Lue keskustelun säännöt.
Hei, juteltaisiinko kerrankin vain hyvistä parisuhteista?
26.11.2023 |
Minä olen todella onnellisessa parisuhteessa, viimeiset 16 vuotta. AV-palstalla aika vähän näitä hyviä mainitaan vaikka aivan varmasti moni sellaisessa onkin...
Jos vaikka kivasti plussilla ja miinuksilla!
+ Minä herään _joka ikinen_ aamu siihen että mies tuo minulle kahvin sänkyyn, noin kerran viikossa myös voileipää ja jogurttia (hän herää aiemmin), silloin tällöin jos on ehtinyt käydä alakerran leipomossa niin saattaa tulla joku leivoskin... Minulla on naistenpäivä joka päivä!
+ Molemmat osaamme siivota oma-alotteisesti. Jos jotain sotkua on niin ohi kävellessä sitten siivouskaapin kautta
+ Meillä on hieman eri unirytmi, mies saa olla aamulla rauhassa hiljaa ja minä saan lukea kirjaa iltaisin
+ Seksiä on vielä 16v jälkeenkin noin kerran viikossa
+ Miehen perhe on mukava, viihdyn heidän seurassaan
+ Talouspuoli kunnossa
+ Emme juuri koskaan riitele
+ Meillä on yhteisiä harrastuksia, eli vietämme aikaa yhdessä muutenkin kuin vain ne kotijutut. Viihdymme toistemme seurassa
+ Osaamme keskustella asioista
+ Mies tietää mistä kiihotun ja mistä pidän sängyssä, seksi toimii todella hyvin
- Minä hoidan kodin asioita enemmän (mutta se kahvi sänkyyn aamuisin kyllä korvaa tämän aika hyvin)
- Seksiä voisi olla hieman useammin
- Emme juuri koskaan riitele
- Se hieman eri unirytmi on joskus myös miinus... joskus ärsyttää kun toinen nukahtaa 2h aikaisemmin kuin minä
- Enpä keksi enempää. Kaikki nyt vain on niin hyvin.
Minulla on ihana ja huomaavainen mies, ja sovimme hyvin toisillemme. Minä piristän hänen elämäänsä ja hän hieman rauhoittaa minua.
Mies juuri spontaanisti pari päivää sitten suuteli niskaan ja kuiskasi että olen parasta jota hänelle on koskaan tapahtunut.
Onnellisessa parisuhteessa olevat, kertokaa myös plussia! (ja niitä miinuksiakin!)
Tämä nyt siis vain minun näkökulmasta, mies varmaan kertoisi että vaimon viereen on mukava nukahtaa kun silittelee uneen joka ilta etc, kun joku kuitenkin ihmettelee.
Kommentit (29)
Meillä on parisuhdemalli joka ei varmaan kaikille sovi, mutta meille sopii täydellisesti ja olemme todella onnellisia. Näin on ollut aina (yli 20 vuotta), enkä muista että olisi koskaan tuntunut siltä että meillä menee parisuhteen kannalta jotenkin huonosti. Vaikka kaikenlaista haastavaa elämänvaihetta on ollut: pikkulapsiarkea kolmen lapsen kera, talonrakennusta, muuttoja mantereelta toiselle ym.
Meillä mies siis tekee sellaista työtä että hän on pitkiä aikoja pois kotoa, viikkoja kerrallaan. Hän on toisaalta todella työorientoitunut, työ on hänelle elämäntapa. Luonnollisesti kodin asiat ovat miehen poissaollessa täysin mun vastuullani, mutta en koe sitä miinuspuoleksi. Itsenäinen päätöksenteko on ihan mukavaa (oli sitten kyse pienistä jutuista kuten mitä katotaan tv:stä tai vähän isommista kuten millä värillä maalataan seinät :D), ja olen kasvanut kaikenlaisissa ylläpitohommissa ihan "miehen mittoihin", mikä tuntuu mukavalta.
Toisaalta, kun mies on kotona, hän panostaa 100% perheeseen. Ruuanlaitto, siivous, remppailu, lasten kuskaukset neuvoloihin ja harrastuksiin, suvun tapaamiset ym ovat asioita jotka tuovat miehelleni selkeästi kaivattua vastapainoa reissutyöhön joten niistä hän sitten ottaa täysin kopin kun on kotona. Ja mä saan huoahtaa.
