Ahdistaa miehen alkoholin juonti.

Mikset käytä naisen konsteja? Lupaa miehelle suihinotto jos hän ei juo. Näin teet miehestä absolutistin.

Vierailija kirjoitti:

Jos se kovin häiritsee, ette sovi yhteen. Et sinä voi miestä raittiiksi pakottaa, jos se ei sitä itse halua.

Totta kai alkoholistin juominen häiritsee sitä, joka ei aina itse jaksa kännätä. Mutta joo, ero on ainoa ratkaisu. Omakin mies joi liikaa ja ennen kuin meillä oli lapsia, se ei tavallaan niin paljoa häirinnyt, koska olin vaan mielissäni, kun mies häippäsi ja sain olla yksin ja tehdä mitä halusin. 

Kaikki muuttui, kun saatiin lapsia. Tajusin aika äkkiä, että en halua, että lapseni varttuvat alkoholisti perheessä. Yritin ensin kertoa miehelle miten pahoin voin, kun hän juo, eikä välitä perheestään ja lapsistaan, mutta mies vähät piittasi. Laitoin sitten yksien perhejuhlien jälkeen eropaperit kaikessa hiljaisuudessa vetämään, kun mies oli noissa juhlissa riehunut ja jopa lyönyt siskoani. 

Mies suuttui suunnattomasti ja huusi, että mitään en saa mukaani, jos lähden. Sanoin, etten haluakaan mitään muuta, kuin lapset. Ja ihme tapahtui. Mies raitistui AA:n avulla ja on pysynyt raittiina. Lapset ei isänsä juomista muista, koska esikoinenkin oli vasta kolme vuotia, kun mies raitistui.

Alkoholisti ei lopeta, ellei itse sitä halua, kukaan muu ei voi alkoholistia raitistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mikset käytä naisen konsteja? Lupaa miehelle suihinotto jos hän ei juo. Näin teet miehestä absolutistin.

Typerys.

Tää on kumma juttu. Jos viikossa on 168 tuntia ja niistä 165 vietän puolisoni ja perheeni hyväksi hommia tehden, niin koko elämä kaatuu siihen että viikon viimeiset 3h katson netflixiä ja otan olutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin lapsena sanoin aikuisena vanhemmalleni, että voi valita minut tai viinan, molempia ei saa. Valitsi viinan.

Mitä menetin? Paljon ahdistusta, pettymyksiä ja kokemusteni mitätöintiä. Nyt voin sentään edes muistella lämmöllä hyviä aikoja ilman että tarvitsee kohdata ankeaa nykyisyyttä.

Jos miehesi haluaa enemmän juoda kuin olla kanssasi, ei jäämisessä liene mieltä. Mutta kannattaa antaa mahdollisuus valita, ja tarkoittaa sitä.

Ollessani lapsi naapurin emäntä laittoi miehelleen samat ehdot, ja siellä tehtiin viisaampia valintoja. Ovat tietääkseni edelleen yhdessä. Siitä ei vaan sitten pidä lipsua, vaan tarkoittaa mitä sanoo. Toinen äkkiä oppii, että sanahelinää se vain on, jos toinen juomisen jatkuessa kuitenkin jää.

Itse sitä herran vuonna 2023 toivoisi, että keskustelu sairaudesta nimeltä alkoholismi, olisi edes

Jaa-a. Ainakaan äitini ei edes halunnut yrittää raitistumista. Lisäksi AA:ssakin ohjelmaan kuuluu anteeksi pyytäminen ja vastuun ottaminen omista teoista. Alkoholismi on sairaus, mutta ei siinä auta päänsilittely ja nyyhkytarinoiden kuuntelu. Tyypillisesti alkoholisti raitistuu (jos raitistuu) täsmälleen silloin, kun juomisen jatkamisesta tulee hänelle itselleen kivuliaampaa kuin ilman olemisesta. Muiden hätä ei tyypillisesti paljon liikuta. Pisteen saavuttamista auttaa, jos ei mahdollista ryyppäämisen jatkamista liialla ymmärtämisellä vaan vetää omat rajansa ja pitää niistä kiinni.

