Kun näet taivaalla tuhansia tähtiä, ajatteletko että jossain tuolla on elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei se elämä ainakaan niissä tähdissä asu. Tai jos asuu, niin on aivan erilaista kuin maapallolla

Samat fysiikan lait pätee joka puolella universiumia, samoista aineista on kaikki syntyneet.

Kyllä mä monesti mietin, että miten paljon voi olla älyllisiä olentoja tuijottamassa taivaalle, ollaan vaan liian kaukana toisistamme - mutta ehkä se onkin hyvä asia, mitään universumin sotaa ei kyllä kaivata.

Ymmärsin että kirjoittaja tarkoitti tähtiä, siis niitä itsestään loistavia kaasupalloja, kuten Aurinko on. Planeetat taas eivät ole tähtiä ja niissä voisi olla samanlaista elämää kuin täällä. 

No joo, ajattelin itse planeettoja ja tiedän kyllä niiden eron. Mutta onhan se totta, että lait pätee myös tähtiin - tuskinpa elämää voi löytyä sellaisista olosuhteista misssään päin universumia.

Vierailija kirjoitti:

Juu, fun fact. Kun sä näet tähdestä tulevan valon, sä näet tyyliin 30 000 vuotta menneisyyteen (en oo varma lukemasta mutta jotain tohon suuntaan)

Syy on se että sillä valolla kestää tulla niin kauan tänne

14 miljardia vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on älyllistä elämää ainakaan omassa galaksissamme. Älykkään lajin ilmestyminen planeetalle kun näyttää tietävän kaikkien kehittyneempien elämänmuotojen nopeaa loppua.

Oma galaksimme on mikroskooppisen pieni osa avaruutta.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ja sitten masennun, kun tiedän, ettei ole mitään mahdollisuutta minun elinaikanani saada vuorovaikutteista yhteyttä muihin avaruuden sivilisaatioihin.

Mulle kans haikea olo kun katselee ja tietää että ei ikinä sinne pääse.

Vierailija kirjoitti:

Juu, fun fact. Kun sä näet tähdestä tulevan valon, sä näet tyyliin 30 000 vuotta menneisyyteen (en oo varma lukemasta mutta jotain tohon suuntaan)

Syy on se että sillä valolla kestää tulla niin kauan tänne

Kaukaisin paljaalla silmällä näkyvä yksittäinen tähti on 3000 valovuoden päässä, joten vain 3000 vuotta näkee menneisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ja sitten masennun, kun tiedän, ettei ole mitään mahdollisuutta minun elinaikanani saada vuorovaikutteista yhteyttä muihin avaruuden sivilisaatioihin.

 

Mulle kans haikea olo kun katselee ja tietää että ei ikinä sinne pääse.

Mua kans ahdistaa Kun tietää että olen kuollut jo kauan kauan kauan kauan aikaa sitten kun tänne tulisi maan ulkopuoliset oliot,voi olla että teknologia niin pitkällä että voi vaan haaveilla millaista on vuosisadan tai tuhannen päästä ja miten eri maan ulkopuoliset olennot tänne tulleet asumaan. 

Vierailija kirjoitti:

jossain voi ollakin jotain alkeellista elämää kuten kaloja tai apinoita... ei mitään ihmisten tasoista sivilisaatiota kuitenkaan...

Ihmisen tasosta? hahah alkoi vähän naurattaa... jostain syystä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ja sitten masennun, kun tiedän, ettei ole mitään mahdollisuutta minun elinaikanani saada vuorovaikutteista yhteyttä muihin avaruuden sivilisaatioihin.

 

Mulle kans haikea olo kun katselee ja tietää että ei ikinä sinne pääse.

 

Mua kans ahdistaa Kun tietää että olen kuollut jo kauan kauan kauan kauan aikaa sitten kun tänne tulisi maan ulkopuoliset oliot,voi olla että teknologia niin pitkällä että voi vaan haaveilla millaista on vuosisadan tai tuhannen päästä ja miten eri maan ulkopuoliset olennot tänne tulleet asumaan. 

Juuri tuollainen tunne tuosta tulee. Avaruus jatkaa oloaan ja tähdet loistaa edelleen. 

Pelkästäään jo ahdistaa kun kuulee että joku asia tapahtuu ajallisesti riittävän kaukana edessäpäin jolloin tiedän aivan varmasti olevani jo kuollut.  Ja tämån ikäisellä tuo aikaperiodi on jo kymmenissä vuosissa. 

Oikeasti kai noita asioita ei pitäisi edes ajatella tuolla tavalla vaan touhuta ja puuhastella kaikkea mahdollista ettei edes ehtisi tekemisiltään pysähtyä ajattelemaan.

Parempi kysymys on onko maapallolla älyllistä elämää? Viime ajat ovat näyttäneet siltä ettei ole....

Ajattelen tuhansia ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ja sitten masennun, kun tiedän, ettei ole mitään mahdollisuutta minun elinaikanani saada vuorovaikutteista yhteyttä muihin avaruuden sivilisaatioihin.

 

Mulle kans haikea olo kun katselee ja tietää että ei ikinä sinne pääse.

 

Mua kans ahdistaa Kun tietää että olen kuollut jo kauan kauan kauan kauan aikaa sitten kun tänne tulisi maan ulkopuoliset oliot,voi olla että teknologia niin pitkällä että voi vaan haaveilla millaista on vuosisadan tai tuhannen päästä ja miten eri maan ulkopuoliset olennot tänne tulleet asumaan. 

 

Juuri tuollainen tunne tuosta tulee. Avaruus jatkaa oloaan ja tähdet loistaa edelleen. 

Pelkästäään jo ahdistaa kun kuulee että joku asia tap

Joskus koko maailmankaikkeuskin loppuu, eikä mitään tapahdu enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ja sitten masennun, kun tiedän, ettei ole mitään mahdollisuutta minun elinaikanani saada vuorovaikutteista yhteyttä muihin avaruuden sivilisaatioihin.

En ole tästä ollenkaan varma. Pimeä aine, pimeä energia, on paljon mitä emme vielä tiedä tai kunnolla tunne. Tai mahdolliset eri ulottuvuudet ja miten ne toimii, tai kvanttifysiikan ilmiöt jotka ei välitä välimatkasta.

Voi hyvinkin olla että valonnopeus rajoittaa vauhtiamme tässä ulottuvuudessa, mutta paljon on vielä avoinna. Pelkästään uudet, tarkemmat kuvat avaruudesta ovat osoittaneet että teorioissa on paljon viilattavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Siellä ei ole elämää.

Ateismi on vahvana tässä vistissä.

Ei tässä ole ateismin kanssa mitään tekemistä. Moni ateisti uskoo ja pitää todennäköisenä että miljardien ja miljardien planeettojen joukossa on muitakin joissa on elämää.

"Missä kaikki ovat? Missä he oikein ovat!?"

Ajattelen Jumalaa, joka on joka suunnassa kaiken näkemänne takana, ja sitä että hän katsoo minua takaisin.