Mieheni on maaentunut enkä jaksa häntä enää

Toivoa asumuseroa? Mitä toivomista siinä on? Joko eroat tai sitten et.

Kyllä se on parempi että annat miehelle mahdollisuuden suhteeseen jossa on vähemmän ehdollista rakkautta. Sinä kärsit eikä toinen pääse koskaan paranemaan koska huomaa että tuomitset hänet asiasta johon hän ei voi vaikuttaa.



Asumuseron voit unohtaa, mies tuskin haluaa nähdä sinua myöhemmin. Ihan näin varoituksena näitä nähneenä.

Kysymys kuuluu, saako miehesi hoitoa sairauteensa? 

Käy terapiassa, on vasta ns vanhemmalla iällä tajunnut olleensa narsistin uhri (hänen isänsä) koko elämänsä, eikä hänelle ole kehittynyt tervettä minuutta. 

Sinun on kuitenkin tärkeintä pitää huolta itsestäsi. Kukaan läheinen ei pysty toisen mielenterveysongelmia parantamaan. Ei sinulla ole velvollisuutta upota siihen samaan suohon. 

Juokse!!

Tuollaisesta paraneminen on pitkä polku, joskus elämänmittainen. Kysyisin nyt siitä, että onko mies motivoitunut ja valmis keskustelemaan siitäkin puolesta, että miten asia vaikuttaa sinuun? Sanot, että välillä ei ole ystävällinen ja on passiivisaggressiivinen, kohteleeko sinua siis huonosti? Osaako pyytää anteeksi ja pohtia, miten saisi työstettyä suhun suoraan kohdistuvaa ikävää käytöstä minimiin?

.

MT-ongelmaisena ei toki ole aina hallinnassa: joskus saattaa olla vihamielinen, eristäytyvä, triggeroitua/snäpätä jne. Mutta musta tärkeintä on se yhteisymmärrys, että sellainen ei ole OK ja sen työstämiseen täytyy käyttää paukkuja ja terapiassakin ottaa käsittelyyn. Jos siis aikoo parisuhteessa pysyä. Masennus tekee hyvin itsekeskeiseksi, koska se ytimessä kalvava tuska on niin vaikea hillitä ja hillitseminenkin usein johtaa vaan pahempaan romahdukseen/räjähdykseen. Parasta olisi oppia ilmaisemaan niitä omia tunteitaan mahd. varhain, että sais sanottua nyt ärsyttää, mee pois ja sitten rauhoituttua tulla tekemään sopua. Ei sekään ideaalia ole, mutta parempi tilanne kuin se, että hommat patoutuu ja sitten on päiväkausia kiukuttelua.

.

Tämä tulee siis MT-ongelmista pitkään kärsineen syystä, joka vielä vuosia sitten aiheutti kumppanilleen paljon kärsimystä, kun en pystynyt käsittelemään tunteitani yhtään ja olin jumissa minä vs. maailma-moodissa. Nyt pyrin muistamaan, että puolison kanssa ollaan kumminkin samassa tiimissä ja vaikka päivittäin on hankalia hetkiä, niin heti kun vähän rauhoittuu, niin ykkösprioriteetti on mennä huomiomaan kumppani ja korjata tilanne hänen kanssaan - mikään ei ole pahempaa, kuin että kumppani joutuu arvailemaan mikä säätila milloinkin on ja joko aurinko taas paistaa. Sellainen skannaaminen on henkisesti äärimmäisen kuormittavaa.

.

Ai ja ton sun miehen taustan (nars.vanhempi) huomioiden suosittelen oikeesti traumaterapiaa. Esim. CBT on liian pinnallista jo lapsuudesta kumpuaviin ongelmiin, imho. Narsistivanhemman vaikutus lapseen on tuhoava ja siitä irti pyristeleminen ja terveen minäkuvan luominen on jättimäinen homma.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. 