Jos on jo päättänyt, että tämä on sairaus, jolle ei itse voi mitään ja vapauttaa tällä ajatuksella itsensä kaikesta vastuusta, niin sitä suuremmalla syyllä läheisten on syytä juosta. Kenenkään ei tarvitse tuhota omaa elämäänsä muiden sairaudella. Varsinkin kun potilas itse vetäytyy kaikesta vastuusta vointinsa parantamiseen

Tämä. Ja vielä se, ettei kenenkään alkoholistin omaisen pidä alkaa mahdollistamaan sitä juomista. Ei siivota oksennuksia, vaan alkoholisti siivoa itse. Ei keitellä krapularuokia, kokatkoon itse. Siivotkoon jälkensä ja sotkunsa. Ei lainata rahaa viinaan jne. Ja ennen kaikkea ei pidetä kulisseja yllä vaan jos vaikka rippijuhlat jää väliin, kun mies on krapulassa ettekä pääse lähtemään niin reippaasti vaan ilmoittaa, että äijä joi ja on niin huonossa kunnossa, ettei päästä lähtemään. Ja jos menee juhliin yksin, kertoo  että mies ei tullut, kun viina taas vei.  Ei mitään kaunisteluja. 

Ota siekii sen miehesi kanssa..yhdessä vaan kuppia..

Vierailija kirjoitti:

Tää on kumma juttu. Jos viikossa on 168 tuntia ja niistä 165 vietän puolisoni ja perheeni hyväksi hommia tehden, niin koko elämä kaatuu siihen että viikon viimeiset 3h katson netflixiä ja otan olutta.

Ymmärrätkö tahallaan väärin?? Jos juot viikoissa 3h niin tuskin se kenellekään on ongelma. Ei siinä ajassa ihan mahdottomia ehdi juoda. 

Vierailija kirjoitti:

Ota siekii sen miehesi kanssa..yhdessä vaan kuppia..

Luuletko olevasi hauska? Yksikään mies ei ole sen arvoinen, että hänen takiaan kannattaa pilata omakin elämä alkamalla juomaan. 

Alkoholistin kannattaa valita jo alun perinkin puolisokseen toinen  alkoholisti, eikä pilata jonkun järkevän ja raittiin ihmisen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kumma juttu. Jos viikossa on 168 tuntia ja niistä 165 vietän puolisoni ja perheeni hyväksi hommia tehden, niin koko elämä kaatuu siihen että viikon viimeiset 3h katson netflixiä ja otan olutta.

Ymmärrätkö tahallaan väärin?? Jos juot viikoissa 3h niin tuskin se kenellekään on ongelma. Ei siinä ajassa ihan mahdottomia ehdi juoda. 

Kolmessa tunnissa saa helposti juotua itsensä siihen kuntoon, että raivoaa perheelle ja saa heidät pelkäämään. Kodin pitää olla paikka, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä, mutta alkoholistin kanssa se ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo mäkätti jos otin arkena oluen tai jopa kaksi. Mäkätti viikonloppuisin parista lasillisesta viiniä... Huoh.. Oli kuulemma alkoholi vain erityisten juhlien juoma. Jännä kun tämä alkoi vasta "tahdon" ja lasten jälkeen. 

Nyt syystäkin ex. Ja edelleen kulutus 3-5 annosta viikossa. Ilmapiiri vaan on parempi. 

Eli jos jokin asia vaivaa ja ärsyttää toisessa eikä muutu niin ei kannata jäädä siihen rypemään. Maailma on avara paikka ja omaa tilaa ei kannata tukahduttaa.

Elämä ennen lapsia on eri juttu, kuin elämä lasten syntymisen jälkeen. Pikkulapsiarkeen ei kuulu edes se 5 annosta viikossa.

Jos vaimosi olisi ollut tuo, joka naukkailee vauva sylissään niin olisiko se sinusta ollut ihan ok?

Sitten, kun lapset on vähän isompia voi taas joskus kohtuudella nauttia muutaman annoksen viikossa. Mutta riippuvuushan tuokin on, jos ei koskaan pysty olemaan viikkoakaan juomatta, vaikka määrä olisi vähäinenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Annoin rukkaset alkoholin liikakäytön, pahoinpitelyn ja mykkäkoulun vuoksi. Yhä mietin teinkö oikein vai olisiko pitänyt katsoa tämä kortti. Milloin pääsen tästä asiasta yli vai vasta kuolemassa?

Eihän sitä kukaan ulkopuolinen voi tietää milloin pääset asiasta yli. Jos ihminen "ottaa turpaan" ja sen jälkeen vielä miettii, että olisiko pitänyt katsoa tämä kortti, niin hoh hoijaa...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkö miehesi asian olevan ongelma?

