Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia samojedinkoirista?
28.11.2023 |
Perheessämme on aina ollut koiria, palveluskoirista seurakoiriin, koiran pitäminen ja kouluttaminen eivät ole meille ongelma. Seuraavan rodun valitseminen vain tuottaa ongelmia, kun mahdollisuuksia on niin paljon.
En siis tarvitse asiantuntevaa kyselyäsi perheestämme ja henkilökohtaista arvioitasi siitä, että sopisiko juuri samojedi meille vai ei. Sen sijaan olen superkiinnostunut kuulemaan millaisia kokemuksia juuri sinulla on sammareista.
Kaikki mahdollinen kiinnostaa, erityisesti luonne ja käyttäytyminen arjessa.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tungen samaan ketjuun, kun edellinen koiramme kuoli ja mietitään uutta rotua. Asumme omakotitalossa maaseudulla, toki tässä on talojakin lähellä ja kylätie. Edellinen koira oli enimmäkseen piha-aidassaan, mutta etenkin viime vuosina illat ja yöt sisällä. Etsimme sellaista rotua, joka voisi olla työpäivän ajan, eli käytännössä 7-17 pihalla koiratarhassa, siellä toki lämmin koppi ja sitten mielellään viihtyisi illat ja yöt sisällä. Lenkkeilemme iltaisin noin tunnin, aamulla lyhyemmin, kesällä lenkit ovat pidempiä ja entistä koiraa pystyi pitämään metsässä vapaanakin, sekin olisi yksi toive uudelle koiralle. Iltaisin rapsuttelemme ja leikitämme koiraa ja otamme sohvalle viereen.
Sopisikohan samojeedi meille? Turkinhoito ei ole ongelma ja karvoihin olemme jo tottuneet. Ehkä eniten mietityttää se, että viihtyykö yksin pihatarhassa päivän ja toinen asia, että pystyykö pitämään metsälenkillä irti. En halua, että koira haukkuu tai ulisee ikävissään koko päivän tai karkaa heti tilaisuuden tullen.
Ihania koiria ovat. Kova homma vain turkin hoitamisessa ja sitä karvaa ja kuolaa on tosiaan kaikkialla. Meidän samojedi oli ainakin maailman lapsiystävällisin koira ikinä, hän rakasti kaikkia lapsia, tuttuja ja vieraita. Muutenkin ovat ihmisystävällisiä. Ainut huono puoli on, että ovat todella jääräpäisiä. Mielestäni kuitenkin se luo niille persoonaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihania koiria ovat. Kova homma vain turkin hoitamisessa ja sitä karvaa ja kuolaa on tosiaan kaikkialla. Meidän samojedi oli ainakin maailman lapsiystävällisin koira ikinä, hän rakasti kaikkia lapsia, tuttuja ja vieraita. Muutenkin ovat ihmisystävällisiä. Ainut huono puoli on, että ovat todella jääräpäisiä. Mielestäni kuitenkin se luo niille persoonaa.
Täytyy vielä sanoa, että meidän samojedi rakasti olla myös paljon yksin parvekkeella, joka oli vähän niinkuin hänen oma paikkansa. Paljon touhusi aina meidän kanssa, mutta tarvitsi myös omaa aikaa ulkona parvekkeella.
Kesällä, kun on kauhean kuuma, niin meidän samojedi rakasti käydä uimassa. Pitää vain muistaa kuivata turkki todella hyvin, ettei tule hot spotteja.
Räkyttääkö ohikulkijoita, jos on pihatarhassa? Ovatko kovia karkailemaan, vai onko helppo opettaa pysymään vaikka pihalla irti, kun ihmisetkin ovat pihapiirissä.
Meillä oli lapsuudenkodissani hyvinkin leppoisa, "kaikkien kaveri"-samojedinarttu. Tuli ainoana toimeen jopa kaikkia muita samaa sukupuolta olevia vihaavan naapurinkoiran kanssa. Kaveerasi myös jotakuinkin kaikkien eläinlajien kanssa, samoin ihmisten iästä huolimatta.
Omapäinen tapaus myös, tiedettiin että osaa kyllä käskyt mutta eri asia oli koska päättää niitä kuunnella ja milloin ei ole ymmärtävinään.
En ottaisi kerrostaloon, rakasti ulkonaoloa mutta halusi myös olla aina kaikessa "oman laumansa" touhuissa mukana, joten sopinee aktiiviselle, ulkona liikkuvalle perheelle parhaiten.
Ja karvoja. Karvoja, karvoja. Karvoja löytyy suunnilleen kaapissa olevien kananmunienkin sisältä.