Onko liikaa 2,5 vuotiaalle?

Töihin meno ja muutto on kai välttämättömiä? Muut voisi siirtää myöhempään.

No ne tutit toivon mukaan unohtuu pian ja kuivaksi opettelun ei pitäisi oikein toteutettuna mielestäni aiheuttaa lapselle mitään stressiä muutoinkaan, mutta jotta äitikään ei stressaannu, sen asian kanssa vois rauhassa odotella kesää. Tietty säännllistä pottailua aamuin illoin ja hoidossakin voi jatkaa...

Kannattaisi ehkä miettiä mitkä noista muutoksista ovat sellaisia mitä voisi lykätä (kuivaksi opettelu, tutista luopuminen?) ja mitkä sellaisia jotka on aivan pakko toteuttaa aikataulun mukaisesti. Kannattaa koittaa porrastaa muutoksia vähän enemmän jos se mitenkään on mahdollista.

Päivähoidon aloitus on jo sinällään iso juttu lapselle. Anna syödä tuttia edes unilla, tuo turvaa. Kuivaksikin oppii aikanaa, pikkuhiljaa keään aikana voisi harjoitella. Kiire ei ole. Anna lapselle aikaa sopeutua uusiin asioihin.

Hammaslääkärini sanoi kerran (tutista), että ne hampaat saa kyllä aina korjattua, mutta sitä henkistä stressiä, minkä tutista vierottaminen aiheuttaa, ei niin vaan korjatakaan. Eli odota parempaa hetkeä.



Voimia teille!



sitruska ja muksut 6kk/2v7kk

johan ne alkaa unohtua jos pukki ne vei... Kunhan lapsella on joku toinen tärkeä unijuttu, rätti tai lelu, jonka voi ottaa päiväkotiin.

eli siis tutit on viety jo? Sitten mun teksti ei passaa ollenkaan:/



sitruska

Ja kyllä hoidossakin varmasti tuon ikäsitä potattavat eli ei ole liikaa muutoksia. mitään stressiä ei tietty kuivaksi oppimisesta kannata ottaa. Kyllä lapsi sopeutuu yleensä ylläättävänkin hyvin muutoksiin ja uusiin tilanteisiin.

Päätimme siirtää tutista vieroittamista, mutta sehän teillä on jo tehty!



Aloitin työt elokuussa ja lapsi päivähoidon. Kesällä oli oppinut jo päiväkuivaksi kotioloissa, joten hoidossa jatkoivat siitä luontevasti. Tutti sai olla vielä unikäytössä, mihin lapsi oli tottunut.



Muutto oli sitten lokakuun alussa. Siihen valmistelimme lasta pitkään, puhuimme uudest kodista ja kävimme katsomassa sitä. Hän oli mukana pakkaamassa omia lelujaa, ja ne purettiin laatikoista paikoilleen ensimmäisenä, että kaikki tutut rakkaat tavarat olivat saatavilla.



Hoitopaikka oli väliaikainen ratkaisu ja siirto tuli joulukuun alkuun. Sitä ennen kuitenkin tapahtui tutista vieroitus aivan itsekseen, kun pph:n toinen pieni hoitolapsi antoi tutit pupuvauvoille, kysyi hoitaja, saako lapsemme liittyä mukaan. Hän ei itsenyt kertaakaan tutin perään, kyseli parina iltana vain. Itsekin yllätyimme, miten halposti vieroitus tapahtui.



Muutto ja hoitopaikan vaihtuminen tulivat liian äkkiä, mutta niihin emme voineet enää vaikuttaa. Lapsi on sopeutunut hienosti, on iloinen oma itsensä ja jää mielellään päiväkotiin. Mutta puheessa vilisvät käsitteet " uusi koti" , " päiväkoti" " toinen koti" iloisena sekamelskana, joskin joululomalla lapsi kyseli, koska mennään päiväkotiin. Uusi koti on myös alkanut vaihtua " oma koti" -käsitteeseen, joten asiat alkavat taas asettua paikoilleen pienessä päässä :)



Oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että lykkää niitä muutoksia, joihin voit vaikuttaa esim. muutama kuukausi. Ne, jotka tulevat välttämättä, on syytä käydä lapsen kanssa läpi hyvin ja korostaa asioiden ja muutosten positiivisia puolia. Mutta lapsella on myös oikeus ikävöidä esim. vanhaa kotia, me kävimme hyvästelemässä vanhan kodin ympäristöineen muutamaan kertaan, ja saatamme vieläkin ohikulkumatkalla jutella asiasta.

Meillä oli vuosi sitten samaan aikaan asunnon myynti/muutto uuteen ja päivähoidon aloittaminen pph:lla. Itse olin tehnyt osa-aikaista työtä ja siirryin normaaliin työaikaan. Ei olisi välttämättä tutista vieroitettu 2-vuotiasta, kun oli niin paljon muutoksia, mutta se kävikin superhelposti... Pph:lla oli nukahtanut päikkäreille ilman tuttia eikä enää illallakaan sitä kaivannut. Pian muuton jälkeen perhepetissä nukkunut poikamme halusi omatoimisesti siirtyä omaan huoneeseen nukkumaan... Sekin muutos tuli samaan syssyyn ;)