Positiivisuusketju harmauden piristykseksi

Sain juuri positiivisen koronatestituloksen. En osaa olla siitä kiitollinen. Mutta hyvää on se, että on tulen toipumaan ja ei ollut mitään tärkeitä suunnitelmia ensi viikolle. 

Itse olen kiitollinen kauan haaveillusta vauvasta ja siitä, että muutamme pian käytännöllisempään kotiin (saamme lastenhuoneen ja kodinhoitohuoneen). Saan olla kotona lapsen kanssa todennäköisesti niin kauan kuin tahdon. Tulevaisuus näyttää valoisalta ja pikkuihmisen kasvun seuraaminen synnyttää kiitollisuutta jokaiseen päivään. 

AP

PERRRRRJAAAANTAI RAI RAI

Ihanaa on<3

Huvipuistosta tuli jo tänään viesti, että nyt saa ilmoittaa, jos menee töihin ens kesänäkin 🤩😍😎 

Havahduin eilen illalla äkkiä siihen, että elämä on oikeastaan ihan hyvää. Ihan sellaisten pienten arkisten asioiden kannalta.

Lisäksi, näin tänään kauppaan kävellessä sorsan vähän odottamattomassa paikassa, ja se piristi. 🦆

Luin äsken kirkon lehdestä syöpäänkuolevasta, joka on samoja ikiä. Siis viisissäkymmenissä. Vähän hätkäytti. Aloin ihan miettimään miltä tuntuisi saada dg jostakin vaikeasta sairaudesta. No, tunnen kuitenkin itseni terveeksi, en ole koskaan ollut duracellpupu tai suorittanut enempi mitään. Tyyppiä sivullinen ja maailma ei varmaan huomaisi jos poistuisin maisemista.

Positiivisuus tulee siis kumminkin tunteesta, että elämä on just hyvää kaikessa vaatimattomuudessaan ja olen aidosti kiitollinen siitä, ettei ole terveysmurheita. Hampaita pitäisi korjauttaa mutta eipä muuta. Haluan ehdottomasti elää niin vanhaksi kuin suinkin. Ja koettaa iloita ihan jokaikisestä päivästä. Kokemusta on mielenterveyskärsimyksestä, jonka olen onnistunut ratkaisemaan. Minun parhaat vuoteni ovat siis nyt ja toivon mukaan tulevaisuudessa. Menneisyydestä ne eivät löydy.

Opettelen uutta ruokavalioa. Ryhdyin ketodieetille ja toivottavasti se kestää loppuelämän. Siitä olen onnellinen. Antti Heikkilä on paras!