Tämä tyhjenevän pesän aika mitä elämme nyt (enää lukioikäinen kuopus asuu kotona) mietitytti mua kovasti etukäteen. Kun lapset eivät enää tarvitse huomiota ja kokkausta eikä koti niin paljon siivousta ja meillä on vaan toisemme kun mies on kotona, pelkäsin ettei se riitä. Että homma jotenkin kuivuu kasaan. Mutta ei se onneksi ole niin mennyt, todellakaan. Meillä on tosi mukavaa ja hauskaa kahdestaankin. Paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Seksi on huippua ja sitä riittää. Edelleenkään emme ole koskaan riidelleet. Vähäistä yhteistä aikaa ei halua sellaiseen käyttää, eikä ole ilmennyt mitään syitäkään.
Kaiken juju on se että luottamus toiseen on täydellinen, ja arvostamme toistemme valintoja ja unelmia. Kummallakin on vahvasti omat jutut, mutta rakkaus ja parisuhde on kuitenkin se tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap valehtelee. Ei mies tuo joka aamu kahvia sänkyyn. Ei sellaisia miehiä ole olemassa ja olen nainen itse. Minuun mies ei ole koskaan tuonut kahvia sänkyyn enkä edes haluaisi.
En valehtele. Minun arjessa tulee kahvi aamuisin sänkyyn ja välillä koko aamiainen. Kauniiden sanojen kera, ja yleensä vielä kysyy että haluanko jotain muuta tai lisää.
Teillä on luurankoja kaapissa.
No eipä ole niitäkään. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap valehtelee. Ei mies tuo joka aamu kahvia sänkyyn. Ei sellaisia miehiä ole olemassa ja olen nainen itse. Minuun mies ei ole koskaan tuonut kahvia sänkyyn enkä edes haluaisi.
En valehtele. Minun arjessa tulee kahvi aamuisin sänkyyn ja välillä koko aamiainen. Kauniiden sanojen kera, ja yleensä vielä kysyy että haluanko jotain muuta tai lisää.
VALEHTELEE OLEVANSA AP, minäpäs olen aaapppp, AAPP huoh..
Mikä tuossa on vaikeaa uskoa? Tietysti jos toinen herää ensin niin tekee aamupalan molemmille... Samalla vaivallahan se tulee... Ne kauniit sanat on monelle se vaikeampi juttu...
Mulla meni eilen vähän myöhään tyttöjen kanssa menossa... Just huutelin miehelle että toisko mulle kokista... No toi, silitti otsaa ja kysy samalla että "haenko pitsaa kans?"
En vaihtaisi!
Miten voi joku mies olla noin riippuvainen naisesta, että vie hänelle kahvin sänkyyn joka aamu? Aivan sairasta. Tykkäisikö useimmat tuollaisesta? Itseäni ahdistaa pelkkä ajatuskin suunnattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi joku mies olla noin riippuvainen naisesta, että vie hänelle kahvin sänkyyn joka aamu? Aivan sairasta. Tykkäisikö useimmat tuollaisesta? Itseäni ahdistaa pelkkä ajatuskin suunnattomasti.
Mua ahdistaa ajatus sinusta! Tuohan kuulostaa aivan ihanalta rakkaudenosoitukselta!
Vierailija kirjoitti:
Onko todennäköisempi että vanhoilla menee hyvin kuin että nuorilla? Mä täytän pian 30 ja tuntuu että suhteet on yhtä vuoristorataa..... Apua?
Eiköhän se ole kiinni enemmän ihmisistä. Itse olen 34 ja suhde on aina ollut hyvä ja tasainen. Toki aikuistuminen on tuonut siihen oman pehmeytensä. Mutta jos pohja ei olisi ollut kunnossa, niin ei tässä oltaisiin puolta elämää yhdessä eletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap valehtelee. Ei mies tuo joka aamu kahvia sänkyyn. Ei sellaisia miehiä ole olemassa ja olen nainen itse. Minuun mies ei ole koskaan tuonut kahvia sänkyyn enkä edes haluaisi.
En valehtele. Minun arjessa tulee kahvi aamuisin sänkyyn ja välillä koko aamiainen. Kauniiden sanojen kera, ja yleensä vielä kysyy että haluanko jotain muuta tai lisää.
Koska miinuksella oli seksin vähyys, niin miksi et sano, että haluat muutakin?
VALEHTELEE OLEVANSA AP, minäpäs olen aaapppp, AAPP huoh..