Lue keskustelun säännöt.
Työnhaku - miten jaksaa lannistumatta?
13.11.2023 |
Tiedättekö sen tunteiden kehityskaaren, kun löydät kiinnostavan työn, johon voisit koulutuksen ja kokemuksen puolesta olla sopiva? Innostut, haaveilet, näet jo itsesi tuossa työssä, hiot huolella hakemusta, lopulta lähetät sen ja sitten alat rämpyttää sähköpostia haastattelukutsun toivossa. Uusi viesti! Äh, roskapostia. Ehkä viestivät hakijoille vasta hakuajan päätyttyä? No, se määräpäivä tulee ja menee. Ehkä viikon verran määräajan jälkeen jaksat vielä toivoa - ja käydä siellä postilaatikosta, jatkuvasti. Pikku hiljaa tulee epätoivo ja turhautuminen, vain pieni haave vielä elää, josko sittenkin vain prosessi jostain syystä etenisi hirveän hitaasti. Ja lopulta kahden kuukauden kuluttua saat kuulla, että tehtävään valittiin joku talon sisältä. Tai sitten et koskaan kuule mitään.
Ja tästä pettymyksestä, jälleen kerran, pitäisi kaivaa uutta intoa taas uuden hakemuksen tekemiseen.
Eikä tilanteeni ole ollenkaan edes pahimmista päästä. Minä kuitenkin olen töissä! Työssä, jota vihaan ja johon olen täysin leipiintynyt, mutta eipähän tarvi stressata toimeentulosta. Mutta pitääkö tätä jatkaa koko loppuelämän, kun muuallakaan ei pääse?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän. Vielä pahempi on, kun pääsee haastatteluun ja vaikuttaa lupaavalta. Sitten tulee palikkatestejä ja persoonallisuustestejä ja videohaastatteluita ja ennakkotehtäviä, joihin pitää käyttää tuntikausia aikaa. Ja lopulta viikkojen tai kuukausien päästä saat kuulla että "voi vitsit olit niiiin hyvä hakija, mutta valitettavasti täällä oli toinen pikkuisen parempi ja hän sai nyt paikan. Mutta hyvä tsemppi tähän asti :)))"
Vastaavia rekryjä käynyt läpi tänä syksynä nyt jonkun 5 tai 6. Alkaa moti mennä