Kuinka luennolla kuuluu käyttäytyä
Olen aikuisoliskelija ja osallistun luennoille yliopistolla todella monen työvuoden jälkeen. Opiskelua on nyt kestänyt lähes vuoden ja ihmettelen kun luennolla opiskelutoverit vain istuvat hiljaa kuuntelemassa, eivätkä osallistu kommentoimalla, kysymällä eikä vastaväittämällä mitään.
Itse olen sellaine että en millään jaksaisi pelkästään kuunnella luennoitsijan tasaista jupinaa, vaan esitän välillä oppiaineesta jotain kommenttia. Tämä ei kuitenkaan herätä mitään reaktiota, ei luennoitsijassa eikä muissa opiskelijoissa.
Olen tullut siihen tulokseen että olen luokan häirikkö ja joka luennon jälkeen valvon pitkään yöllä mietiskellen omaa typerää käytöstäni.
Kuinka siellä luennolla kuuluu oikeasti käyttäytyä kuunnella hiljaa vai yrittää osallistua?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
ap tässä
Kysymyksessä ei ole massaluento, vaan 10-15 opiskelijan ryhmä ja yksi sama luennoitsija. Suurin osa porukasta ei ole avannut suutaan koko vuoden kestäneen kurssin aikana kertaakaan. Itse esitän pari kysymystä illassa ja tunnen itseni todelliseksi kouluhäiriköksi.
Mitään keskustelua tai vuorovaikutusta ei luennoilla ole havaittavissa.
Kun kysymyksessä on näin pieni ryhmä, niin voit hyvin luennon jälkeen (tai tauolla, jos sellainen on) mennä kysymään luennoijalta ihan suoraan, kyseletkö sinä hänen mielestään liikaa. Voi hyvin olla, että muut opiskelijat ovat turhan passiivisia. Toisaalta on myös mahdollista, että muiden mielestä kyselet aiheen vierestä tai asioita, joiden pitäisi olla selviä jo edeltävien kurssien pohjalta.
14 (yliopistonlehtori)
Itse voin myös kommentoida, kun on tullut aika paljon opetettua. Suomalaisilla opiskelijoilla ei ole valtavasti tapana muuta tehdä kuin kuunnella. Kysymykset aiheesta on tervetulleita. Aiheen sivusta olevat kysymykset vievät yleensä vain kaikkien aikaa.
Ja sitten on nämä kommentit, ymmärrän, että on ihan normaalia, että jos on hankaluuksia oman keskittymiskyvyn kanssa, niin on mukava päästä itse ääneen. Tai monella kommentoijalla tuntuu olevan vain pakottava tarve näyttää muille, että he tietävät jotain käsitellystä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
ap tässä
Kysymyksessä ei ole massaluento, vaan 10-15 opiskelijan ryhmä ja yksi sama luennoitsija. Suurin osa porukasta ei ole avannut suutaan koko vuoden kestäneen kurssin aikana kertaakaan. Itse esitän pari kysymystä illassa ja tunnen itseni todelliseksi kouluhäiriköksi.
Mitään keskustelua tai vuorovaikutusta ei luennoilla ole havaittavissa.
Ei kuulosta siltä, että olisit mikään häirikkö. Jos muut ei kysy ja itse esität pari aiheeseen liittyvää kysymystä niin ei pitäisi olla mikään ongelma.
Tunnistan ap:n ihmistyypin. En itse ole opiskellut aikoihin, mutta työpalavereissa on välillä ihmisiä, jotka kyselevät jatkuvasti. Yleensä kysymykset on ihan päivänselviä tai sellaisia, jotka voisi googlettaa ja sekunneissa saisi vastauksen. Joskushan tuollaisten ihmisten kanssa keskustelu menee sitten ihan jankkaukseksi, kun omaavat jonkun vastakohtaisen näkemyksen ja eivät hyväksy vastausta. Siinä sitten kaikki muut kuuntelijat ajattelevat, että kiva, olisin halunnut kuunnella palaverin agendaa enkä keskustelua lillukan varsista.
Riippuu tosiaan kysymyksistä.
Itseä ainakin ilahduttaa, jos joku kysyy jotakin fiksua (tiiviisti ja aiheeseen liittyen). Se virkistää ilmapiiriä. Jos luento on tosi puuduttava, sen rytmin keskeytys luonnollisella puheella (vs kalvoista luku) auttaa heti keskittymään paremmin.
Muut eivät välttämättä kysy, koska eivät ole tarpeeksi hereillä, ujostuttaa, eivät kaipaa lisätietoja tai haluavat mennä mahdollisimman helpolla. Heitä saattaa silti ilahduttaa, että joku muu kysyy.
Eniten oudoksuttaa, ettei luennoitsija kannusta vuorovaikutukseen, vaikka ryhmä on noin pieni. En ole kyllä itse tuollaista kohdannut.
Vierailija kirjoitti:
Eniten oudoksuttaa, ettei luennoitsija kannusta vuorovaikutukseen, vaikka ryhmä on noin pieni. En ole kyllä itse tuollaista kohdannut.
