Lue keskustelun säännöt.
Äidin iso ikävä...
03.01.2007 |
Jouduimme luopumaan koirastamme joulukuun 12.päivä. Teimme sen koiramme parasta ajatellen, koska pieneltämme alkoi tulle pissat alle nukkuessaan ja jo muutenkin...Kauniit muistot ja kauhea ikävä jäi vain jäljelle.Joka päivä koirani tulee minulle mieleen kymmeniä kertoja, ellei useamminkin. Koiramme kun oli meillä kaikessa aina mukana,koskaan sitä ei jätetty yksin kotiin.Vauvan tuloonkin se suhtautui niin mahtavasti ettei parammin olisi edes voinut suhtautua:)viisas poikamme...Nyt kun hauvelimme on siellä taivaassa äidillä on jatkuva ikävä...Voi kumpa saisin ottaa sinut syliini ja painaa kasvoni pehmeään turkkiisi....Rakastan sinua aina!
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aina niin raskasta. Meilläkin on 15-vuotias koiravanhus jolla tassu ei enää lenkillä nouse vanhaan tahtiin ja muutenkin alkaa vanhuus oikeasti vaivata. Tässä jo hieman valmistaudumme väistämättömään, toivottavasti ei ihan pian.