Miten muka, eihän se omasta mielestään juo yhtään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin lapsena sanoin aikuisena vanhemmalleni, että voi valita minut tai viinan, molempia ei saa. Valitsi viinan.

Mitä menetin? Paljon ahdistusta, pettymyksiä ja kokemusteni mitätöintiä. Nyt voin sentään edes muistella lämmöllä hyviä aikoja ilman että tarvitsee kohdata ankeaa nykyisyyttä.

Jos miehesi haluaa enemmän juoda kuin olla kanssasi, ei jäämisessä liene mieltä. Mutta kannattaa antaa mahdollisuus valita, ja tarkoittaa sitä.

Ollessani lapsi naapurin emäntä laittoi miehelleen samat ehdot, ja siellä tehtiin viisaampia valintoja. Ovat tietääkseni edelleen yhdessä. Siitä ei vaan sitten pidä lipsua, vaan tarkoittaa mitä sanoo. Toinen äkkiä oppii, että sanahelinää se vain on, jos toinen juomisen jatkuessa kuitenkin jää.

Itse sitä herran vuonna 2023 toivoisi, että keskustelu sairaudesta nimeltä alkoholismi, olisi edes jokseenkin täys'päistä. Tuo on vähän kuin sanoisi masentuneelle puolisolleen, että "jos sä haluat mieluummin surkutella sängynpohjalla, kuin lähteä kanssani teatteriin, niin tämä on sitten tässä". Ihan niin kuin mielen sairauksissa kyse olisi tahdosta. Ihan kuin touretten oireyhtymää sairastava HALUAISI huudella rivouksia kaikille vastaantuleville. Ja ihan kuin todella kurjasta olotilasta, alituisesta krapulasta, heikosta yleiskunnosta, sosiaalisista suhteistaan erkautunut alkoholisti HALUAISI juoda.



Ihmiset on vaan niin hemmetin dorkia, että ne eivät kykene erottelemaan sitä mitä henkilö itse tahtoo ja mitä tauti käskee tekemään. Alkoholisti häpeää, peittelee, salailee, valehtelee ja koittaa kaikin mahdollisin tavoin peittää ongelmansa, koska tauti saa hänet käyttäymään juuri noin. Mutta jos olisi olemassa se pullonhengen ylijumala, joka voisi sormia napsauttamalla poistaa tuon taudin, niin mitä luulet ottaisiko alkoholismia sairastava sen vastaan? Taatusti ottaisi. Kukaan, ja alleviivaan: kukaan, ei syvällä sisimmässään halua olla alkoholisti.



Sen kun vielä tajuaisit.

Olen samaa mieltä, että kukaan ei syvällä sisimmässään halua olla alkoholisti. Mutta holisteilla ei taida kovin paljon olla krapulaa, koska heti aamusta alkaa/jatkuu juominen. Oksentavat jonkun päivän, kun mikään ei pysy enää sisällä ja sitten kun oksennus loppuu niin juominen jatkuu jne. . Ihan sama mistä johtuu juominen, onko se sairautta tms. Ei-ammattilaiset eivät pysty auttamaan holistia ja holistilla itsellä pitää oivaltaa kurja tilanteensa, sitten on mahdollista toipua, kun hän ottaa vastaan hoitoja..

MUTTA kenenkään läheisen ei tarvitse/kannata katsella tuota touhua. Minä itse tilasin muuttoauton ja tämän jälkeen elämäni on mahtavan seesteistä  ja ei tarvitse enää kuunnella jatkuvia valheita ja lupauksien pettämistä. 

Mistä tietää, että alkoholisti valehtelee? siitä kun hän avaa suunsa. Tosi on.

No sillä nyt on oikeus juoda mitä haluaa. Älä yritä muuttaa toista.

Älä sitten juo miehesi alkoholia!

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo mäkätti jos otin arkena oluen tai jopa kaksi. Mäkätti viikonloppuisin parista lasillisesta viiniä... Huoh.. Oli kuulemma alkoholi vain erityisten juhlien juoma. Jännä kun tämä alkoi vasta "tahdon" ja lasten jälkeen. 

Nyt syystäkin ex. Ja edelleen kulutus 3-5 annosta viikossa. Ilmapiiri vaan on parempi. 

Eli jos jokin asia vaivaa ja ärsyttää toisessa eikä muutu niin ei kannata jäädä siihen rypemään. Maailma on avara paikka ja omaa tilaa ei kannata tukahduttaa.

