Sairaanhoitajat tarvitsee parempaa koulutusta

Vierailija kirjoitti:

Ei se opetuksen lisääminen ymmärrystä lisää, siinä menevät rahat ja resurssit harakoille. Jätetäänpä suosiolla ne arvioinnit ja diagnostiikka lääkäreille, joille se kuuluukin. Jos sairaanhoitajatar osaa käynnistää Omronin ja tuntee numerot, niin se on jo korkeampaa hoitotiedettä ja ylikurssiasiaa. Se riittää hoitajalle ja palkkakin on enemmän kuin kohdillaan.

Lääkäreillä on pitkä koulutus, joten jätetään diagnosointi ja arvioinnit heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva? Meillä käännytetään monia, koska vaiva on viilto sormessa ja pelkkä laastari riittää. Hei hei. 

Ei kuulu sinulle. Mutta mitäpä luulet, millaisista kokemuksista tällainen mielipiteeni voisi kummuta? Olisiko vaikka joidenkin tekemistä vääristä ja vähätellyistä diagnooseista? Ap

Miksi menet sairaanhoitajan luo? Itse varaan ajan aina heti lääkärille, ei hoitaja voi diagnosoida mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaiva? Meillä käännytetään monia, koska vaiva on viilto sormessa ja pelkkä laastari riittää. Hei hei. 

Ei kuulu sinulle. Mutta mitäpä luulet, millaisista kokemuksista tällainen mielipiteeni voisi kummuta? Olisiko vaikka joidenkin tekemistä vääristä ja vähätellyistä diagnooseista? Ap

No sittenpä vaan kerrot, et ei tainnu diagnoosi osua oikeaan, kun ei vaikka  lääkkeistä ole apua vaivoihin. Mut vaikea sanoa missä meet, vai antoiko vaan tyyliin buranaa ja sä yrität vaatia jotain opiaatteja ja sit ne passittaa sut ulos? 

Mitä helvettiä oikein sönkötät? Oletko jotenkin sekaisin? Ap

No

No jos hoitaja miettii pääsetkö lääkärille vai et, niin se on lääkärille tai ulos. Eli ulospassitus. 

Ei varmaan tule enää uutena asiana kenellekään, että sairaanhoitajista on huutava pula. Töihin joudutaan palkkaamaan ihan kuka vaan suostuu tulemaan, ja sen kyllä huomaa. Hoitotyössä touhuaa nykyään hyvin paljon opiskelijoita, lääkeluvattomia ja keikkatyöntekijöitä. Kaikilla ei ole lääkelupia eikä aiempaa kokemusta, konkarit ohjaavat näitä uusia sitten oman työnsä ohessa jos ehtivät.

Ja toki joukkoon mahtuu myös "mätiä hedelmiä", niitä, jotka haraavat vastaan kaikkea, laiskureita ja osaamattomia. Kaikki eivät viitsi tai halua suorittaa pakollisia täydennyskoulutuksia, puhumattakaan vapaaehtoisista. Varsinkin, jos kouluttautuminen pitäisi tehdä vapaa-ajalla. 

Ollaan yritetty tästä nyt useamman vuoden ajan varoittaa, mutta tähän on nyt menty. On ihan tsägästä kiinni miten pätevän hoitajan saa. Ja tuleeko edes ymmärretyksi omalla kielellään. Tsempit vaan meille kaikille! 

Vierailija kirjoitti:

Ei se opetuksen lisääminen ymmärrystä lisää, siinä menevät rahat ja resurssit harakoille. Jätetäänpä suosiolla ne arvioinnit ja diagnostiikka lääkäreille, joille se kuuluukin. Jos sairaanhoitajatar osaa käynnistää Omronin ja tuntee numerot, niin se on jo korkeampaa hoitotiedettä ja ylikurssiasiaa. Se riittää hoitajalle ja palkkakin on enemmän kuin kohdillaan.

Mitä ihmettä sä selität? Kyllä sen hoidontarpeenarvioinnin tekee monissa päivystyksissä triagehoitaja ja terveyskeskuksissakin usein hoitaja arvioi millaiselle ajalle potilas otetaan. Vai meinaatko että lääkärit siellä palkkansa eteen tekevät tätä valikoivaa työtä? Diagnostiikka toki kuuluu lääkäreille, siitä ei varmaan kukaan muuta väittänytkään. Halveksuvaa tuollainen puhe mitä kirjoitat.

Minä vaihdoin pois hoitoalalta melko pian valmistumisen jälkeen, koska koin, ettei minulla ollut riittäviä valmiuksia siihen työhön, vaikka paperit sain. Koulussa ei opeteltu käytäntöä, vaan siellä oli juurikin kaikkea korkeakouluihin kuuluvaa tieteishöpötystä, josta ei ole mitään hyötyä sairaanhoitajan käytännön työssä. Pienessä kaupungissa työharjoittelupaikat olivat välillä sinnepäin. Minä ja moni muu suoritettiin lastenhoitotyön harjoittelu päiväkodissa. Tätä perusteltiin sillä että "hoitajan täytyy tietää, millainen on terve lapsi". Juu kyllä, mutta sairaanhoitajana olisi ihan kiva harjoitella myös sairaanhoitoon liittyviä käytännön juttuja, kuten iv-lääkitystä.

Kerroin ihan rehellisesti työhaastattelussa fiiliksistäni, mutta ne kuitattiin sillä, että "työ tekijäänsä opettaa, nythän se oppiminen alkaa, meiltä saat kunnon perehdytyksen". Todellisuus joka paikassa oli sitä, että olin pari päivää jonkun vakkarin kanssa, kunnes hän jäi saikulle. Sitten olinkin tyyliin opiskelijakeikkalaisten kanssa vastuuvuorossa ja olin sen porukan kokenein, eikä mulla ollut ketään, jolta kysyä neuvoa.

Kerran sattui niin, että viidentenä työpäivänäni iltavuorossa vastuuvuorossa ollessa meille yritettiin siirtää trakeostomiapotilasta. Mun oli pakko sanoa, ettei meistä vuorossa olevista kukaan osaa hoitaa sellaista. Paljon tuli tällaisia vastaavia tilanteita, ettei koulussa oltu sanallakaan puhuttu ko. aiheesta, eikä harjoittelussa ollut tullut vastaan ja kokeneet kollegat olivat saikulla.

Moni tuttu on myös todennut alanvaihdon syyksi sen, että "tuntuu etten osaa mitään" Minä opiskelin kymmenen vuotta sitten. Koulu oletti, että työharjoittelussa opetellaan kaikki käytäntö, mutta työharjoittelupaikassa ohjaaja oletti, että me ollaan koulussa jo opeteltu käytäntöä nukeilla ja toisillamme ja tarkoitus on syventää osaamista. Toivon todella, että koulutus on tämän jälkeen kehittynyt työelämälähtöisempään suuntaan ja tiedeopetusta on vähennetty.