Häiriköikö kenenkään muun koira 247?

Suikuttelu voi olla leikkiä.

Komenna sitä koiraa, hyvänen aika.

Itse sain koiran pysymään poissa keittiöstä kun peruutin sen ovelle, näytin kynnystä ja sanoin että paikka. Siinä pysyi. Välillä jouduin peruuttamaan sen uudelleen ja sama paikan näyttö sormella osoitttaen kynnystä. 

Koira tarvitsee enemmän liikuntaa ja aktiviteettiä. 

Miksi otit koiran kun sinulla ei ole selvästikään aikaa sille?

Oma ns. teini-ikäinen koira on nykyisin tuollainen. Lenkitetään paljon ja tarjotaan tekemistä kotona. Silti on välillä todella raivostuttava ja tekee kepposia varsinkin silloin, kun näkee minun istuvan palaverissa(teen etätöitä). Uroskoira ja tuntuu, että jokaisella naapuruston nartulla on nyt juoksut ja koira on ihan sekaisin.

Ei tässä varmaan auta kuin tarjota tekemistä, jättää huomiotta ja kieltää silloin, kun on tarve. 

Vierailija kirjoitti:

Oma ns. teini-ikäinen koira on nykyisin tuollainen. Lenkitetään paljon ja tarjotaan tekemistä kotona. Silti on välillä todella raivostuttava ja tekee kepposia varsinkin silloin, kun näkee minun istuvan palaverissa(teen etätöitä). Uroskoira ja tuntuu, että jokaisella naapuruston nartulla on nyt juoksut ja koira on ihan sekaisin.

Ei tässä varmaan auta kuin tarjota tekemistä, jättää huomiotta ja kieltää silloin, kun on tarve. 

Miksi ihmisillä on niin pinttyneenä ajatus, että muu ei auta kuin kieltäminen? Itse asiassa kieltäminen monesti toimii just päinvastaisesti, koska tällöin koira saa huomiota, mitä niin kovasti kaipaa. Eikö paljon tehokkaampaa olisi vahvistaa sitä hetkeä (tai luoda sellaisia), kun se on rauhassa yksinään? Siis positiivisen kautta, opettaa sille mitä sen halutaan tekevän. 

Voisitko nyt kertoa koirarotusi? Se voi kertoa paljonkin asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Aamulla ehkä puolen tunnin lenkki. Sitten teen etänä töitä yleensä kotona. Iltapäivällä lyhyempi, ja illalla joku tunti kävelyä. Pari kertaa viikossa vien metsään pariksi tunniksi juoksemaan vapaana.

 

Käydään myös koirapuistossa mutta siellä ei tee ns. Mitään.

Sinun pitää järjestää sille aktiviteettiä ja tekemistä. Ei pelkkä ulkoilu tietenkään riitä. Naminetsintää, hajujälkeä, lelun etsintää, opeta keräämään lattialta omat lelunsa koriin ja vaikka roskia eri koriin. Koira tarvitsee puuhastelua :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ns. teini-ikäinen koira on nykyisin tuollainen. Lenkitetään paljon ja tarjotaan tekemistä kotona. Silti on välillä todella raivostuttava ja tekee kepposia varsinkin silloin, kun näkee minun istuvan palaverissa(teen etätöitä). Uroskoira ja tuntuu, että jokaisella naapuruston nartulla on nyt juoksut ja koira on ihan sekaisin.

Ei tässä varmaan auta kuin tarjota tekemistä, jättää huomiotta ja kieltää silloin, kun on tarve. 

Miksi ihmisillä on niin pinttyneenä ajatus, että muu ei auta kuin kieltäminen? Itse asiassa kieltäminen monesti toimii just päinvastaisesti, koska tällöin koira saa huomiota, mitä niin kovasti kaipaa. Eikö paljon tehokkaampaa olisi vahvistaa sitä hetkeä (tai luoda sellaisia), kun se on rauhassa yksinään? Siis positiivisen kautta, opettaa sille mitä sen halutaan tekevän. 

Puhuin ihan täysin siitä, miten reagoidaan tuohon hulivilikäytökseen. Silloin on pakko joskus myös kieltää ja estää koiraa tekemästä jotain. Ihan jo koiran turvallisuuden vuoksi. Niissä akuuteissa tilanteissa ei ole mahdollista vahvistaa positiivista käytöstä, kun yrittää pitää koiran hengissä ja kämpän ehjänä. Ne positiiviset vahvistamiset tulee sitten ihan eri tilanteissa. Ei esim. kesken työpäivän.

