Onko kukaan lapseton pitänyt entisen miehensä sukunimen?
mun exä oli entisiä aatelisia ja nimi kuulostaa komeelta, turhamaisena ihmisenä pidin se nimen ja se on ollut minulla jo 15v. joskus tulee vaan mieleen että tämä nimi pitäs vaihtaa mutta toisaalta pitäs sitten totutella uuteen nimeen jne.
Mitä mieltä?
Kommentit (16)
Exän sukunimi aatelisnimi, en vaihtanu erotessa takas omaan varsin tavalliseen suomalaiseen nimeen.
Nyt on uusi avioliitto edessä, ei vissiin enää kehtaa exän sukunimeä pitää...
Oli käyttänyt miehen nimeä kauemmin kuin tyttönimeään, kun olivat niin kauan naimisissa.
miehen sukunimi oli niin hankala niin hän piti entisen niemensä eli ex-mihesä nimen..
Käsittääkseni ei ole mahdollista pitää ex-miehen nimeä, jos menee uudelleen avioon???
Olenko ymmärtänyt väärin...? Vai koskeeko tämä vain ns. " suojattuja" sukunimiä...?
joten aviotuessamme pidin ex-mieheni nimen.
Ihan sama onko lapsia, vai eikö ole. Ethän sinä sitä sukua enää ole, joten miksi ei vaihtaisi omaan nimeen??
Yksi lapseton tuttu juuri erosi, eikä vaihda nimeensä. Hänellä on kyllä uusi mies jo kenen kanssa havittelee naimisiin, joten siinä lienee syy.. Ei viitsi kahta kertaa nimeään taas vaihtaa.
Outoa :/
Oma nimi niin eipä tarvitse tuollaisiakaan miettiä ja laskeskella.
Vierailija:
Käsittääkseni ei ole mahdollista pitää ex-miehen nimeä, jos menee uudelleen avioon???Olenko ymmärtänyt väärin...? Vai koskeeko tämä vain ns. " suojattuja" sukunimiä...?
Hän meni tosi nuoerana tyttönä naimisiin, mies häippäsi yllättäen ja ero tul (lapsia ei ollut!!!)i. tapas sitten mieheni isän joskus 7 vuoden päästä ja tekivät lapsen (mieheni). Elivät avoliitossa 20 vuotta ja nyt toisen miehen kanssa avoliitossa. ja on edelleen nimi jonka sai ensimmäiseltä mieheltään. Ihmettelen miksi alunperin säilytti miehensä nimen, varsinkin kun mies yks kans anopin jätti... olisin kyllä itse tyttönimeni ottanut takaisin.
Ihan loogista. Harvat tavikset pitää oman nimensä jos menevät aatelismiehen kanssa naimisiin. Ja jos oma nimi on " parempi" niin silloin otetaan tuplanimi tyyliin " von Kickeldorff-Virtanen" tai pidetään oma.
Ei tarvitsisi ihmetellä ja miettiä, säätää ja vääntää.
Yksinkertaista eli helppoa.
niin miksei sitä sitten pitäisi.
Jos sinun tyttönimesi oli Sirkka Humalniemi ja avioliitossa saisit nimen Sirkka Kallasvuo niin tuskinpa tuota humalniemeä takaisin haluaisit.
miksei hän vaihda takaisin tyttönimeensä, vaikka oli jo kauan ollut isästä erossa, ja tyttönimi on nätimpi (makukysymys ehkä mutta...) kuin aviossa saatu. Hän sanoi, ettei ole enää se ihminen. Marja Lampinen on se tyttö, joka hän oli, ja Marja Virtanen se nainen, joka hän on nyt.
Musta se on ihan ymmärrettävää. En mäkään enää tunne olevani se ihminen, joka olin vuosia sitten ennen avioliittoa. Joissakin intiaanikulttuureissahan mun käsittääkseni vaihdetaan nimi tiettyinä murrosaikoina elämässä, eli nähdään ihmisen ikäänkuin muuttuvan toiseksi murroksen myötä. Miksi siinä olisi siis mitään outoa, että nainen, joka on vaihtanut nimensä, ei ainakaan takaisin päin vaihda.
Tietysti siinä vaiheessa, kun menee uudestaan naimisiin, olisi jotenkin outoa pitää vanhan miehen nimi. Sitten on paras harkita, haluaako ennemmin uuden miehen nimen, vai oman tyttönimensä.
Ja otti uuden miehensä nimen perään. Eli nyt hänellä on sekä exänsä että uuden miehensä yhdistelmäsukunimi :-). Tämä rouva on lapseton.
Syynä tähän oli se, että oli luonut kansainvälisen uran tuolla aikaisemmalla sukunimellä. Ei sitten raaskinut vaihtaa sitä, ja otti uuden miehensä nimen vaan perään. Tosin hän aina neuvoo kaikkia nuoria pitämään oman tyttönimensä, ja vaihtaa loppuosaa miehen mukaan.
Eron jälkeen tiputin miehen sukunimen pois eli jäljelle jäi siis tyttönimeni. Muutin myös lasten sukunimen samaksi eli tyttönimekseni. Mut kukin tyylillään.