On niin paha olla, kun seuraan lapseni elämän tuhoutumista
Lapsi on jo aikuinen, enkä voi asioille mitään. Keskusteltu on, mutta oma elämä jo hänellä. Voin todella huonosti seuratessani kaikessa hiljaisuudessa, miten hänen käy. En nyt lähde enempää avaamaan, mutta mitä tehdä itselle tässä tilanteessa? En jaksa huolehtia enkä välittää itsestäni kun murehdin niin paljon. Ja esimerkkinä voisi sanoa vaikka oman aikuisen lapsensa huumekoukun.
Kommentit (5)
Tuntuu että vaikka olisi ihmisiä joille puhua, on vaikea jaksaa itse. Omaan elämään ei löydy jaksamista eikä mielenkiintoa, kun tuntuu niin pahalta seurata hiljaa toisen luhistumista
Opettele päästää irti, niinkuin sanoit, hän on aikuinen.
Kaikkiin asioihin me emme voi vaikuttaa, ainut asia mihin voimme on oma hyvinvointimme ja se vaatii välillä rajuja rajojen vetoja.
Tiedän, kuulostaa pahalta mutta täysin totta
Se olikin jotain muuta, murhattujen omaiset tai jotain sellaista.
https://irtihuumeista.fi/wp-content/uploads/taite-3-2019.pdf
https://www.vaiettumenetys.fi/apua-ja-tukea/
ja kopio vauva.fi sivulta:
TÄSSÄ SE KIRJA!
Ei unohdu koskaan
Elina Välimäki;
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005151197.html
https://irtihuumeista.fi/laheisille/laheistyon-keskus/
Henkirikoksen uhrien läheiset Huoma ry: https://www.huoma.fi/
VOIMIA!
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että vaikka olisi ihmisiä joille puhua, on vaikea jaksaa itse. Omaan elämään ei löydy jaksamista eikä mielenkiintoa, kun tuntuu niin pahalta seurata hiljaa toisen luhistumista
Kokeile! EI ole pakko puhua, kuuntele!
Sun kannattaisi varmaan etsiä jokin ryhmä jossa voisit puhua asiasta. Joskus luin iltapvälehdestä että joku äiti perusti ryhmän huumeeseen kuolleen lapsensa takia, kun ei saanut apua mistään. Se ryhmä sitten kasvoi ja kasvoi ja on nyt tunnettu tässä asiassa. Koeta etsiä!
Ps koetan myös, jos vaikka löydän!