertailukelpoisia ap:n kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Voit nyt seuraavaksi kertoa montako yhteistä lasta teillä on, niin olette vertailukelpoisia ap:n kanssa.
Kaksi tytärtä, toinen aloitti syksyllä lukion ja toinen pääsi kesällä ripille. Miksi sinulle on niin vaikeaa sisäistää että joillain pareilla sitä läheisyyttä riittää, sen luulisi olevan suuri syy siihen miksi jotkut pariskunnat pysyvät yhdessä pitkään.
Vauva-aikoinakin läheisyyttä riitti vaikka univaje painokin päälle varsinkin toisen lapsen synnyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pussailua, halailua, silittelyä, muuta hyvänä pitoa meillä on oikeastaan jatkuvasti jos emme jotain muuta tee. Seksiä ehkä pari kertaa viikossa. Iltaisin sängyssä luemme kirjoja ja silittelemme toisiamme.
Vähempään en tyytyisi.
Hauskaa lukea näitä suht tuoreiden parien kuvauksia kuinka koko ajan pussaillaan ja seksiä on aina kun nähdään. No shit, sellaista se on parisuhteen alussa.
Mutta Herätys todellisuuteen kysyjä oli isä, eikä lasten äiti anna riittävästi läheisyyttä.
Kun talossa on lapsia tai on oltu yhdessä vuosia, tietenkin tilanne on eri, kuin suhteen alussa ja ennen lapsia. Eikä siinä ole mitään outoa tai väärää, kukaan ihminen vain ei jaksa olla kiinni toisen ihossa jatkuvasti ikuisesti. Ihannetapauksessa tietenki
Mistä päättelet että ap:lla on useampi lapsi? Missään ei ole niin sanottu..
2-4 kertaa viikossa seksiä on aika sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pussailua, halailua, silittelyä, muuta hyvänä pitoa meillä on oikeastaan jatkuvasti jos emme jotain muuta tee. Seksiä ehkä pari kertaa viikossa. Iltaisin sängyssä luemme kirjoja ja silittelemme toisiamme.
Vähempään en tyytyisi.
Hauskaa lukea näitä suht tuoreiden parien kuvauksia kuinka koko ajan pussaillaan ja seksiä on aina kun nähdään. No shit, sellaista se on parisuhteen alussa.
Mutta Herätys todellisuuteen kysyjä oli isä, eikä lasten äiti anna riittävästi läheisyyttä.
Kun talossa on lapsia tai on oltu yhdessä vuosia, tietenkin tilanne on eri, kuin suhteen alussa ja ennen lapsia. Eikä siinä ole mitään outoa tai väärää, kukaan ihminen vain ei jaksa olla kiinni toisen ihossa jatkuvasti ikuisesti. Ihannetapauksessa tietenkin läheisyyttä on siten, että suhde pysyy läheisenä ja molemmat tyytyväisinä.
Aloi
Turha ruikuttaa muille, jos ei saa itse aikaiseksi aborttia. Lapsia ei ole kenenkään tässä maassa pakko hankkia parisuhdetta pilaamaan.
Osapuolten tarpeistahan se riippuu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä saisi joka päivä olla, halailua, suukottelua, kosketuksia.
Meillä ei ole lainkaan, ei mitään.
Tämä!
Meillä halataan kerran illalla ja saan pikku suukon mutta siinä ei ole tippaakaan intohimoa eikä intensiteettiä. Ennemmin heittää leikikdi tai pelleilyksi:( Seksiä ei miehen puolelta enää ole, lusikkaan kierähtää unissaan vahingossa kerran vuodessa.
Joillekin läheisyys ei vaan ole luontevaa, en ymmärrä miksi.
Erityisen tuskallista tämä on silloin kun satun halaamaan yhtä miespuolista ystävääni, hän halaa niin täydellisesti että sulan siihen ja alkaa itkettää! Olisipa sellaista kotonakin!
Meillä läheisyyttä on hyvin vähän..pari pikaista pusua päivässä, muuta kosketusta tuskin lainkaan. Lopetin itse kokeeksi miehen silittelyn, taputtelun ja halailun.. lopputulos oli se, että mies ei koskekaan minuun, jos aloite ei tule minulta. Olen yrittänyt ottaa asian puheeksi, olen joskus kysynytkin, että toivonko liikaa, vastaus on ei, mutta tilanne ei muutu. Itse haluaisin ja tarvitsisin läheisyyttä, mutta sitä vaan ei tule.
Olen tietoinen, että kaikki ei läheisyyttä kaipaa, mutta sitten kumppanivalinta pitäisi olla sitä mukaa. On kurja riutua tässä tilanteessa vuosi toisensa jälkeen. Helppo sanoa, että lähde, varsinkin kun sitä keskusteluyhteyttäkään ei oikein ole. Olen vakaasti sitä mieltä, että suhteessa oleva läheisyys on suhteen liima. Eikä tarvitse taas kärjistää niin, että ei kukaan jatkuvaa lääppimistä jaksa, siitähän ei ole kyse.. En halua elää ikuisesti näin, sitä viimeistä niittiä odotellessa..
N 51
Erottuani on ollut todella suuria vaikeuksia hyväksyä toisen ihmisen lähellä olemisen puute. Erosimme alle vuosi sitten ja edelleenkään en ole tähän tottunut. Välillä tuntuu, että halkean tähän kaipuuseen. Olen aina ollut silittelijä, pusuttelija ja lähellä olevainen.
Vierailija kirjoitti:
Erottuani on ollut todella suuria vaikeuksia hyväksyä toisen ihmisen lähellä olemisen puute. Erosimme alle vuosi sitten ja edelleenkään en ole tähän tottunut. Välillä tuntuu, että halkean tähän kaipuuseen. Olen aina ollut silittelijä, pusuttelija ja lähellä olevainen.
Ei siihen totu. Toivottavasti löydät pian läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit nyt seuraavaksi kertoa montako yhteistä lasta teillä on, niin olette vertailukelpoisia ap:n kanssa.
Kaksi tytärtä, toinen aloitti syksyllä lukion ja toinen pääsi kesällä ripille. Miksi sinulle on niin vaikeaa sisäistää että joillain pareilla sitä läheisyyttä riittää, sen luulisi olevan suuri syy siihen miksi jotkut pariskunnat pysyvät yhdessä pitkään.
Vauva-aikoinakin läheisyyttä riitti vaikka univaje painokin päälle varsinkin toisen lapsen synnyttyä.
Meillä sama tilanne läheisyydessä ja ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä. Yhteisiä lapsia 3 joista 1 melkein vauva <3
Kyllä sen riittävän läheisyyden määrittelee parisuhteen osapuolet itse :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen riittävän läheisyyden määrittelee parisuhteen osapuolet itse :)
Tässä on kyllä vähän sama kuin parisuhdeseksissä: haluton määrittelee määrän ja laadun:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen riittävän läheisyyden määrittelee parisuhteen osapuolet itse :)
Tässä on kyllä vähän sama kuin parisuhdeseksissä: haluton määrittelee määrän ja laadun:(
Haluton ihminen ei ole parisuhdeainesta. Vaihda parempaan.
Ilman seksuaalista ja muuta läheisyyttä en jaksa kiinnostua suhteesta. Minusta pääsee hyvin helposti ja nopeasti eroon, kun alkaa laiminlyödä tätä puolta.