Mietin lähes koko ajan ulkonäköäni.

Sain jo lapsena aika paljon huomiota ulkonäölläni. En kuitenkaan ole koskaan ollut mikään suuren luokan kaunotar. Jostain syystä ulkonäöstäni vaan ollaan tykätty.

Joskus liika huomio on ahdistunut. Mutta nyt kun iän myötä ulkonäkö on hieman muuttunut, niin huomio on vähentynyt. Ja se vasta näköjään ahdistaakin.

Mietin koko ajan miten saisin ulkonäköäni paremmaksi. Järkevästi ajatellen mun pitäisi kuitenkin hyväksyä ikäni ja sen tuomat muutokset ulkonäkööni. Tilanne ei varmastikaan tule tulevaisuudessa paranemaan.

Edelleen kuitenkin saan kuulla olevani kaunis. Vaikeinta tässä kuitenkin on omat mielentilavaihtelut. Välillä koen itsekin olevani ihan hyvännäköinen ja välillä taas ihan kauhean ruma. Silloin kun koen olevani kaunis, niin saan heti positiivista kommenttia ulkonäöstäni. Ja sitten kun koen olevani ruma, niin olenkin kaikille ilmaa.

Joten siksi tuntuu, että tämä on totuus. Ulkonäköni vaihtelee kauniista rumaan. Onko kellään yhtään vastaavanlaisia kokemuksia? Miten saisin ajatukseni pois ulkonäöstäni?