Onko oikeasti mahdollista muuttua yökyöpelistä aamuvirkuksi?

En ainakaan minä ole siihen 56 ikävuoteen mennessä pystynyt. Onneksi nykyään on työpaikka, jossa työaika joustaa aika hyvin, ettei tarvitse enää kokea aamukoomaa ja unettomia öitä. Mutta tuntuu, että ylipäätään päivätyössä menee paras työaika hukkaan, kun oikeasti käynnistyn vasta illalla. 

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuu monille itsestään kun vanhenee. Tämä ei varmaankaan paljon lohduta.

Kuinka vanhaksi pitää vanhentua? En ainakaan vielä 50++ ikäisenä ole huomanut mitään muutosta.

Valitettavasti ei. Tai voi kai kovalla itsekurilla pakottaa itsensä aamurytmiin, mutta ei se miellyttävää tule ikinä olemaan, jos on luonnostaan iltavirkku. Minä rakastan tietyllä tapaa aamuja, sitä ihanaa rauhallisuutta, kesällä ihanan kaunista luontoa ja tunnelmaa. Mutta jos herään vaikka kahdeksalta ihastelemaan aamua, olen satavarmasti ihan poikki klo 12. Minulle ihanteellinen työrytmi olisi ma-pe 11-19. Tai 11-18. Tai jotain sinnepäin. Viikonloppuisin ja lomilla ehtisi tehdä päiväsaikaan asioita. Ei minun arkena yleensä tarvitse mitään sen erityisempiä tehdä, jos olen töissä. Ruokakauppaan tai hakemaan jokin paketti jostain, joskus ehkä jotain shoppailua.

Sitä mihin aikaan vuorokaudesta on parhaassa terässään, ei pysty kauheasti muuttamaan. Toki voi vähän säätää. Mutta, joo pystyyhän sitä koomassa raahustamaan aamuvirkkujen aikataulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuu monille itsestään kun vanhenee. Tämä ei varmaankaan paljon lohduta.

Päinvastoin. Paljon pahemmaksi menee. 

Ei ole vielä keski-ikään mennessäkään onnistunut. Jos menee aikaisin nukkumaan, niin se uni on hirveän pinnallista koiranunta, vaikka univelkaa olisi kymmeniä tunteja ja sitä rytmiä olisi harjoittanut kuukausia. Sitten koko päivän väsyttää, on tosi tuottamaton, yhtään hyvää ideaa ei synny jne. Jos saa noudattaa omaa rytmiä, niin myöhään illalla ja jopa yöllä ideat lentää parhaiten. Lisäksi uni on aamulla ja aamupäivällä tosi syvää ja virkistävää. 

Ei onnistu. Se on niin täysin sisäänrakennettua. En ole ikinä tottunut aamuvuoroihin ja aamuherätyksiin. En tottunut niihin edes peruskouluiässä. Nykyään teen pelkästään iltavuoroja töissä ja joskus satunnaisesti yövuoroviikon. Niihin on ihan yhtä mahdotonta tottua kuin aamuvirkun yövuoroihin.

Ei ole itselläni vielä onnistunut 42 ikävuoteen mennessä. Pää on aivan tahmassa aamuisin, iltaisin ja öisin ajatus kulkee kirkkaammin. Näin on ollut aina vuorokausirytmistä huolimatta. Olen aina tehnyt esim. opiskelujutut mieluiten iltaisin ja öisin. Yötyö olisi ihanteellista minulle, mutta olosuhteiden pakosta joudun tekemään myös jonkin verran aamuvuoroa. 

Voi voi, kun pitäisi aamulla herätä, on se niin rankkaa. Menkää töihin yölorvija-tukielätit.