Myönnän etten ole itse koskaan opiskellut yliopistossa, mutta ammattikorkean luennoilla, oli siellä sitten 50 opiskelijaa tai 10 opiskelijaa, opettaja on aina joko todennut aluksi, että hänet saa keskeyttää kysymyksillä, keskeyttänyt itse luennon jossain välissä ja kysynyt onko kellään siinä vaiheessa herännyt kysymyksiä tai haluaako joku kommentoida läpikäytyä asiaa, tai sitten sanonut luennon alussa että lopussa on aikaa kysymyksille.
Ap, kerrotko vielä, että miten luennoitsija suhtautuu? Siitähän sen näkee, onko kysymykset ok vai ei.
Sanoit aiemmin, että edes luennoitsija ei reagoi.
Jos luennoitsija on vaivaantunut kysymyksistäsi niin kannattaa jättää kysymykset väliin.
Jos vastailee ilahtuneena niin jatka.
Muita paikallaolijoita ei kiinnosta sinun häiritsevät kysymykset ja "aiheesta keskustelut" . Anna muiden keskittyä, kiitos : )
Foodoran tuodessa sinulle hampurilaisen keskeytät luennon kimittämällä 'koska minä haluan'.
Vaikeaa ottaa kantaa tilannetta sen tarkemmin tietämättä. Huuteletko välikommentteja kohdissa joihin ne eivät luontevasti sovellu, keskeytätkö luennoitsijaa, onko luennoitsija toivonut että kysymykset jätetään luennon loppuun, onko tyylisi hyökkäävä tai koskevatko kysymyksesi asioita jotka eivät kuulu luennon aihepiiriin.
Yleensä nämä kysymykset eivät edes ole oikeita kysymyksiä, vaan itsekehua kysymysmuodossa: katsokaa kuinka tietäväinen, ahkera, erinomainen, osallistuva jne. olenkaan.
Hyvä että avaat suusi ja kyselet! Jossain Amerikoissa opiskelijat yrittävät saada luennoitsijan kiinni jostain epäloogisuudesta tms. Oppiminen ei voi perustua tiedon siirtoon luennoitsijalta kuulijoille, vaan oppiminen on vuorovaikutteinen prosessi. Jatka kyselemistä!
Olin saksan laitoksella opiskelemassa saksan kielen perusopintoja. Pakolliselle kirjallisuuskurssille ilmestyi joku vanhempi nainen aina välillä, joka ilmeisesti luuli olevansa kirjapiirissä. Hän alkoi aina huonolla saksalla puhua aivan väärästä aiheesta, yleensä kirjoista joista itse piti. Esim. kerran alkoi höpöttää Esko Valtaojasta, vaikka aiheena tosiaan oli saksalainen kirjallisuus. Luennoitsija ei kyllä kehdannut hänelle sanoa mitään siitä, mikä oli harmi kyllä sekin. Vaivaantuneena vastasi lyhyesti ja tämä nainen vaan papatti päälle. Ihan ihme käytöstä.
Kävin aikanaan keskikoulupohjalta pitämässä muutaman luennon vuosittain korkeakoulussa. Onnekseni professori oli sen verran viisas, että varotti minua etukäteen, että opiskelijat eivät yleensä kysy luennoitsijalta mitään. Olin kaiken maailman marttakerhoissa puhuessani tottunut siihen, että tilaisuuden lopuksi yleisöstä sinkoili valtava määrä kysymyksiä.
Millainen suoritustapa teillä niistä luennoista on? Jos on luentopäiväkirjaa tai esseetä, niin pura siihen asiasi.
On olemassa törppöjä luennoitsijoita, mutta myös törppöjä opiskelijoita. Toivottavasti et ole sellainen vaan kysymyksesi ovat harkittuja ja asiallisia eikä tarinaa omista kokemuksista.
Nyt kiinnostaa eniten se, millaisesta kurssista on kyse, jos on yksi luennoitsija ja sama ryhmä koko vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n ihmistyypin. En itse ole opiskellut aikoihin, mutta työpalavereissa on välillä ihmisiä, jotka kyselevät jatkuvasti. Yleensä kysymykset on ihan päivänselviä tai sellaisia, jotka voisi googlettaa ja sekunneissa saisi vastauksen. Joskushan tuollaisten ihmisten kanssa keskustelu menee sitten ihan jankkaukseksi, kun omaavat jonkun vastakohtaisen näkemyksen ja eivät hyväksy vastausta. Siinä sitten kaikki muut kuuntelijat ajattelevat, että kiva, olisin halunnut kuunnella palaverin agendaa enkä keskustelua lillukan varsista.
Yliopistoluennoilla harvemmin mitään googletellaan. Lähdeaineisto pitäisi pitää sisällään riittävästi aiheesta muutenkin, olipa kyse lillukanvarsista tai universumin laajemisesta.
Yliopistoluennoilla jankkausta, kun ei hyväksi vastakohtaista näkemystä? Miksi vieläkin tohtoriksi väitellään? Se kun pitää sisällään jonkinlaista keskustelua ja jopa vastakohtaisia näkemyksiä.
Jos on noin pieni ryhmä, niin sitten kyllä yleensä on ihan ok kysellä hiukan, olettaen ettei ole ihan asian vierestä. Ehkä sinulle on vaan sattunut tavallista hiljaisempia kanssaopiskelijoita tuohon ryhmään.