Niin, nalkuttaminen on vain henkistä väkivaltaa. Mieleltään sairas luulee, että kaikkien pitäisi toimia hänen tahtonsa mukaan 24/7, tai muuten on itsekäs ja pska ihminen. Opin tämän äidistäni. -nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin lapsena sanoin aikuisena vanhemmalleni, että voi valita minut tai viinan, molempia ei saa. Valitsi viinan.

Mitä menetin? Paljon ahdistusta, pettymyksiä ja kokemusteni mitätöintiä. Nyt voin sentään edes muistella lämmöllä hyviä aikoja ilman että tarvitsee kohdata ankeaa nykyisyyttä.

Jos miehesi haluaa enemmän juoda kuin olla kanssasi, ei jäämisessä liene mieltä. Mutta kannattaa antaa mahdollisuus valita, ja tarkoittaa sitä.

Ollessani lapsi naapurin emäntä laittoi miehelleen samat ehdot, ja siellä tehtiin viisaampia valintoja. Ovat tietääkseni edelleen yhdessä. Siitä ei vaan sitten pidä lipsua, vaan tarkoittaa mitä sanoo. Toinen äkkiä oppii, että sanahelinää se vain on, jos toinen juomisen jatkuessa kuitenkin jää.

Itse sitä herran vuonna 2023 toivoisi, että keskustelu sairaudesta nimeltä alkoholismi, olisi edes

Kenelläkään ei ole velvollisuutta seurata hyväksyvästi vierestä kun läheinen ryyppää itseään hautaan. Toipuminen alkoholismista on vain alkoholistin itsensä vastuulla.

Sen kun vielä tajuaisit.

Sama pätee sitten varmaan muihinkin mielen sairauksiin. -mt äitinä

Jokainen on mitä on eikä sitä voi muuttaa. Mun mies tupakoi ja juo aina kun on vapaalla. Minkä teet. Häntä kuitenkin rakastan, joten elän asian kanssa ja teen omia juttuja silloin kun hän on krapulassa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin lapsena sanoin aikuisena vanhemmalleni, että voi valita minut tai viinan, molempia ei saa. Valitsi viinan.

Mitä menetin? Paljon ahdistusta, pettymyksiä ja kokemusteni mitätöintiä. Nyt voin sentään edes muistella lämmöllä hyviä aikoja ilman että tarvitsee kohdata ankeaa nykyisyyttä.

Jos miehesi haluaa enemmän juoda kuin olla kanssasi, ei jäämisessä liene mieltä. Mutta kannattaa antaa mahdollisuus valita, ja tarkoittaa sitä.

Ollessani lapsi naapurin emäntä laittoi miehelleen samat ehdot, ja siellä tehtiin viisaampia valintoja. Ovat tietääkseni edelleen yhdessä. Siitä ei vaan sitten pidä lipsua, vaan tarkoittaa mitä sanoo. Toinen äkkiä oppii, että sanahelinää se vain on, jos toinen juomisen jatkuessa kuitenkin jää.

Itse sitä herran vuonna 2023 toivoisi, että keskustelu sairaudesta nimeltä alkoholismi, olisi edes jokseenkin täys'päistä. Tuo on vähän kuin sanoisi masentuneelle puolisolleen, että "jos sä haluat mieluummin surkutella sängynpohjalla, kuin lähteä kanssani teatteriin, niin tämä on sitten tässä". Ihan niin kuin mielen sairauksissa kyse olisi tahdosta. Ihan kuin touretten oireyhtymää sairastava HALUAISI huudella rivouksia kaikille vastaantuleville. Ja ihan kuin todella kurjasta olotilasta, alituisesta krapulasta, heikosta yleiskunnosta, sosiaalisista suhteistaan erkautunut alkoholisti HALUAISI juoda.



Ihmiset on vaan niin hemmetin dorkia, että ne eivät kykene erottelemaan sitä mitä henkilö itse tahtoo ja mitä tauti käskee tekemään. Alkoholisti häpeää, peittelee, salailee, valehtelee ja koittaa kaikin mahdollisin tavoin peittää ongelmansa, koska tauti saa hänet käyttäymään juuri noin. Mutta jos olisi olemassa se pullonhengen ylijumala, joka voisi sormia napsauttamalla poistaa tuon taudin, niin mitä luulet ottaisiko alkoholismia sairastava sen vastaan? Taatusti ottaisi. Kukaan, ja alleviivaan: kukaan, ei syvällä sisimmässään halua olla alkoholisti.



Sen kun vielä tajuaisit.

