Aikuistuneet lapset, ovatko eronneet kirkosta?

Me vanhemmat olemme eronneet kirkosta lasten ollessa pieniä. Kaikki kolme lasta on nyt täysikäisiä, mutta kaikki kuuluvat kirkkoon. Ei mitään uskonnollisuutta perheessä. Kaksi lasta on käynyt rippikoulun.

Luulin, että esikoinen on eronnut, kun käy töissä ja joutuu maksaa kirkollisveroja, mutta sanoi vasta, ettei ole eronnut. 

Meillä äiti kuuluu kirkkoon, isä ei. Kävin rippikoulun, kun se ikään kuin kuului asiaan, mutta aikuistuttuani erosin kirkosta. En tiedä ovatko sisarukseni tehneet samoin, emme ole tulleet jutelleeksi asiasta. Mikä kertookin, että uskonto ei näyttele keskeistä osaa kenenkään meistä elämässä.

Ovat eronneet, samoin minä itse. Kirkkoon kuuluminen oli lähinnä tapa/perinne, mitään uskonnollisuutta perheessämme ei ollut. Molemmat halusivat myös rippikoulun, arvelen et juhlien ja lahjojen takia.

Erosin kirkosta, kun täytin 18 vuotta. Silloin oli vielä kaikenlaiset harkinta-ajat, joiden jälkeen piti vielä ilmoittaa uudelleen, että kyllä varmasti haluan erota, vähän kuin olisi avioliitosta eronnut.

Meillä ei enää kuulu yksikään kirkkoon. Tieteellinen maailmankatsomus kaikilla. Kirkkoon kuuluminen oli aikoinaan ryhmäpaineen tulosta, se on helppo nähdä nyt. Koskaan ei mihinkään yliluonnolliseen uskottu silloin ennenkään.

Kumpikin erosi kun täyttivät 18v.

Ei olla kukaan erottu. Käydään kirkossakin ahkerasti. Tosin konservatiivisissa ja mm. Sleyn ja Luther-kirkon tilaisuuksissa.

Kuuluvat kirkkoon.  Toisessa perheessä kuitenkin lapset, uskonnottomia kuten äitinsä. 

Samoin toisessa, lapseni kuuluu kirkkoon, puoliso ei.  Ovat "lahkolaisia."

Itse kuulun kirkkoon,  tavallinen muotouskovainen perinteiseen tapaan.  Riparit ja hautajaiset, vihkiäiset,  joskus harvoin joulukirkko.