Lue keskustelun säännöt.
Alkoholistit vanhemmat ja heidän menehtymisen pelko. He lähtevät liian varhain.
14.11.2023 |
Olen itse vielä suhteellisen nuori (alle 30v). Olen ikäni pelännyt mitä heille koituu huonoista elämäntavoista ja juomisesta. Vaikka suhteemme ei ole ollut koskaan täysin ehjä niin silti heitä rakastan.
Olen tosin itsekin oireillut paljon tuosta lasisesta lapsuudesta. Ollut vihainen, tuntenut surua ja epätoivoa. Omat suhteetkin ollut huonoja ja parisuhteet vallankäyttöä minua kohtaan. En ole osannut pitää rajoista kiinni.
Nyt kuitenkin ne läheisimmät ihmiset eli vanhempani ovat sairaita. Toisella on vakava syöpä, toisella muuta mutta en ihmettelisi jos molemmat lähtevät tässä muutaman vuoden sisään. En sitä toivo mutta elämä alkanut näyttämään realiteetteja.
En ole yhtään valmis tähän kaikkeen. Miten käsitellä asiaa? Kun olen itsekin tosi maassa ja kaikki asiat sekaisin. Sitten täytyy tätäkin käsitellä. Miten tätä ihmisen elämää kukaan jaksaa?
Kommentit (16)
No omat alkoholistivanhemmat on kohta 80 et ei ne nyt niin äkkiä välttämättä lähde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen kuolee joskus, jotkuyt aikaisemmin ja jotku myöhemmin.
Omat kuolivat alle 60v vaikka olivat absolutisteja.
Kylläpä on pienet murheet kun pitää jonkun toisen puolesta murehtia. Huh huh. Anna aikuisten elää omaa elämäänsä. Koita sinä elää omaasi-vai haluaisitko että joku kyttää sinun elämäntyyliäsi. Jos vanhemmillasi on jotain omaisuutta saat perintöä heidän kuoltuaan. Jos oikein ahdistaa, kokeile olla ulkona pakkasessa vaikka yksi yö, viikon ajan syöt vettä ja leipää-helpottaa ahdistus kummasti. Nyt kun itsenäisyyspäivä lähestyy-voit testata tuota pakkasessa olemista-suomalaiset sotilaat lähtivät nuorina miehinä kohti tuntematonta, pakkaseen, tykin ruuaksi, niukoilla eväillä.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on pienet murheet kun pitää jonkun toisen puolesta murehtia. Huh huh. Anna aikuisten elää omaa elämäänsä. Koita sinä elää omaasi-vai haluaisitko että joku kyttää sinun elämäntyyliäsi. Jos vanhemmillasi on jotain omaisuutta saat perintöä heidän kuoltuaan. Jos oikein ahdistaa, kokeile olla ulkona pakkasessa vaikka yksi yö, viikon ajan syöt vettä ja leipää-helpottaa ahdistus kummasti. Nyt kun itsenäisyyspäivä lähestyy-voit testata tuota pakkasessa olemista-suomalaiset sotilaat lähtivät nuorina miehinä kohti tuntematonta, pakkaseen, tykin ruuaksi, niukoilla eväillä.
olisit voinut jättää tämän tämän viisaan kommentin AP:lle kokonaan väliin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ymmärtänyt, että nyt on minun aika olla aikuinen. En voi enää vain surra ja hävetä tätä elämää. Olen ymmärtänyt, että pakko vain kestää seuraukset ja elää elämää eteenpäin. Tätä se vain on, täytyy hyväksyä miten asiat ovat menneet. Ap
Vertaistuki auttaa. Hakeudu Al-Anon ja Alkoholistien aikuiset lapset ryhmiin. Et ole aiheuttanut vanhempiesi alkoholismia, et voi sitä parantaa. Alkoholismi on hirveä sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että nyt on minun aika olla aikuinen. En voi enää vain surra ja hävetä tätä elämää. Olen ymmärtänyt, että pakko vain kestää seuraukset ja elää elämää eteenpäin. Tätä se vain on, täytyy hyväksyä miten asiat ovat menneet. Ap
Tsemppiä ja voimia sulle
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että nyt on minun aika olla aikuinen. En voi enää vain surra ja hävetä tätä elämää. Olen ymmärtänyt, että pakko vain kestää seuraukset ja elää elämää eteenpäin. Tätä se vain on, täytyy hyväksyä miten asiat ovat menneet. Ap
I feel you. Onko turhempaa syytä kuolla kuin alkoholiin. Ja millä sen heidän jättämän aukon täyttäisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kuolivat 52-vuotiaina. Olin alle 30v.
Kaikki me johonkin kuollaan. Viinalla tai ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me johonkin kuollaan. Viinalla tai ilman.
Että nyt voit ottaa viinilasillisen. Eihän se edes ole juomista, periaatteessa. Eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse alkoholistien lapsi ja lähipiirissäni on jostain syystä paljon muitakin. Ikävä kyllä elämässä parhaiten ovat pärjänneet meistä ne, joiden alkoholistivanhempi tai -vanhemmat ovat kuolleet lapsen ollessa suhteellisen nuori. Näillä kavereilla on onnistuneita, pitkiä hyviä suhteita, perhe ja omakotitaloja.
Itse en edes tajunnut vanhempieni olevan alkoholisteja ennen kuin olin yli 30. Koko elämäni olen parisuhteissa asettunut jonkinlaisen heittopussin/kynnysmaton asemaan, ja nyt yli nelikymppisenä olen lapseton sinkku, joka on katkonut välit vanhempiinsa.
On kamalaa huomata, että joskus oma elämä voi alkaa vasta silloin, kun siitä poistuvat itselle vahingolliset ihmiset. Se, että rakastaa noita vahingollisia ihmisiä, ei tee asioista parempia, vaan pahempia.
Otan osaa huoleesi ja ahdistukseesi, mutta alkoholismi ja sen haitat ovat vanhempiesi vastuu ja murhe. Sinun ensisijainen tehtäväsi on huolehtia itsestäsi - sitäkin suuremmalla syyllä, koska vanhempasi eivät ole sinua ansaitsemallsei etusijalle asettaneet.
Alkoholistivanhempani eli yli 90 v, mutta eihän se kummoista ollut, monta vuotta laitoksessa. Laitoksessa ei tietenkään enää voinut juoda ja polttaa.
Toinen vanhempi ei kuole vielä kuitenkaan. Voisitko ottaa jonkun sukulaisen tueksi itsellesi joka on suht selvä ja mukava. Entä onko kummia tai muuta. Jolle voi soitella ja niin edelleen. Entä kriisikeskus jossa voi puhua pari kertaa, entä jos maksaa terapeutin sitten jos tapahtuu jotain. Saatko turvan omasta kodistasi ja alueesta.