Ristiriita johtuu varmaankin mainitsemistasi syistä; hän on erittäin itsekeskeinen oman terapian ja sairauden kanssa. Ymmärrettävästi. En varmasti ymmärrä syvällisesti miten vaikeaa hänellä on itsensä kanssa ja turhaudun siihen että hän tekee minun elämästäni niin vaikeaa olemalla niin hankala ja rasittava. Asumuserossa ristiriita on se että hän suhtautuu asiaan passiivisen pettyneen myötäilevästi. Eli minun vastuullani on täysin miten tästä eteenpäin. Tulee huono omatunto heittää hänet kärsimään omaan kämppään. Vaikeaa saada siitä asiasta positiivista yhteistä olosuhteiden parannusfiilistä koska se on hänelle varmaan pohjimmiltaan hylkäys ja osoitus siitä etten halua asua yhdessä. Pitääkö tän elämän olla näin helvetin vaikeeta. 

 

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisesta paraneminen on pitkä polku, joskus elämänmittainen. Kysyisin nyt siitä, että onko mies motivoitunut ja valmis keskustelemaan siitäkin puolesta, että miten asia vaikuttaa sinuun? Sanot, että välillä ei ole ystävällinen ja on passiivisaggressiivinen, kohteleeko sinua siis huonosti? Osaako pyytää anteeksi ja pohtia, miten saisi työstettyä suhun suoraan kohdistuvaa ikävää käytöstä minimiin?

.

MT-ongelmaisena ei toki ole aina hallinnassa: joskus saattaa olla vihamielinen, eristäytyvä, triggeroitua/snäpätä jne. Mutta musta tärkeintä on se yhteisymmärrys, että sellainen ei ole OK ja sen työstämiseen täytyy käyttää paukkuja ja terapiassakin ottaa käsittelyyn. Jos siis aikoo parisuhteessa pysyä. Masennus tekee hyvin itsekeskeiseksi, koska se ytimessä kalvava tuska on niin vaikea hillitä ja hillitseminenkin usein johtaa vaan pahempaan romahdukseen/räjähdykseen. Parasta olisi oppia ilmaisemaan niitä omia tunteitaan ma

"Kaikki on viime kädessä minun vastuullani."

Ei ole. Sinulla on vastuu vain omasta elämästäsi, miehesi vastaa omastaan.

Ja tätä ajattelit jahnaamaan juuri isänpäivänä? Toivottavasti teillä ei ole lapsia.

Jätä se sika! 

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika! 

Tämä, ja valitse seuraavalla kerralla paremmin 

Ero on ainoa mahdollisuus, ei tuo tule miksikään muuttumaan, korkeintaan huonommaksi. Olen itse kokenut tämän ja eroamalla sain oman elämäni takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Toivoa asumuseroa? Mitä toivomista siinä on? Joko eroat tai sitten et.<<<<Aivan oikein joko eroat tai et? Eroa voi hakea yksinkin.Eroon ei tarvitse syytä nykypäivänä.Valintasi on sinun itsesi ei meidän tällä sivusto.Luulen hän masetunnut koska  tämä sivusto on sinulle tärkeämpi kuin HÄN, keties yhteiset lapsetkin:Jos niitä on?

Parempi että toksinen parisuhde päättyy ja kumppani joka ei tue lähtee omille teilleen.

Pakkaa ap laukkusi, vai onko tämä taas se klassinen "asunto on minun, mies saa lähteä" ? Te palstamammat omistatte yllättävän paljon omaisuutta verrattuna keskivertonaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sinun on kuitenkin tärkeintä pitää huolta itsestäsi. Kukaan läheinen ei pysty toisen mielenterveysongelmia parantamaan. Ei sinulla ole velvollisuutta upota siihen samaan suohon. 

Jep, jokainen mt-ongelmainen nainen tulisi jättää ensitilassa, mielellään mahdollisimman rumasti jotta he tajuavat kuinka huonoja ihmisiä ovat ongelmiensa kanssa.

Lorvitarriin ei ole parannuskeinoa. Nappihullujen kanssa ei saman katon alla ole turvallista elää. Juokse!!

Kyllä sinä jaksat nyt sitä komeaa miestä katsoa koska halusit komean miehen. Ei voi enää perua suhdetta johon olet lupautunut.

Mies tulee perään jos jätät. Monelle naiselle käynyt huonosti kun sen jännä miehen on jättänyt.