Tämä

 

Näin AA:ssa käyvänä alkoholistina voin sanoa että juominen ei ole hauskaa. Ei alkoholisti enää juo koska humalassa nyt vaan on kivaa. Aivot pakottaa tarttumaan siihen pulloon. Ekat ryypyt on ok. Mitään nousua ei tule vaan mieli vain turtuu ja alkaa kelata kaikkea vihaista ja katkeraa. Mutta siinä kohtaa ne negatiiviset tunteet ei haittaa koska alkoholi turruttaa ne. Alkoholismi on tunne-elämän sairaus ja alkoholi on emotionaalinen kipulääke. Harmi vain että ei se mitään paranna. Turruttaa vain. Humalan haihduttua se kipu ja paska olo tulee korkojen kera takaisin.

Ihanaa selittelyä pakonomaisuudesta. "Ei se minun vika ole, vaan pakon".

Pakottaako sinun läheisriippuvuus katselemaan sen ryyppäämistä vai mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin lapsena sanoin aikuisena vanhemmalleni, että voi valita minut tai viinan, molempia ei saa. Valitsi viinan.

Mitä menetin? Paljon ahdistusta, pettymyksiä ja kokemusteni mitätöintiä. Nyt voin sentään edes muistella lämmöllä hyviä aikoja ilman että tarvitsee kohdata ankeaa nykyisyyttä.

Jos miehesi haluaa enemmän juoda kuin olla kanssasi, ei jäämisessä liene mieltä. Mutta kannattaa antaa mahdollisuus valita, ja tarkoittaa sitä.

Ollessani lapsi naapurin emäntä laittoi miehelleen samat ehdot, ja siellä tehtiin viisaampia valintoja. Ovat tietääkseni edelleen yhdessä. Siitä ei vaan sitten pidä lipsua, vaan tarkoittaa mitä sanoo. Toinen äkkiä oppii, että sanahelinää se vain on, jos toinen juomisen jatkuessa kuitenkin jää.

Itse sitä herran vuonna 2023 toivoisi, että keskustelu sairaudesta nimeltä alkoholismi, olisi edes jokseenkin täys'päistä. Tuo on vähän kuin sanoisi masentuneelle puolisolleen, että "jos sä haluat mieluummin surkutella sängynpohjalla, kuin lähteä kanssani teatteriin, niin tämä on sitten tässä". Ihan niin kuin mielen sairauksissa kyse olisi tahdosta. Ihan kuin touretten oireyhtymää sairastava HALUAISI huudella rivouksia kaikille vastaantuleville. Ja ihan kuin todella kurjasta olotilasta, alituisesta krapulasta, heikosta yleiskunnosta, sosiaalisista suhteistaan erkautunut alkoholisti HALUAISI juoda.



Ihmiset on vaan niin hemmetin dorkia, että ne eivät kykene erottelemaan sitä mitä henkilö itse tahtoo ja mitä tauti käskee tekemään. Alkoholisti häpeää, peittelee, salailee, valehtelee ja koittaa kaikin mahdollisin tavoin peittää ongelmansa, koska tauti saa hänet käyttäymään juuri noin. Mutta jos olisi olemassa se pullonhengen ylijumala, joka voisi sormia napsauttamalla poistaa tuon taudin, niin mitä luulet ottaisiko alkoholismia sairastava sen vastaan? Taatusti ottaisi. Kukaan, ja alleviivaan: kukaan, ei syvällä sisimmässään halua olla alkoholisti.



Sen kun vielä tajuaisit.

Tämä

 

Näin AA:ssa käyvänä alkoholistina voin sanoa että juominen ei ole hauskaa. Ei alkoholisti enää juo koska humalassa nyt vaan on kivaa. Aivot pakottaa tarttumaan siihen pulloon. Ekat ryypyt on ok. Mitään nousua ei tule vaan mieli vain turtuu ja alkaa kelata kaikkea vihaista ja katkeraa. Mutta siinä kohtaa ne negatiiviset tunteet ei haittaa koska alkoholi turruttaa ne. Alkoholismi on tunne-elämän sairaus ja alkoholi on emotionaalinen kipulääke. Harmi vain että ei se mitään paranna. Turruttaa vain. Humalan haihduttua se kipu ja paska olo tulee korkojen kera takaisin.

Ihanaa selittelyä pakonomaisuudesta. "Ei se minun vika ole, vaan pakon".

Juuri siksi sen nimi onkin riippuvuussairaus **tun kollo.