Meillä on villakoira, joka on todella läheisriippuvainen. Mutta myös äärimmäisen älykäs rotu. Keksii kaikki kepposet päivän aikana, kun teen töitä enkä anna huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ns. teini-ikäinen koira on nykyisin tuollainen. Lenkitetään paljon ja tarjotaan tekemistä kotona. Silti on välillä todella raivostuttava ja tekee kepposia varsinkin silloin, kun näkee minun istuvan palaverissa(teen etätöitä). Uroskoira ja tuntuu, että jokaisella naapuruston nartulla on nyt juoksut ja koira on ihan sekaisin.

Ei tässä varmaan auta kuin tarjota tekemistä, jättää huomiotta ja kieltää silloin, kun on tarve. 

Miksi ihmisillä on niin pinttyneenä ajatus, että muu ei auta kuin kieltäminen? Itse asiassa kieltäminen monesti toimii just päinvastaisesti, koska tällöin koira saa huomiota, mitä niin kovasti kaipaa. Eikö paljon tehokkaampaa olisi vahvistaa sitä hetkeä (tai luoda sellaisia), kun se on rauhassa yksinään? Siis positiivisen kautta, opettaa sille mitä sen halutaan tekevän. 

 

No, todennäköisesti tuolla kieltämisellä vahvistat ei-toivottua käytöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ns. teini-ikäinen koira on nykyisin tuollainen. Lenkitetään paljon ja tarjotaan tekemistä kotona. Silti on välillä todella raivostuttava ja tekee kepposia varsinkin silloin, kun näkee minun istuvan palaverissa(teen etätöitä). Uroskoira ja tuntuu, että jokaisella naapuruston nartulla on nyt juoksut ja koira on ihan sekaisin.

Ei tässä varmaan auta kuin tarjota tekemistä, jättää huomiotta ja kieltää silloin, kun on tarve. 

Miksi ihmisillä on niin pinttyneenä ajatus, että muu ei auta kuin kieltäminen? Itse asiassa kieltäminen monesti toimii just päinvastaisesti, koska tällöin koira saa huomiota, mitä niin kovasti kaipaa. Eikö paljon tehokkaampaa olisi vahvistaa sitä hetkeä (tai luoda sellaisia), kun se on rauhassa yksinään? Siis positiivisen kautta, opettaa sille mitä sen halutaan tekevän. 

Kun sitä koiraa kouluttaa alusta asti johdonmukaisesti positiivisella vahvistamisella, ei koiraa tarvitse koskaa kieltää.

Jos koira esimerkiksi hyppii hakemaan pöydiltä tavaraa, opetetaan sille vaihtoehtoinen toimintatapa sen sijaan että kielletään. Koira vaikka kutsutaan luokse ja palkitaan siitä ja samalla koira oppii että pöydille hyppimisen sijasta toinen tomintamalli on sille edukkaampi.

Yleensä kieltäminen tapahtuu sanalla "ei" ja sitä käytetään epäjohdonmukaisesti tilaneessa kuin tilanteessa joka tekee kiellosta tehottoman. Välillä sana "ei" tarkoittaa sitä, että haukkuminen pitää lopettää, välillä se tarkoittaa sitä ettei saa ottaa jotain tavaraa ja joskus taas sitä ettei saisi lähteä omistajasta niin kauas. Koiran aivot eivät ole tarpeeksi kehittyneitä siihen, että se osaisi päätellä yhden sanan perusteella noin monimutkaisia syy-seuraussuhteita. Sen takia on tehokkaampaa opettaa koiralle oikea toimintamalli kieltämisen sijasta.

Todennäköisesti ulkoilutat koiraasi vain jotan tunnin päivässä eikä muuta aivotoimintaa, joten ei ihme, että koira vähän turhautuu. 

Joskus auttaa kun koirasta luopuu, eipä häiriköi enää.

Koira saattaa olla mustis. Anna koiralle välillä omaa laatuaikaa. Katso sitä silmiin,rapsuta korvantakaa. Leiki sen kanssa. Kehu sitä,kun toimii hienosti. Älä selaa puhelinta samalla,vaan ole satasella läsnä. Törmäsin itse samaan meidän koiran kanssa,sille viestit oli koko ajan negaa. Havahduin,ei näin! Rupesin itkemään,kun se katsoi mua silmiin,pyysin anteeksi. Se halusi sanoa,että ei se mitään,ollaan ystäviä kuitenkin.Tajusin,että riehuminen oli huomionhakua. Opettelin ymmärtämään koiran käytöstä ja kaikki muuttui. Riehumme yhdessä välillä,se on sen mielestä hauskinta maailmassa. Kun se jää omalle paikalleen, kun käyn keittiössä,saa rapsutuksen palkkioksi. Koirasta on tullut aivan ihana,rakastan sen vilkkautta jollain tapaa nykyään. Jotain puuttuisi,jos sitä ei olisi.