Miksi jotkut ihmiset korostaa olevansa selviytyjiä?

Ja mitä se on sinulta pois jos joku kokeekin olevansa selviytyä saatuaan arjen hoitumaan vaikkapa sen vaikean eron jälkeen?

Kokevat normaalin elämän ylivoimaisena, mutta ovat kuitenkin vielä hengissä.

Ihmiset haluavat olla oman tarinansa sankareita, eikä siinä ole mitään pahaa, vaikkei se kovin syvällinen tapa tarkastella asioita olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä se on sinulta pois jos joku kokeekin olevansa selviytyä saatuaan arjen hoitumaan vaikkapa sen vaikean eron jälkeen?

Kun itse on käynyt läpi vanhempien avioeron, työttömyyden, päihderiippuvuuden ja kodittomuuden alkaa tuntua että on eletty elämää ja miten vähällä monet muut on selvinneet elämässä. Ei ollut tukea kotoa, ei mitään mitä näillä omien sanojensa mukaan selviytyjillä.

Siitä saa sellaisen sädekehän, jota odottaa muiden ihailevan. Siis, en itse koe olevani selviytyjä, olen vielä matkalla sinne.

Ja mikäsun ongelma on asian kanssa?

Kaikki on suhteellista. Tavallaan jokainen elävänä syntynyt on selviytyjä, koska keskenmenoja tapahtuu luonnostaan niin paljon.

Vanhempi sukupolvi, jonka lapsuutta varjosti sota, on pitänyt itseään selviytyjinä, koska selvisi siitä hengissä.

Jne.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on suhteellista. Tavallaan jokainen elävänä syntynyt on selviytyjä, koska keskenmenoja tapahtuu luonnostaan niin paljon.

Vanhempi sukupolvi, jonka lapsuutta varjosti sota, on pitänyt itseään selviytyjinä, koska selvisi siitä hengissä.

Jne.

 

Täähän se. Suhteellista. Ap on itse itkupilli ja ei anna muiden kokea elämää omalla tavallaan.

Kaikee pitää matkia, USAn malli.

Ei siinä muuta, selviytyköön itse kukin mutta jos siitä tekee ihan jättinumeron jossa uhriutuen esiintyy pääosissa niin onhan se vähän öäönghh.

Pidän itseäni selviytyjänä, mutta en kerro kenellekään mitä olen joutunut käymään elämässäni läpi. Vain kaikkein läheisin ihminen tietää. Moni on pitänyt minua jotenkin onnekkaana ja kultalusikka suussa syntyneenä, mikä tuntuu vähän hassulta.

Ero voi olla helppo tai sitten se voi olla täyttä helvettiä, jos vaikka turvakodin kautta lähtö väkivaltaista kumppania pakoon ja oikeudenkäyntejä ja viranomaiset mukana ja huoltajuuskiistaa. Voi jopa menettää lapsensa erossa. Se ei ole mikään pikkujuttu, jota kannattaa vähätellä.

Mulla oli tikku sormessa ja sain sen pois, miksi lehdet ei kirjoita vaikka ole selviytyjä.

Kai se on sellainen affirmaatio, voimalause. Myyntitykit sitten hokee peilikuvilleen olevansa menestyjiä jne.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä se on sinulta pois jos joku kokeekin olevansa selviytyä saatuaan arjen hoitumaan vaikkapa sen vaikean eron jälkeen?

En ole ap, mutta ymmärrän mitä hän tarkoittaa. Osa nostaa itseään sankarina ja kuinka juuri heidän elämä on ollut vaikeaa. Vastapäätä saattaa istua ihminen, jolle on sattunut elämässä vaikka ja mitä joko yhtä pahaa tai pahempaa, mutta nämä eräät kokevat että vain he ovat kokeneet ja selvinneet jostain pahasta. Se näkemys pyörii vaan siinä omassa navassa ja pahimmillaan somessa julkaistaan niitä lauseita kuinka vahvinkin väsyy joskus ja miten kukaan ei näe kun se joka aina auttaa muita on salaa myös itse väsynyt ja blaa blaa.. 

Vierailija kirjoitti:

Kai se on sellainen affirmaatio, voimalause. Myyntitykit sitten hokee peilikuvilleen olevansa menestyjiä jne.

Ootko kokeillut ottaa lehteen yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä se on sinulta pois jos joku kokeekin olevansa selviytyä saatuaan arjen hoitumaan vaikkapa sen vaikean eron jälkeen?

Kun itse on käynyt läpi vanhempien avioeron, työttömyyden, päihderiippuvuuden ja kodittomuuden alkaa tuntua että on eletty elämää ja miten vähällä monet muut on selvinneet elämässä. Ei ollut tukea kotoa, ei mitään mitä näillä omien sanojensa mukaan selviytyjillä.

Vähälläpä on selvinnyt jos vanhempien ero ja työttömyys on suurimmat kuviteltavissa olevat vaikeudet. Päihderiippuvuus ei synny itsestään eikä kodittomaksikaan joudu ihan niin vaan, lisäksi se liittyy usein tuohon aiemmin mainittuun.